Tietoa mainostajalle ›

Kevätjuhla

Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että kevätjuhlaa ei tarvitse viettää kevätkirkossa. Ja että voi kutsua sitä kevätjuhlaansa vaikka kesäjuhlak...

Aikuisuudessa on se hyvä puoli, että kevätjuhlaa ei tarvitse viettää kevätkirkossa. Ja että voi kutsua sitä kevätjuhlaansa vaikka kesäjuhlaksi, koska kesäähän siinä juhlitaan eikä kevättä.

Kesä alkaa virallisesti Killen balettikoulun kevätjuhlasta: joka vuosi puolisot, lapset ja kaverit istuvat salin reunalla seuraamassa, kun vaimot, äidit, muutama mies ja ystävät tanssivat. Juhla on juuri sopivanpituinen ja monipuolinen ja päättyy juuri ajoissa niin, että kotiin kävellessä aurinko vielä lämmittää.

Se hyvä puoli aikuisuudessa on, ettei kevätjuhlan viettoon tarvitse ahtautua kirkkoon. Ei tarvitse miettiä opettajille suhteettoman kalliita lahjoja, joita opettajat eivät ihan oikeasti taida edes haluta (itse en ainakaan välttämättä haluaisi vuosittain täydennystä jonkun muun kuusi vuotta sitten valitsemaan astiasarjaan). Ei tarvitse herätä järjettömän aikaisiin todistuksenhakutilaisuuksiin. Voi ylipäätään keksiä itse, miten alkavaa kesälomaa haluaa juhlistaa. Ja kutsua sitä kevätjuhlaansa vaikka kesäjuhlaksi, koska kesän alkuahan siinä juhlitaan eikä kevättä. Vähän sama kuin juhlisi joulua loppiaisena. Ja kun sanon aikuisuus, tarkoitan aikaa ennen vanhemmuutta. Sitten sama kierros alkaa taas alusta.



Meillä alkavaa kesää juhlistettiin aikuiseen makuun sopivasti mutta kuitenkin rennosti ja vähän lennosta napattuna. Keksin ajatuksen kevätjuhla-illanvietosta n. sekunti ennen balettikoulun kevätjuhlaan lähtöä, joten tarjoilujen järjestäminen vaati pientä luovuutta. Nappasin kaupasta valmiit pizzapohjat ja vähän jotain pizzan päälle heitettävää. Alkosta pari pulloa ensimmäistä käteen osunutta roseeta. Ja kekkereistä tulikin mitä oivallisimmat: juuri sellaiset nauru raikui ja viini läikkyi-henkiset iltamat, joista Eeva juuri taannoin kirjoitti. Mitä nyt valmiit pizzapohjat paistuivat ennätysajassa sen verran rapsakaksi, että ne oli helppo nostaa pelliltä lautaselle ihan vain reunasta kiinni ottamalla. Ulkonäkö ja maku olivat kuitenkin kohdillaan, eikä vahvahampainen suukaan taistellut rapsakkaa pizzaa vastaan.

Jälkiruuaksi ehtoisa emäntä olisi toki pyöräyttänyt pienet parfeet tai pavlovat isännän viihdyttäessä vieraita salongin puolella. Meidän taloudesta kun ehtoisa emäntä puuttuu, niin jälkiruuaksi tarjoiltiin kauniiseen kulhoon kaadettuja suffelipuffeja, erinomainen loppuhuipennus kokonaisuudelle. Vaan kevätjuhlan kääntyessä viisukatsomoksi odottikin vielä keittiön yllätystervehdys: kumosin sipsipussin oikein kulhoon, tadaa! Sekin lienee aikuisuutta, että sipsit syödään kulhosta. Ja että sipsienjakamisen aiheuttama kärsimys kääntyykin sipsien jakamisen iloksi.


You Might Also Like

0 kommenttia