Tietoa mainostajalle ›

Sijaiskasvattajan lumoava penislävistys

Maaliskuussa 2003 se osui silmiini. Ehdottomasti koko pikkukylän kirjaston lehtienlukusalin kaunein lehti. Kannessa jotenkin eteerisenä, pit...

Maaliskuussa 2003 se osui silmiini. Ehdottomasti koko pikkukylän kirjaston lehtienlukusalin kaunein lehti. Kannessa jotenkin eteerisenä, pitkät mustat hiukset levällään Maija Vilkkumaa, joka oli ja on supercool. Jo kannen perusteella tiesin, että tässä on lehti, joka vie mukanaan. Kertoo kaiken maailmasta, joka ympäröi ja kutsuu, mutta johon ei ole pääsyä. Ihan toisella tavalla kuin muut, enemmän 13-vuotiaalle suunnatut lehdet. Ei mikään elähtänyt sukupolvikokemus, vaan vain minä tässä-kokemus. Aivan kuin olisi saanut uuden ystävän tai kaiken ymmärtävän siistin sukulaisen tai sijaiskasvattajan.


Ja se kaunein lehti oli tietysti mikäs muukaan kuin Image. Siitä Vilkkumaa-kansijutusta alkoi pitkä lukijasuhde, joka tämän ensimmäisen Imagen sivuille kirjoittamani blogipostauksen myötä nyt kasvaa. Tai en tiedä, oliko se välttämättä juuri se Maija-juttu. Minut saattoi lopullisesti lumota myös saman numeron juttu lävistyksistä ja polttotatuoinneista. Jutussa mainittiin Prince Albert-lävistyksen ottava mies, jolle lävistäjä totesi, että kenelläkään ei ole tässä tilanteessa kovin iso. Olisin mieluusti lainannut ulkomuistista Imagen jutusta esimerkiksi jotakuta kuolematonta tai kuollutta elokuvaohjaajaa, mutta lainasinpa nyt peniksenrei'ittäjää. Tarkoitus oli kuitenkin kuvata sitä, millaisen vaikutuksen lehti yhdellä iskulla teki.

Ja ikimuistoisia hetkiä Imagen parissa on tullut vuosien saatossa toki muitakin. Äkkiseltään mieleeni juolahtaa syvällinen ja fiksu juttu Johanna Tukiaisesta, jossa Johanna oli vieläpä stailattu klassisen tyylikkäästi. Tai ihana ja itkettävä juttu Jani Toivolan isyyshaaveista. Tai edelleen aivan helvetisti ärsyttävä juttu PMMP:stä, jossa Paula ja Mira antoivat itsestään uskomattoman kusipäisen kuvan. Näin vanhemmalla iällä ymmärrän Paulaa ja Miraa paremmin, mutta jutun aiheuttama ärsytyksen tunne ei ole kadonnut. Toisaalta muistan myös tulenpalavan raivomailin, jonka Imagelle lähetin, kun silloin ja totta puhuen vielä nykyisinkin tuohtumusta aiheuttava mainostaja oli ominut turhan paljon mainostilaa lehden sivuilta. Sain onneksi palautteeseeni nopeasti ymmärtävän ja seikkaperäisen vastauksen, joten rakkauteeni ei ehtinyt revetä liian suurta railoa.

Tältä pohjustukselta on varmaan helppo kuvitella, kuinka valtavan yllättynyt olin, kun blogiani pyydettiin Imagen sivuille. Että ihan yhtäkkiä voin päästä osaksi ilmiötä, jolla on ollut ehkä vähän suhteettomankin suuri vaikutus siihen, millainen itsestäni on tullut. Miten saattaisin entistäkin enemmän vaikuttaa omiin lukijoihini ja toimia juuri sellaisena suljettuna mutta kuvaavana ikkunana saavuttamattomalle maailmalle, joka yhdessä hetkessä onkin avoinna ja saavutettavissa.

Eikä muutos itsessäni mihinkään ole kadonnut tai loppunut. Tietenkin kaikki nyt ja tulevaisuudessakin koettava vaikuttaa siihen, millaiseksi ihmiseksi tässä muotoutuu. Että kasvanko hillittömäksi kusipääksi vai muutanko metsämökkiin kotiseudulle sähköallergikkona.

Päädyinpä metsämökkiin tai en, ei Imagelle bloggaaminen kuitenkaan vaikuta blogin suuntaviivoihin tai sisältöihin. Kirjoitan ihan yhtä vapautuneesti ja ajattelematta suunnilleen kaiken mieleenjuolahtavan. Vanhat lukijat voivat olla huoleti ja iloisin mielin, sisältö pysyy aivan yhtä priimana kuin ennenkin. Uudet lukijat, joita Imagen myötä kenties joukkoon tupsahtaa, saavat luultavasti aika nopeasti juonen päästä kiinni. Jonkinlainen esittelypostaus itsestäni ja elämästäni voisi piakkoin olla paikallaan.

You Might Also Like

0 kommenttia