Tietoa mainostajalle ›

Voiko parta olla voimaeläin?

Parta ei kasva pahoille, mutta minä olenkin erittäin hyvä ellen täydellinen. Kiinnostukseni partaan heräsi aikoinaan mistäs muustakaan ku...

Parta ei kasva pahoille, mutta minä olenkin erittäin hyvä ellen täydellinen.

Kiinnostukseni partaan heräsi aikoinaan mistäs muustakaan kuin Conchita Wurstista. Wurstin parta kun ei ollut yhtään samantyyppinen kuin parrat yleensä, vaan tasainen, lyhyt ja siisti. Ja melko varmasti meikkisienellä paikkailtu ja tasoiteltu, mutta komea yhtä kaikki. Pieni meikkisienen tupsautus ei vähennä parran arvoa yhtään. Ainakaan niin kauan kuin sitä ihastelee joka tapausessa vain ruudun takaa.

Salaa haaveilin parrasta itsellänikin. Mielessäni tykytti kuitenkin tieto siitä, että parta ei vain toimi: kasvaa rumasti, harvasti ja satunnaisina karvoina lähinnä kaulassa, minkä seurauksena näytän vain ja ainoastaan puoliksi nyljetyltä mäyrältä, en niinkään kuumuutta tihkuvalta upeudelta. Tyydyin vain odottelemaan todellisia aikuisuuden vuosia, jolloin olen kovapalkkaisessa vakityössä ja pukeudun luksuspukuihin. Silloin luultavasti partakin kasvaa jumalaisesti. Eli toisin sanoen ei koskaan.







Sitten kuitenkin iski sairastuminen. Sairastumisessa ei sinänsä ollut mitään hyvää, mutta viikkokausien sairasvuode on kuitenkin se syy, miksi minulla nyt on parta. Alunperin parta kasvoi siitä syystä, etteivät voimat oikeastaan riittäneet parran ajamiseen. Parta olikin aika pitkään symboli yleiselle huonovointisuudelle ja sairastamiselle. Viikkokausien jälkeen parta kuitenkin jollain tavalla alkoikin näyttää hyvältä: se ei enää ollutkaan niin epätasainen ja nyljetyn mäyrän näköinen kuin joskus aiemmin. Toisaalta parta yhdistyi mielessäni koko ajan sairasvuoteeseen. Yhteys ei ollut kovinkaan miellyttävä. Kun viimein pääsin sairasvuoteelta takaisin ihmisten ilmoille, sai myös parta lähteä. En kokenut, että parta olisi asia, jonka kanssa haluan edustaa missään. Parranajon jälkeen iski kuitenkin kauhistus, josta sain myös kuulla: parrattomuus teki todella lapsennäköiseksi. Tuntui suunnilleen 8-vuotiaalta ja sekös oli kiusallista. Tuntui todella väärältä. Killekin sanoi, etten saa ajaa partaa enää ikinä.



Parta sai siis hetken poissaolon jälkeen palata. Tosin parran (ja sairastelun myötä alkaneen kortisonilääkityksen) myötä hyvin helppo ja hyvä ihoni alkoi oireilla. Parran sekaan ilmestyi ikäviä näppylöitä ja tunsin, kuinka uskomaton tuho teki tuloaan ihosolukon läpi. Se oli karvas käänne ihmiselle, joka ei ole kokenut tarvetta eikä oikein intoakaan huolellisiin ihonpuhdistusrutiineihin. Ongelmaan oli kuitenkin hyvin yksinkertainen ratkaisu: on olemassa erityisesti parran pesuun soveltuvia tuotteita! Se oli yllättävä ja tarpeellinen tieto, jota en olisi osannut kuvitellakaan.

Sain Lushilta Kalamazoo-puhdistusaineen testattavaksi ja tajuntani räjähti. Kaikki tuntui luonnolliselta ja siltä, että näin asioiden pitää mennäkin. Nyt kylpyhuoneen kaapissa on esteettisesti miellyttävä purkki tuotetta, joka toimii. Nykyisin oikein odotan, että pääsen pesemään partaani kuin partamonni konsanaan. Kalamazoo on sopinut itselleni erinomaisesti: jos jonkinlaista öljyä, esimerkiksi luomujojobaöljyä, sisältävä puhdistusaine tekee oikeasti ihosta miellyttävän pehmeän. Myös parta tuntuu miellyttävältä. Sitten sitä vain silittelee poskiaan ja miettii, kuinka voikin olla näin suloisen pehmeä vaikka onkin karvainen. Ja tuotetta voi kuulemma käyttää mainiosti ilman partaakin.



Vaikka en kyllä usko ihan hetkeen luopuvani parrasta. Parta on saanut paljon kehuja ja olen itsekin hyvin tykästynyt siihen. Parta on nyt toki muutenkin uskomattoman hip ja cool ja kesäiset kadut ovat täynnä toinen toistaan kuumempia partaniekkoja. Ja parta kyllä kuumistaa, vaikkei muuten niin kuuma olisikaan. Voi kuulostaa vähän vinksahtaneelta, mutta parta on ollut se asia, mitä olen kaikki nämä vuodet kaivannutkin. Parta on tehnyt olosta itsevarmemman ja muutenkin kokonaisemman. On hyvä olo. Tai sitten satuin vain kasvamaan ihmisenä juuri samaan aikaan partani kanssa. En tiedä. En kuitenkaan ota riskejä, vaan pidän parrasta kiinni. Kuka tietää, vaikka parta olisikin jonkinlainen suuren voiman lähde. Voimaeläin ilman sitä eläintä. Ja kaikkihan tietävät, mitä leikatulle eläimellekin tapahtuu: se rauhoittuu. Partani saa elää tyylikkäiden rajojen puitteissa vapaasti.

Jännittävää nähdä, mihin partani minut vie.


You Might Also Like

0 kommenttia