Tietoa mainostajalle ›

Aamuhetki possulassa

Josko kesälläkin alkaisi herätä aamuisin: voisi ihailla heräilevää kaupunkia, kuunnella vähenevää hiljaisuutta ja katsella auringonnousua. ...

Josko kesälläkin alkaisi herätä aamuisin: voisi ihailla heräilevää kaupunkia, kuunnella vähenevää hiljaisuutta ja katsella auringonnousua.

Kaikki kummallisuus alkoi oikeastaan jo illalla: kesken ainakin kymmenettä kertaa tänä vuonna uusittavan Jurassic Parkin jatko-osan tuli mieleen, että tätä ei oikeastaan ole pakko katsoa ainakin kymmenettä kertaa tänä vuonna, kun väsyttää ja tekee mieli nukkua. Siispä nukuttiin, hyvissä ajoin ennen puoltayötä.

Ennen unta haaveilin vielä ääneen: aamulla olen heti tosi reipas, menen ostamaan munia ja paistan ihanan aamiaisen perunoista ja parsasta ja munista ja sit tiskaan heti kaikki tiskit. Tie ihanaan aamuun oli siis päällystetty illallisen perunoilla ja parsalla. Jossain mielenhäiriössä emme puputtaneet kevätkesän lempiruokaamme loppuun, vaan todella, ruokaa jäi vielä aamiaisen jatkojalosteeksi. Ja uskokaa tai älkää, todella lähdin määrätietoisesti kulkemaan haaveitani kohti ja toteutin ne.

Aamiaiselle oli aikomuksena keittää kahvitkin, meistä kun Killen kanssa on kuoriutunut aitoja kahvinjuoja-aikuisia. Vaan kuinkas sitten kävikään? Kahvimaito ei tullutkaan enää ulos purkista. Tästedes juodaan mehua, virkoin minä hyväntuulisesti kuten Muumimamma kurkistuskirjan lopussa.

Aamiaisen äärellä tuli puheeksi ihanan aamun ottaminen ihan tavaksi. Josko kesälläkin alkaisi herätä aamuisin: voisi ihailla heräilevää kaupunkia, kuunnella vähenevää hiljaisuutta ja katsella auringonnousua. No okei, auringonnousu on ehkä vähän liioittelua. Vaikka olikin yllättävän kiva herätä aamulla (okei, nousin kymmeneltä), niin olen silti nyt ja aina niitä poikia, joiden mielestä aamuviiden tulee olla lähempänä nukkumaanmeno- kuin heräämisaikaa. Varsinkin kesällä.

You Might Also Like

0 kommenttia