Tietoa mainostajalle ›

Peppukeskeinen ”Pyhä pallo”-tanssi ja muita vappuseikkailuja

Vappu meni juuri niin kuin toivoinkin: ilman tarkkaa suunnitelmaa, sinne minne jalat vievät, jos vievät. Sää oli mitä pitikin, aurinkoinen j...

Vappu meni juuri niin kuin toivoinkin: ilman tarkkaa suunnitelmaa, sinne minne jalat vievät, jos vievät. Sää oli mitä pitikin, aurinkoinen ja valoisa, vaikka kieltämättä vähän vilakka. Päällimmäisenä mieleen ja muistikortille tallentui kuitenkin aurinko ja valoisuus, siis yksiselitteisesti kaunis ilma. Ja sata kuvaa skumppapulloista, joita ihmiset ainakin Turussa jättävät ympäri kaupunkia roskisten ympäristöihin suuriksi rykelmiksi. Se on jotenkin lumoava, kaupunkia kuvaava näky. Kaikki erilaiset pullot, seitsemän euron Balletit ja viidenkympin Veuvet sulassa sovussa yhtälailla työnsä tehneinä, valmiina korjattaviksi.

Skumpan ja taidemuseonmäen hengailun jälkeen piti hankkiutua lämmittelemään. Lämmittely muuttui pikkubileiksi, joissa tytöt tanssivat entisen liikunnanopettajan laatimaa peppukeskeistä "Pyhä pallo"-nimistä koreografiaa. Jossain vaiheessa musiikki vaihtui Paperi T:ksi, jota en jaksa kuunnella. Tilanne kuitenkin korjaantui, kun pääsin laittamaan Siltsua ja Leidit lavalla-potpuria soittolistan jatkoksi. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon sen taas: Leidit lavalla-hittiputki on maailman paras bilekappale, nyt ja aina. Ja huomasin taas senkin, että humalainen seurue siirtyy tehokkaimmin paikasta toiseen kovaäänisen yhteislaulun siivellä.

Vappupäivän piknikille raahautuessa meinasin kuolla kuumuudesta, kiireestä ja uupumuksesta johtuen. Mutta sekin murhe haihtui, kun meininki oli kuin Samae Koskisen biisistä (Eväsretki). Kiivettiin Vartiovuoren korkeimmalle huipulle: aurinko paistoi kaiken aikaa eivätkä edes puut varjostaneet. Vähän toki kuului kiroilua siitä, että miks tänne on pitäny tehä näit mäkiä. Suurin osa eväsretkeilijöistä kantoi huolta jostain matsista ja siitä, missä sitä voi katsoa. Itse en ollut perillä edes lajista ja hyvä niin. Piknikiltä seikkailin vielä piipahtamaan serkun luo, jossa tuhottiin vapun viimeinen skumppa, syötiin kaiken syömisen päälle vielä vähän lisää ja sitten hipsin kotiin.

Kotimatkalla ulkona oli vuoden ensimmäinen kesäyö. Ihana lämmin kosteus tömähti vastaan ihan yllättäen kun työnsi ulko-oven auki.

Vappu on ohi ja se aiheuttaa ristiriitaisia tunteita: on festarien jälkeinen masennus, tyhjä ja melankolinen olo. Jumalaton uupumus, ei varmasti ole väsyttänyt vapun jälkeen koskaan näin. Ja se hippusen dorka olo, kun vanhasta tottumuksesta meinaa vetää ulos lähtiessä ylioppilaslakin naulakosta päähänsä ja sit muistaa ettei ookaan enää vappu ja ainoa sopiva päähine on taas vuoden käyttökiellossa.

Ja silti on vaan ihan Pharrell Williamsina kun oli niin siistii ja hyvää ja odottaa vaan innolla kaikkea tulevaa.

You Might Also Like

0 kommenttia