Tietoa mainostajalle ›

Meillä oli ihan oikea mielenosoitus

Pelkäsin, että Meillä on unelma-mielenosoitus muodostuu tukikonserttitunnelmoinniksi, mutta aikaan saatiinkin ihan oikea mielenosoitus. ...



Pelkäsin, että Meillä on unelma-mielenosoitus muodostuu tukikonserttitunnelmoinniksi, mutta aikaan saatiinkin ihan oikea mielenosoitus. Viimeistään persupuheenvuoron myötä.

Mietin rasisminvastaisesta mielenosoituksesta kuullessani, että harmi kun en pääse. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että ei ole mitään syytä miksen pääsisi. Tarvitsee vain lähteä, mikä on tosin ollut viime päivinä vähän vaikeaa. Vaan lähdinpä kuitenkin.

Kansalaistori täyttyi viiden maissa aivan hetkessä, eikä järjetöntä väkimäärää tajunnut kunnolla kuin vasta kotona, kun näki ilmastaotettuja kuvia. Huhuh, 15 000 ihmistä. Se on aika monta yhdellä pienellä kansalaistorilla. Tapahtuma oli erinomainen osoitus siitä, että suomalaisten parjattu Facebook-supporttaus on viimeinkin jalostunut ihan konkreettiseksi toiminnaksi. Osataan jo lähteä itselle tärkeiden asioiden kanssa kaduille ja eteenpäin, eikä vain klikkailla tykkäyksiä. Toisaalta näin yhden rouvan pyytävän vierustovereitani laskemaan kyltit, kun kyltit peittävät näkyvyyden lavalle. En tiedä teistä, mutta omassa mielessäni kyltit ovat mielenosoituksessa ensisijaisempia kuin näkyvyys lavalle. Ehkä jotain oppimista on vielä suomalaisessa miekkarointikulttuurissakin.

Jos Meillä on unelma-mielenosoituksessa olisi alkanut tykkäillä, olisi saanut tykätä hyvin paljosta. Irja Askola ja Maryan Abdulkarim puhuivat hienosti, kaikki artistit olivat upeita. Ozan Yanarin tiesin olevan kansanedustajan työhönsä erittäin pätevä, mutta että noin todella super! Ihan mieletöntä tunteenpaloa, jonka liekillä Suomen poliittinen tulevaisuus pelastunee. Esimerkiksi Ylen pääuutislähetyksen perusteella mielenosoituksesta on voinut siis saada aika hölmön kuvan. Timo Laaninen ja Matias Turkkila kun eivät todellakaan olleet tilaisuuden pääpuhujat tai edes erityisen hyviä puhujia. Aivan kuin asiat etenisivät yhtään mihinkään, kun puolueet käyvät vuorotellen lukemassa paperista, että meidän ohjelmassa lukee, että tasa-arvo eikä rasismi. Kun se paperissalukeminen ei ihan riitä, ku tarttis jottai tehräkki.

Perussuomalaisten Matias Turkkilan puheesta ehdittiin keskustella kiivaasti jo sekä paikan päällä että sosiaalisen median kentillä. Uskomatontahan se olikin. On käsittämätöntä, että Turkkila edes oli paikalla. Vielä käsittämättömämpää oli se, että mielenosoituksessa järjestäjät yrittivät estää osallistujia osoittamasta mieltään. Turkkila on rasisti-huudot kun kuulemma estivät mahdollisuuden dialogiin. Kyseessä oli hei mielenosoitus, ei mikään paneelikeskustelu tai dialogi. Ja olisin todella yllättynyt, jos dialogi äärioikeiston kanssa olisi yhtäkkiä alkanut onnistua. Vähän osoitettiin mieltä ja heti löytyi yhteinen sävel! Such fun!


Eli juu, ei. Koko tilanne oli tyystin absurdi. Että pitäisi oikeasti rasisminvastaisessa mielenosoituksessa mieltäänosoittamatta kuunnella, kuinka rasisti vakuuttelee, ettei ole rasisti. Aivan kuin sitä ei muuten kuulisi tarpeeksi. Luojan kiitos juuri kukaan ei taipunut Ali Jahangirin vaatimukseen olla hiljaa, vaan meteli nousi entisestään.

Sekin tässä vituttaa, että toiset ovat tehneet vuosikaudet rasisminvastaista työtä ja sitten joku umpirasisti tulee ja väittää, että ei ole rasisti koska ei ole rasisti, mitä nyt vähän on perustanut rasistimedioita ja luonut sille pohjalle koko poliitikon uransa.

Mutta tämä tietysti onkin juuri sellaista toimintaa, johon vain paatunut äärioikeistolainen pystyy.

You Might Also Like

0 kommenttia