Tietoa mainostajalle ›

Mitä jos elämäni keskeiset perusasiat ovat sellaisia, joita en halua?

Ystäväni kanssa pohdimme ajatusta elämän perusasioista, joita ei vain pääse pakoon, vaikka yrittäisi. Mutta mitä jos elämäni perusasiat ovat...

Ystäväni kanssa pohdimme ajatusta elämän perusasioista, joita ei vain pääse pakoon, vaikka yrittäisi. Mutta mitä jos elämäni perusasiat ovatkin juuri niitä, joita en halua?

Ystäväni kanssa pohdimme ajatusta elämän perusasioista, joita ei vain pääse pakoon, vaikka yrittäisi. Muutaman vuoden pako voi onnistua, mutta lopulta löytää itsensä elämän ohjaamana samoilta urilta uudestaan. Että elämä ja maailmankaikkeus ohjaa takaisin itselle sopivimmalle asuinpaikalle, vaikka välillä asuisikin muualla. Oikeat perusasiat ovat toki muitakin kuin asuinpaikkaan liittyviä.

Ajatuksen taustalla on paljon Milan Kunderan ilmeisen tunnettua ajatelmaa siitä, kuinka taaksejätetyllä elämällä on paha tapa nousta unohduksesta valittamaan. Omassa ajatuksessamme on kuitenkin kyse myös hyvistä asioista. Taaksejätetty elämä ei siis vain valita tai ole vaaraksi, vaan on elänyt mukana kaiken aikaa, ehkä jopa tiedostamatta. Odottamassa hetkeään nousta taas pintaan. Takaisin elämäänpalaavat asiat, kuten samat kotikadut tai opiskelupaikat, ovat vain ne, jotka ihmiselle ovat oikeita ja niissä pitää pysyä. Ja tämä ajatus ei ole mitään filosofista mutuilua, vaan ihan käytännön todeksi osoittamaa: ystäväni löysi itsensä jälleen neljän vuoden jälkeen olemasta ensimmäisen vuoden kirjallisuuden opiskelija, itse taas sattuman ohjaamana päädyn takaisin lähelle ensimmäistä Turun kämppääni. Ja mikä hulluinta, olisin todennäköisesti voinut muuttaa takaisin asuntoon, josta muutin Killen kanssa yhteen. Tämä jos mikä on vahva todiste perusasioiden pysyvyydestä.



Toisaalta en tiedä miten pitäisi suhtautua, jos huomaa että oman elämän oikeat perusasiat eivät välttämättä tee kovin onnelliseksi. Entisillä asuinhuudeillani tapahtui kaikkea hienoa, ylipäätään se, että asuin Turussa. Toisaalta samaan aikaan elämä oli vähän järjetöntä, rahatonta ja epävakaata. Jälkeenpäin ajateltuna se ei ole elämä, johon haluan palata. Mutta jos vain käykin niin, että ilman hellävaraista ohjausta lipsahdankin taas ruokottomaksi?

Lupasin itselleni, että uudessa alkavassa elämässäni keskityn vähän tasapainoisempaan ja terveellisempään elämään: että en ole ihan niin holtiton, nukun niin kuin ihmiset nukkuu ja muistan syödä vihanneksia ja hedelmiä. Ja heti kun Kille muutti pois ja yhteisestä asunnosta tuli yhteisen sijaan yksinäinen, löydän itseni valvomasta aamuviiteen tekemässä ei mitään ja syömässä illalliseksi sipsejä ja kananugetteja. Istuen lainatulla patjalla, koska en omista edes sänkyä. Ihan kuin kotoa pois muuttanut teini, joka voi tehdä ihan mitä haluaa. Eikä se, mitä haluaa tehdä, ole välttämättä lähelläkään sitä, mitä kannattaa tehdä. Vaikka sekin voi tietysti olla elämäni perusasia, että luonteenomaisesti hoidan asiat mahdollisimman tyhmästi.

Että mitä jos elämäni keskeiset perusasiat ovat juuri sellaisia, joita en halua? Kuinka voi muuttaa maailmankaikkeuden antamia suuntaviivoja elämäni perusasioiden vaihtamiseksi?

You Might Also Like

0 kommenttia