Tietoa mainostajalle ›

Tyhjensin kassit – tämä kaikki löytyi!

Minulla on ilmiömäinen kyky kerätä nurkkiin erilaisia pussukoita ja nyssyköitä. Siis käytännössä laukkuja ja kangaskasseja, joihin pakatut t...

Minulla on ilmiömäinen kyky kerätä nurkkiin erilaisia pussukoita ja nyssyköitä. Siis käytännössä laukkuja ja kangaskasseja, joihin pakatut tavarat unohtuvat niihin ja ovat unohduksissa pahimmillaan kauan. Ihanan Jeminan inspiroimana päätin minäkin kaivaa kaikki nurkissa pyörivät laukut ja kassit ja esitellä niiden uskomattoman kiehtovan sisällön teille. Aidot ja realistiset laukun sisältö-postaukset ovat ainakin omasta mielestäni kiinnostavia lukea. Siis sellaiset, joissa laukuista löytyy syötyä purkkaa ja nenäliinoja ja ja tunnistamattomia lentäviä esineitä. Tuovat bloggarin kivasti lähemmäs tavallista ihmistä, hetkeksi pois uskomattomasta glamour-glorifioinnista. Ainakin omalla kohdallani se on ehdottomasti tarpeen.

Postausta tehdessä tuli myös kätevästi tyhjennettyä kassit, eikä enää pyöri nyssyköitä nurkissa!

Laukku 1:


BeDesignin Let's never forget the first time we met-kangaskassi (saatu Pop Å:n avajaisista joulukuussa) on tällä haavaa pitkäikäisin nurkkiin pyörimään jäänyt kassi. Se on sisällöstä päätellen odottanut tyhjentämistään QX Gay Gaala-reissusta lähtien. Siis helmikuusta. Joo-o. Kassista löytyi:

Huomattava määrä kolikoita, Turku- Salo-junalippu, junalipun maksukorttitosite, Gay Gaalan kutsuvieraslippu, kaksi kappaletta gaalan käsiohjelmia, klemmari ja nimilappu, jolla lippuni oli merkitty, Tom of Finland-kuosinen pakkaus kondomeja ja liukuvoidetta (saatu gaalasta, en kanniskele muuten mukana), kuitti gaalan jälkeisestä kebab-ravintolaruokailusta, nahkakenkien puhdistamiseen tarkoitettu kertakäyttöliina, hotellihuoneesta mukaan napattu kihlausonnittelu sekä muistilappu, johon luonnostelin varmuuden vuoksi mahdollista gaalavoittopuhettani sekä tyhjä lääkelevy.

Laukku 2:


Marimekon nahkainen olkalaukku on erinomainen ostos kesältä 2011: tein silloin mainion työkeikan, josta saadut rahat käytin itseasiassa kolmeen kertaan. Keikan saamisesta onnellisena etukäteen (tuohon laukkuun), keikan yhteydessä taksilla ajeluun ja vielä kolmannen kerran, kun lopulta sain palkan. Ainakin ensimmäinen käyttökerta rahoille oli siis onnistunut! Laukun kätköistä löytyi:

Kaksi eri nenäliinaa (joista toinen on kyllä itseasiassa paperinen käsipyyhe), kirjekuoren tarrapinnan suojus, bussilippu, kahvimainos, korvatulpat, Ruisrock-flyeri, vesipullo, kolme kynää, kalenteri, Killen töhrimä muistilappu, Nick Brandtin valokuvanäyttelyn esite, Salon shoppailukartta, maailman paras kolikkopussukka (kultainen!!!!) sekä ehkä paras asia, jota laukussaan voi säilyttää: paperisilppua PMMP:n viimeiseltä keikalta syksyltä 2013. Viimein tuli arkistoitua nekin vähän säilyvämpään paikkaan kuin laukun taskuun.

Laukku 3:

BeDesignin Let's never forget the first time we met-kassi hopeisella painatuksella (saatu Pop Å:n avajaisista tänä keväänä). On muuten törkeän siisti tuo painatus, se on tosiaankin hopeinen eikä harmaa. Ihanasti kimmeltää kesäauringossa! Kassi oli mukana terassilla lauantaina ja sen uumeniin oli jäänyt passi, kameralaukku (myös kamera oli mukana, mutta ei enää kassissa) sekä villahuivi. Erityisesti villahuivi on Suomen kesässä näemmä tarpeen.

Laukku 4:



Laukku numero neljä on Wesc:in reppu, jonka hankin aikoinaan Elementistä. Reppu on hirveän hyvännäköinen, mutta käytännössä se on vähän huono: sitä ei voi käyttää koko päivän kanniskelua vaativissa asioissa, sillä reppu hinkkaa selässä ja saa paidat nyppyyntymään. Tai sitten reppuunsa ei voi pakata mitään villapaitaa painavampaa. Repun sisältö taas näyttää ja kuulostaa jotenkin hiukan entisaikojen rantakruisailu-henkiseltä, mutta tosiasiassa reppu oli mukana kevätretkellä. Tärkeimmät tavarat oli repusta jo tyhjennetty, jäljelle oli jäänyt vain:

Uimashortsit (, joita en retkellä edes käyttänyt), likaiset sukat, vaseliini, pillerirasia, tulitikut sekä kameran jalusta (kyllä, hyvin epäilyttävännäköinen kolmijalkainen asia on todella kamerajalusta eikä kuulu aikuisten lelukauppojen valikoimiin. Kysykää vaikka Anttilasta, josta sen ostin!)

Onpa muuten keveä ja helpottunut olo nyt kun viimein sain tyhjentää kassit lattialle. Eheheh, kuinkakohan pitkään jaksankaan viljellä tätä hirveen hauskaa vitsiä. Luojan kiitos laukkuja ei ollut enempää, olisitte luultavasti tikahtuneet ruutujenne äärelle kekseliäiden kaskujeni parissa.

Löytyykö ruutujen sieltä puolelta nyssykkäihmisiä? Vai onko käytössä yksi laukku, johon kaikenlainen kiinnostava kertyy? Vai onko laukku aina viimeisen päälle?

You Might Also Like

0 kommenttia