Tietoa mainostajalle ›

"Kesän jälkeen ehkä sateista ja matalaa mutta mitä sill' on väliä on satumainen lauantai"

Elämä kesällä on yksi uskomaton, auringon lämmittämällä viinillä kasteltu moniratainen seikkailujen vesiliukumäki, jossa voi hypähdellä rada...

Elämä kesällä on yksi uskomaton, auringon lämmittämällä viinillä kasteltu moniratainen seikkailujen vesiliukumäki, jossa voi hypähdellä radalta toiselle ja löytää itsensä ties mistä. Missä se on se mäki, mää tuun ja sukellan siihen heti, se menee tukkoon ja jään sinne koko kesäksi.

Kyllähän kesään vaan kuuluu sellainen arvaamaton rymyäminen: varmuuden vuoksi juoksee viime minuuteilla kassi jo muutenkin kilisten hakemaan vielä toisen pullon, kun ei yhtään tiedä mihin ilta vie. Levittäytyy mukavasti puistoon, paikalle tulee uusia tyyppejä ja vanhoja tyyppejä, aurinko paistaa ja viereisessä seurueessa on luonnottoman pieni koira, joka tuntuu epätodelliselta ja saa miettimään omaakin olemassaoloa ja sen todenperäisyyttä.

Tulee nälkä ja lähdet hakemaan pizzaa. Pizzeriassa hyvin rasvainen ja stereotyyppinen amisteinipoika yllättää puhetyylillään: anteeksi, voisinko saada kebabrullani loput foliossa mukaan? Oikein paljon kiitoksia! Ja sitten löydän itseni lähikaupan virvoitusjuomahyllyjen välistä neuvomasta pienessä sievässä japanilaisturisteja vesipullon valinnassa: että tässä on ihan vaan vettä mutta tässä on a little bit bublbublbublbubl. Japanilaisiksi pariskunnan tunnistin ostoskorista löytyvästä Muumi-teestä, josta muuten teki mieleni sanoa, että älkää herrantähden ostako, on pahaa teetä. Kun kerran neuvoa kysyivät, niin miksei sitten samaan pakettiin neuvoa muissakin elämän osa-alueissa. Onneksi pizza poltti laatikossaan käsivartta ja oli riennettävä.

Puistoon palatessa pizzaa kaipaavien määrä on noin nelinkertaistunut ja tunnelma salakavalasti kohonnut. Enää ei haittaa yhtään, että riesling on lämmintä. Lisää seuruetta saapuu ja puhelimen akku loppuu. Tulee kylmä ja on aika siirtyä baariin. Kävellään noin sata kilometriä päästäksemme vihdoinkin kokemaan toista kertaa järjestettävän Oh my queer-klubin, jonka ovella poke tosin on sitä mieltä, että on parempi, että tulemme toiste uudestaan. Siirrymme toiseen baariin, jossa aika nopeasti huomaan, että on parempi, että tulen toiste uudestaan. Möyrin kotiin, jossa yllätyn suuresti yhä hereillä olevasta Killestä. Kille toteaa kellon olevan hiukan yli kaksitoista.

Aikaisin päättynyt pitkä ilta. Hyvää lämmittelyä esimerkiksi tulevaan Pride-viikkoon, jossa sää tietty suosii ja elämä on muutenkin yksi uskomaton, auringon lämmittämällä viinillä kasteltu moniratainen seikkailujen vesiliukumäki, jossa voi hypähdellä radalta toiselle ja löytää itsensä ties mistä. Missä se on se liukumäki, mää tuun ja sukellan siihen heti, se menee tukkoon ja jään sinne koko kesäksi.

(Ja otsikon lainaushan on Zen Cafén kappaleesta Lauantai.)

You Might Also Like

0 kommenttia