Tietoa mainostajalle ›

Ruisrock oli kuin kolmepäiväinen Pride-juhla

Ruisrock oli aurinkoa, onnea ja voimauttavia homoikoneita. Kuin valtava ja monipäiväinen Pride-puistojuhla. Juuri sellaista parasta, mitä ju...

Ruisrock oli aurinkoa, onnea ja voimauttavia homoikoneita. Kuin valtava ja monipäiväinen Pride-puistojuhla. Juuri sellaista parasta, mitä juuri nyt tarvitsin.

Tänä vuonna lipsahdin itsekin ilmiöön, jota olen ihmetellyt: jengi ostaa festareille uudet vaatteet, ettei haittaa, jos ne tuhoutuu. Juoksin paniikissa etsimässä festarivaatteita (kuten koko muukin Turku), ostin sovittamatta ku pakkohan niiden on olla hyvät, ja sitten huomasin heti kotona, että ei ole sopivat vaan susihirveet.

Piti keksiä muu asu, ja väkinäisestä ja huonosta asusta jäi nihkeä fiilis. Vielä perjantain alkuillastakin olin vähän surkea ja haikea, väsytti ja harmitti. Lopulta tunnelma kuitenkin kohosi: Ola Salo oli aivan yhtä fabulous kuin The Arkin aikoinaan ja Olan olamainen esiintymisasu kompensoi vähän ehkä omaa tylsää kostyymiäni. Keikalla kuultiin myös The Arkin biisejä ja lopussa soitettu It takes A Fool To Remain Sane jotenkin sai vähän hymyä huulille ja lantion keinumaan. Enkä ollut ainoa.

Päätin jo hyvissä ajoin, että erohaikeilulle ei kesän odotetuimpana viikonloppuna ole sijaa. Paitsi Kaija Koon keikalla. Eikä mikään olisi ollutkaan parempaa mielentilalleni kuin Kaija Koo ja ne kaikki biisit, joista jokainen kertoo juuri omasta elämästäni juuri nyt. Silläkin saattoi olla osuutta asiaan, että kossukolassani taisi loppuvaiheessa olla enemmän kossua kuin kolaa. Mutta tärkein iso koo oli kuitenkin Kaija, ei kossu. Harva artisti tunnustelisi keikalla takapuolellaan miten bassorumpu tärisee tai kertoisi, että Kuka keksi rakkauden?-tatuointi alaselässä olisi hyvä idea. Mutta Kaija tekee juuri ne kreiseimmätkin jutut ja on juuri siksi Kaija.

Ja vuosia olen virnuillut hölmöille festarikävijöille, jotka seisovat niin lähellä rantaviivaa, että aallon tullessa kengät kastuvat. Ja nyt olin itse sellainen samanlainen hölmö, joka vain joraa kahta kauheammin mitä parempi lätinä tossuista kuuluu.

Kaija Koon jälkeen riennettiin nauttimaan Tiisusta, joka olikin ehkä koko Ruisrockin paras keikka Antti Tuiskun ohella. Ilta huipentui Studio Killersiin, jolloin tosin kiinnosti enemmän viini kuin keikka. Mutta hienot screenit, videot ja hienovarainen homoeroottinen lataus. Koko perjantai oli oikeastaan vähän kuin yhtä suurta Prideä: Ola Salo, Kaija Koo ja vielä Studio Killers. Ja lauantaina kauhian seksuaalisesti elehtivä Olavi Uusivirta ja sunnuntaina Antti Tuisku. Suurta latausta taisikin olla koko viikonlopussa.

Lauantaina bailattiin kahta kauheammin: evääksi festarimatkalle lähti suunnilleen kaikki mitä löydettiin ja sellainen oli tunnelmakin. Sannin keikallakaan ei taivuttu eromietteisiin: hyvän ystävän kanssa lauloimme pontevasti Sannin päälle, että me ollaan vieläkin me, ostetaan joululahjat vieläkin toisillemme. Vaikka asiat ja tilanteet vaihtuvat, jotkut pysyvät. Ainakin ystävät ja Ruisrock. Lauantain jäljiltä kassin pohjalta löytyi arviolta viisikymmentä kesäkumia, ei aavistustakaan missä vaiheessa ne ovat ilmestyneet. Ystävätär oli myös innostunut, että hei täältä saa purkkaa. Ja kun purkka paljastuikin kortsun ja liukkarin yhteispakkaukseksi, välitti hän pakkauksensa eteenpäin eräälle homoseuralaiselleen. Tuskin niille käyttöä on hetkeen, mutta päiväys riittääkin pitkälle.

Sunnuntaina olo oli jo vähän uupuneempi ja pohdin, jaksanko sittenkään lähteä katsomaan Pariisin kevättä ja Antti Tuiskua. Lopulta lähdin ja voi miten Antti olikin ihana! Kirjoitan Antin keikasta myöhemmin ihan oman postauksensa.

Keikan jälkeen söin ihanan Ruisrock-burgerin, katsoin Elastista meressä seisten ja päätin nähdä ystävän nopeasti ennen kuin lähden. Jotenkin siinä lähtöä tehdessä tuli kuitenkin puheeksi, että mitä jos ostettas viinipullo puoliks. Ystävän hakiessa pulloa pöytäämme ilmestyi pääkaupunkiseudulta festaroimaan tulleita misuja, joiden kanssa käytiin deepeimmät festarikeskustelut: uskonnosta, polyamoriasta, bajamajoista, suuhygieniasta ja pullojenkeräämisestä. Ja seurasimme tarkasti ääneen havainnoiden kiusallisen lähelle pöytäämme pissalle tulleen nuoren miehen toimia. Ja myöhemmin keräsimme lähes hysteerisinä tyhjiä tölkkejä (joissa oli euron pantit). Ja huvituimme siitä, miten velvollisuudentuntoiset järjestyksenvalvojat juoksivat ympäriinsä käytännössä tyhjällä anniskelualueella komentamassa pöydillä tanssivia ihmisiä alas.

Ja anniskelualueen sulkeutuessa rikoin ehkä kaikkia Suomen anniskelulakeja ja tyhjensin juomatta jääneet olueni tyhjään vesipulloon ja kuljetin neuvostoliittolaiselta virtsanäytteeltä näyttävän aarteeni mukanani yöhön.

Yömyöhällä totesimme ystävän kanssa yhteen ääneen, että mä oon niin onnellinen että ostettiin se viini.









You Might Also Like

0 kommenttia