Tietoa mainostajalle ›

Pojilla olisi vastattavaa jos joku kysyisi – #LupaKysyä

Sain kutsun osallistua #LupaKysyä -kampanjaan. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa nuoria, ja nimenomaan nuoria poikia, tuomaan esiin elämä...

Sain kutsun osallistua #LupaKysyä-kampanjaan. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa nuoria, ja nimenomaan nuoria poikia, tuomaan esiin elämänsä käännekohtia, epävarmuuksia ja toisaalta myös onnistumisia. Ja nimensä mukaisesti puhua siitä, että pojillakin on lupa kysyä. En juuri nyt ehkä keksisi kampanjaa, jossa olisin mieluummin mukana.

Sekä oman fiilikseni että ilmeisen selvästi myös kampanjan toteuttaneiden asiantuntijoiden mukaan poikien fiiliksiä ja kuulumisia hyvin helposti oletetaan kysymisen sijaan: että pojat on poikia ja pojat ei harrasta taiteita vaan urheilee ja kyllä mies kestää. Vaikka hyvin jo pitäisi tietää, ettei asia välttämättä ole ollenkaan niin. Kestäminen todennäköisesti loppuu jossain vaiheessa, ja sitten kaiken purkaminen onkin jo huomattavasti vaikeampaa kuin silloin, kun on vielä näyttänyt kestävältä. Ja vaikkei murheista ja mietteistä kasvaisikaan suuria ongelmavyyhtejä, on elämä huomattavasti kevyempää, jos saa apua niihin pieniin ja ohimeneviin murheisiinkin.



Muistan miettineeni jo joskus varhaisteininä, miten koko kouluterveydenhoito oli vahvasti suunnattu tytöille. Terveydenhoitaja iski käteen tamponimerkin maksaman murrosikä-lehtisen, jonka kymmenestä sivusta kahdeksan käsitteli tyttöjä ja varsinkin niitä tamponeja. Jossain loppusivuilla oli lyhyt ja tiivis maininta, että ai niin pojat, märät unet ja karvankasvu ja ohimenevästi murrosiässä voi sama sukupuoli kiinnostaa. Sama painotus tuntui olevan koko terveydenhoidossa: pojilla ei ole mitään asiaa kun eivät koskaan mitään kysy, toisin kuin tytöt, joilla ei muuta olekaan kuin asiaa, keskitytään näihin tyttöihin nyt vaan. Mikä on tietenkin tyystin väärä tapa silloin, jos poikien kynnys kysyä ja hakea apua on yleisesti ottaen korkeampi. Ja ennen kuin joku ehtii muuta ajatella, niin ei: en missään tapauksessa tarkoita tai halua, että kukaan tyttökään nyt ajattelee, että pitäisi jotenkin säästää resursseja pojille ja jättää omat murheensa selvittämättä. Ei. Tämä ei ole ongelma, joka olisi lähtöisin nuorista. Vastuu tästäkin on aikuisemmissa käsissä.

Uskoisin tietäväni mistä puhun, koska muistan ja tiedän omat toimintatapani: yläasteella muistan lähinnä hakeneeni terkkarilta ranteeseen siteen, ettei tarvitse osallistua liikuntatunnille. Olemattoman rannekivun hoitamisen sijaan olisi ehkä voinut olla relevantimpaa keskittyä siihen, miksei liikuntatunti nappaa. Ja vielä nyt aikuisenakin lykkäsin lääkäriinmenoa viikkokausia, kun ei tää nyt oo mitään kummallista. Ja nyt kuukausienkin tutkimisen ja hoidon jälkeen sitä samaa kummallista ihmetellään edelleen.

Huh, menipäs paatokselliseksi ja vakavaksi. Ei ihan sitä rentoa ja helposti lähestyttävää nuorisokieltä, jota epätoivoisesti yritin kampanjavideon kuvauksissa puhua. Videolla on muuten mun lisäksi muitakin mahtavia tyyppejä, kuten Kristoffer Ignatius ja Juno. Kampanjavideon voi katsoa täältä tai tuosta alta. Katsokaa video ja jakakaa sitä eteenpäin: tämä on mielestäni hyvinkin olennainen mutta arkipäiväinen asia, joka vaatii muutosta. Ja muutoshan tunnetusti tapahtuu parhaiten tietoisuutta lisäämällä.

Videota siis pyörimään ja ennen kaikkea: kysykää, jos on kysyttävää. Nyt on lupa kysyä. Sekä pojilla että pojilta. youtube http://www.youtube.com/watch?v=DYF2s4rz-RM

Lisätietoa kampanjasta: http://www.e-talo.fi/lupakysya ja https://www.facebook.com/lupakysya.

Kampanjan julkkaribileet tänään lauantaina 9.5. klo 18-22. Oranssi ry:n tiloissa Helsingin Suvilahdessa. Lisätietoa julkkaribileistä Facebookissa.

You Might Also Like

0 kommenttia