Tietoa mainostajalle ›

Kirsikkapuista, herkkusuista ja juoksukouluista

Kävin lääkärissä. Tohtorilla oli hyviä uutisia, mutta toisaalta sain myös ennustuksia koepalaleikkauksen aiheuttamasta uudesta leikkauksesta...

Kävin lääkärissä. Tohtorilla oli hyviä uutisia, mutta toisaalta sain myös ennustuksia koepalaleikkauksen aiheuttamasta uudesta leikkauksesta, joka lienee edessä. Sillä se lähtee, millä on tullutkin tai sitten ei lähde. Ehdottoman plus-merkkinen käynti siitä huolimatta.

Joka tapauksessa käynnin jälkeen mieli oli niin keveä, että suorastaan lennähdin ulos sairaalasta pukematta edes takkia. Huomasin, että täällä onkin kesä, eihän takkia edes tarvitse. Söin lounaan terassilla t-paitasillani ja jatkoin leijuntaa ja unohduin kiusallisesti tuijottamaan talvitakkiin ja paksuun huiviin pukeutunutta naista. Hei pliis, nyt on kesäpäivä, nauttisit elämästä eli kesästä. Lounaan päätteeksi olin jo rientämässä kotiin, mutta keksinkin, että minulla on ilo kutsua itseni lähellä asuvan ystävän kanssa kesäretkelle.



Retki vei etsimään kirsikkapuita, niitähän on sittenkin Turussa kaikkialla! Kaikki vain aina intoilevat jokirannan, luvallanne saanen sanoa, melkoisen kuppaisista risupuista. Kerttulinkadulla taas on kauneimmat ja kukkeimmat, mutta oikein hyviä löytyi myös Kupittaan Citymarketin tuntumasta. Sen CM KUPITTAA-kyltin läheltä, jonka P-kirjaimen aina suunnittelen teippaavani yön pimeydessä R-kirjaimeksi. Kirsikkapuut ovat muuten siitä lystikkäitä, että olen kuvitellut niiden olevan Suomessa jotenkin turkulainen juttu, mutta eivät ne olekaan! Ehkä kyse on jotenkin siitä, että
tiedänluulen kaiken siistin ja mahtavan olevan Turussa ja vain Turussa. Kirsikkapuuthan on alunperin viety Japaniinkin Turusta, siksi japanilaiset ovat niin mieltyneitä suomalaiseen kulttuuriin. No, tämä nyt ei ollut ihan totta, mutta olisi voinut olla.


Matka jatkui kirsikkapuilta kauppakierrokselle, jolta löytyi oivallisia säilykkeitä sekä akryylisiä viinilaseja, joita toivottavasti kukaan ei osta, koska 1) akryyli ei ole lasia ja 2) samalla hinnalla saa jo ihan oikeitakin astioita. Löytyi myös hyviä extempore-eväitä piknikille. Ninja-juustot olivat paras löytö. Vahakuoresta voi ninjan lisäksi askarrella myös hauskan irtonenän sekä muovailla. Uskomaton hinta-laatusuhde! Muutamalla kolikolla saa pussillisen juustoja, joilla voi vieläpä leikkiä! Vahva suositus ja arvostus. Muutenkin pitäisi syödä enemmän juustoja ihan vaa sillee juusto juustona. Eikä edes mitään koska maitotuotteet ovat tärkeä osa luuston hyvinvointia vaan koska juusto on hyvää ja sitä on kiva syödä. Ninjajuustosta kuva alla. Kattokaa ny kui söpö juustoninja!



Juustoinemme, säilykkeinemme, suklainemme, jäätelöinemme ja herratiesmitäinemme matka jatkui Kupittaan puiston idylliin. Idylliä ympäröivät lukuisat oravat, josta innostuneena kehitin idean puiston eläinten touhujen liveselostuksesta esimerkiksi YouTubessa. Voi olla, että tämä uskomattoman hyvä idea jää toteuttamatta ja sitten on oma vika iso sika kun suuri supertähteyteni jää saavuttamatta.

Oraviakin suurempi kiinnostuksen ja hämmennyksen aihe olivat erilaiset juoksuryhmät. Joku fitness lifestyle-henkilö kertokoon, mitä ne hienolta nimitykseltään ovat. Juoksukouluja, kenties. Ihan sairas ajatus, että hirveä revohka ihmisiä juoksee yhdessä perä kanaa ja vielä julkisella paikalla päiväsaikaan. Järjestetäänkö jossain juoksukouluja heille, jotka eivät vielä ole kykeneviä osallistumaan juoksukouluihin muiden mukana? Siis yksinäisiä juoksukouluja yön pimeydessä sisätiloissa? Puistattava ajatus juosta kamalan lähellä lukuisia vieraita ihmisiä, joista virtaa hikeä ja sylkeä ja kaasupurkauksia ja ylipäätään näkökykyä nähdä minut itse juoksemassa julkisesti.

Luojan kiitos ei ole pakko mennä juoksukouluun, vaan voi istua nurmikolla syömässä juustoa, suklaata ja jäätelöä samalla kun juoksukoululaiset pyllistelee. Näin oman olemisen ylemmyys korostuu mukavasti. Minun ei tarvitse alentua juoksemaan, minä olen ihana muutenkin. Melkein kuin mintunvihreä puistonpenkki ja kirsikkapuut.

You Might Also Like

0 kommenttia