Tietoa mainostajalle ›

Katurotta Arabian yössä

Sitä tässä vain ihmettelen, että miten pystyin seikkailemaan iloisessa hiprakassa Arabiassa saamatta ideaa Aladdin-tunnarin laulamisesta. ...

Sitä tässä vain ihmettelen, että miten pystyin seikkailemaan iloisessa hiprakassa Arabiassa saamatta ideaa Aladdin-tunnarin laulamisesta.

Helsinki on kerta kerran jälkeen parempi paikka. Valloitin taas uusia paikkoja, kuten Arabian ja Käpylän ja nähtiin Killen kanssa viimeinkin Mapplethorpe-näyttely (siitä lisää huomenna). Puhumattakaan yhdestä hienosta dokumenttielokuvasta. Ja järjettömän hauskasta Netflix-sarjasta.

Myös kesän pussiviinikausi tuli avattua: ulkona vietettiin sekä etkot että jatkot. Tottakai sitä nyt voi juoda ulkona vaikka baarijonossa kolmenkymmenen asteen pakkasessa, mutta tunnelma on vähän eri. Nyt oli vaan hulvattoman riehakasta ja koko ajan vaan joku (yleensä minä) hoki, kuinka tää on just kesässä parasta: on järjettömän valoisaa vielä baarista tullessakin, ei ole yhtään kylmä ja viiniä on kauhiasti.


Ja sitten tapahtuu kaikkea hulvatonta. Kuten se, että ihastelee suureen ääneen ihanaa ja söpöä puistossa vipeltävää oravaa. Aina siihen asti kunnes seurueen selvin tunnistaa, että kyseessä ei suinkaan ole orava, vaan järjettömän suuri rotta. Jokainen eläin on tärkeä ja suloinen, mutta kyllä se ihasteltavuus vähän kieltämättä laski lajitunnistuksen jälkeen.

Ja sitä ihmettelen, että miten pystyin seikkailemaan iloisessa hiprakassa Arabiassa saamatta ideaa Aladdin-tunnarin laulamisesta. Yöööt Araaabiaaaaaan. Nähty rottakin oli varmaan kuuluisa katurotta.






Pienienkin reissujen onnellisin hetki on usein se, kun voi köllähtää omalle kotisohvalle. Nyt sohva oli kyllä unohtunut täyteen pyykkejä eikä asunto ehkä muutenkaan ollut aivan silmiä hivelevä (huomaa maksamattomien laskujen pinot). Lasi Club Matea ja vielä reilusti kymmenen jälkeenkin valoisa taivas kiinnittivät onneksi huomion muualle.

You Might Also Like

0 kommenttia