Tietoa mainostajalle ›

Kevätretki – hetkiä, jotka haluaa muistaa ikuisesti

Hyvässä porukassa ja pienessä viinissä toukokuinen meri kutsuu uimaan ja heti pulahduksen jälkeen tekee mieli mennä uudestaan. Aivan kuten A...

Hyvässä porukassa ja pienessä viinissä toukokuinen meri kutsuu uimaan ja heti pulahduksen jälkeen tekee mieli mennä uudestaan. Aivan kuten Aurinkolahden retkelle muutenkin.

Aurinkolahden kevätretkelle on perinteisesti menty opiskelijaporukalla, kahdenkin ainejärjestön voimin. Kevätretkellä on joka vuosi ollut ihanaa, varsinkin ensimmäisellä kevätretkelläni kaksi vuotta sitten: aamuyö oli valoisa ja sininen, mutta täynnä sumua. Aurinkolahden kallioilla kiipeillessä luuli helposti olevansa maailman reunalla, sillä jyrkänteen reunan alla alkavaa merta ei sumulta nähnyt. Jotkut kiipeilivät puissa, minä seikkailin paljain jaloin ja joku soitti kitaraa kaukana sumun keskellä. Hetki, jonka haluan muistaa ikuisesti.

Tänä vuonna ei saatu sumua, sillä saimme auringonpaisteen: ennenkuulumatonta kevätretkellä, jossa on aina huono sää. Leikimme juhannusta, istuimme grillinuotion äärellä ja olimme ikionnellisia auringosta, sama se vaikka tuulikin niin, ettei kosketusnäyttö reagoinut jäisiin sormiin. Yöttömään yöhömme toi jännitystä myös pitkänokkainen hiiri, joka katosi yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Sen koommin hiirtä ei nähty, mutta saipa se kuitenkin keskeytettyä spoonailuhetken ja toisaalta minut juomaan salmaria, jota janoisimmat kevätretkeilijät olivat polkeneet hakemaan kesken illan kymmenen kilometrin päästä.

Vaikka retket ovat joka vuosi erilaisia, on retkissä kuitenkin aina jotain samaa: käyttökiellossa vuosia olleelle laiturille on tietenkin mentävä, yleensä ensitöiksi mökille saavuttua. Kielto on ilmiselvä kutsu. Ruuaksi tehdään aina tortilloja ja soijarouhekastikkeesta tulee aina hieman epäilyttävää. Ruokaa saisi epäilyttävyydestä huolimatta olla enemmän, eivätkä ensimmäistä kertaa mukana olevat ymmärrä, että retkelle todellakin on syytä tuoda omiakin eväitä. Sitten saavat kateellisina seurata muiden grillailuja ja kokkailuja. Itselläni on näköjään aina ruokalistalla parsaa, pekonia, herkkusieniä ja tuorejuustoa. Aina on myös se yksi onneton, joka ei jostain käsittämättömästä syystä ole tajunnut ottaa mukaansa peittoa tai tyynyä tai pahimmassa tapauksessa kumpaakaan. Toisaalta aina on myös se, joka palelee yksinään jopa makuupussissa ja kutsuu peitottoman toverin makuupussiinsa. Aamulla herätään vähän tuskaisina, onnettoman unettomina mutta onnellisina ja epäilemättä saunomisen kuivattamin elimistöin. Vähän jo vaisummissa tunnelmissa keräämme luumme ja jälkemme ja jätämme mökin seuraaville. Ja joku onneton jättää myös laukkunsa, rahansa ja Raimoksi nimeämänsä pullonavaajan.

Ja tietenkin kevätretkellä myös saunotaan ikuisuuksia, naistenvuorot ja miestenvuorot ja sekavuorot sulassa sovussa. Välillä hilpaistaan kastautumaan mereen. Jopa minä, jolle joskus tekee tiukkaa kastautua kylpylän uima-altaaseenkin. Aurinkolahti on poikkeus.

Hyvässä porukassa ja pienessä viinissä toukokuinen meri kuitenkin kutsuu ja heti pulahduksen jälkeen tekee mieli mennä uudestaan. Ihan kuten Aurinkolahden retkelle muutenkin.

You Might Also Like

0 kommenttia