Tietoa mainostajalle ›

Haluan olla kuuma nahkahomo

Kevään tultua jo vuosi sitten alkanut kriisi sai taas jalansijaa: harteilleni ei ole vieläkään ilmestynyt täydellistä nahkatakkia. Ei itseas...

Kevään tultua jo vuosi sitten alkanut kriisi sai taas jalansijaa: harteilleni ei ole vieläkään ilmestynyt täydellistä nahkatakkia. Ei itseasiassa nahkatakkia ollenkaan.

Ja voitte kuulkaa uskoa, että takkia on etsitty. Ympäri Suomen ja vähän ulkomaitakin. Viime kesän Köpiksen reissulla kierrettiin varmasti jokainen Kööpenhaminan keskustasta löytyvä kauppa, liike ja putiikki, josta vähänkään vilkahti mitään nahkaan viittaavaa. Sanomattakin lienee selvää, että tuloksetta. Takkia ei yksinkertaisesti löydy.

Vimma nahkatakkiin ei tullut tyhjästä. Kävin viime kesänä Helsinki Pride-viikolla Hugo's Roomissa, ja taisin olla suunnilleen ainoa, jolla ei ollut päällä nahkatakkia. Olo oli vähän orpo kaikkien niiden nahkatakkisten helsinkiläishomojen keskellä. Okei, myöskään iltaa juontaneella Kalkkunalla ei ollut. Toisaalta Kalkkuna oli pukeutunut paljetteihin, jotka ovat toinen salainen paheeni. Mutta ei mennä nyt niihin. Olin siis pukeutunut täysin ali ja väärin. Ja silloin jotenkin tajusin sen. Nahkatakki on asia, joka täydentää elämäni. Tekee elämästäni sellaista kuin sen pitää olla. Ihmisellä, joka haluan olla, on nahkatakki. Aikuisella ihmisellä on. Ainakin aikuisella minulla. Takki, jossa voin asua vuosia. Takki, joka on kuin haarniska minun ja julman maailman välissä. Enemmän nahkaa, ni siitä se lähtee, sanoi Seppo Pääkkösen näyttelemä Tom of Finland Homo!-oopperassakin.

Ehkä minusta tulevassa takissani vielä kuoriutuu uusi Tom of Finland. Enkä toisaalta ole tainnut koskaan nähdä ihmistä, joka näyttäisi täysin hirveältä nahkatakissa. Paitsi jos nahkatakki on hirveä (höhöh, sarvet ja kaikki), niitäkin nimittäin on. Nyt ei kuitenkaan puhuta rumista takeista, vaan tyylikkäistä ja klassisista luomuksista, jotka eivät rumistu koskaan. Kuvitelkaa nyt itsekin sitä lumoavaa näkyä: huolettoman huolellinen kampaus (luonnistuu jo aika hyvin), pieni parransänki (sekin löytyy), jumalaista vartaloa hivelevä asukokonaisuus ja vielä se tärkein, täydellinen nahkatakki. Ja kaiken alla minä. Melkein itken.

Mutta mistä helvetistä se nahkatakki löytyy? Etsitty todella on, viimeksi viikonloppuna. Löysin kauniinmallisen, väriltään yllättävän mutta ihanan. Takki näkyy kuvissa. Valitettavasti takista ei vain ollut sopivaa kokoa. Tällaisina hetkinä on ikävää olla harteikas. Toisaalta olen optimistinen: kun takki lopulta löytyy, tulee se istumaan erinomaisesti. I will be fabulous. Ihmisten päät kääntyvät kun hikoilen läpi kesähelteidenkin jumalaisessa nahkatakissani.

Löytyykö lukijoiden joukosta autenttista asiantuntevaa nahkahomoa tai ihan vain tyylisyistä nahkatakkia etsinyttä ja löytänyttä? Takkihaun kuumuus alkaa kääntyä epätoivoksi, joten kaikenlaiset vinkit ovat kullan arvoisia! 
 

You Might Also Like

0 kommenttia