Tietoa mainostajalle ›

Ensimmäisenä lämpimänä kevätpäivänä olen luonasi taas

Tuolta se tuli ja on nyt toistaiseksi ihan tässä meillä edelleen. Ensimmäinen oikeasti lämmin kevätpäivä. Jotenkin aistin lämmön heti herä...

Tuolta se tuli ja on nyt toistaiseksi ihan tässä meillä edelleen. Ensimmäinen oikeasti lämmin kevätpäivä.

Jotenkin aistin lämmön heti herätessä. Liian paksun talvipeiton alla pienessä makuuhuoneessa nyt on tottakai aina aika lämmin, mutta repsottavien kaihtimien välistä kurkkiva aurinko kertoi vielä jostain ihan toisenlaisesta lämmöstä. Sellaisesta, jota ei ihan ole muistanut aikoihin.

Köllöttelin sen verran kovaäänisesti hiljaa aamuhetkessäni, että sain lopulta Killenkin havahtumaan hereille. Kävimme seuraavanlaisen, syväluotaavan dialogin.

– Mennääks tänään ulos jätskille?
– Joo. Voitais mennä myös aamiaiselle Pizzariumiin.

Ja niin tehtiin. Uskaltauduin pukeutumaan vain t-paitaan ja farkkutakkiin silläkin uhalla, että paleltuisin. En paleltunut yhtään. Sivuhuomautuksena täytyy tosin täsmentää, että olin pukenut myös housut, vaikka housuttomuus usein mieltäni kiehtookin. Rennosti kietaisin kaulaani myös taannoin alennusmyynneistä löytämäni Frennin huivin. Ja voitteko kuvitella! Vaikka kaulassani oli huokoinen ja kaiken saastan sisäänsä suorastaan imaiseva vaalea pellavahuivi, onnistuin syömään sekä jäätelöä että pizzaa sotkematta huivia! Tämä jos mikä on merkki siitä, että tyyli todella pukee minua.

Periturkulaiseen tapaan nautimme jäätelömme jokirannassa. Gelateria Nuvolen ihanista altaista löytyi tällä kertaa jogurttijäätelöä sekä Kinder Bueno-jäätelöä. Oh, Kinder! Maistui ehkä jopa paremmalta kuin Kinder Bueno, joka nyt on kuitenkin aivan uskomattoman hyvä makeinen. Varsinkin vähemmän makeaan jogurttijäätelöön yhdistettynä toimi ihanasti. Saisipa sitä lisää ja kyllähän sitä saakin, mikä onni! Jäätelöhetkemme ohi reippaili keväänterhakoittamia koiria, kahdesti mies keltaisessa nahkatakissa, yksi krapulainen tuttu ja liian monta uhkarohkeasti polkupyöräilevää cityhenkilöä.

Kauhean äkkiä tällainen lämmin kevätaalto taas huoahti niskaamme. Aivan kuin se ei olisi poissa ollutkaan. Sisälle tullessa oli hetken vähän pöllähtänyt ja pölyinen olo kaikesta ulkona nuohoamisesta. Tuntui kamalan hämärältä kaiken sen valon jälkeen.

Nyt vedän mirrin kaulaan ja lähden juhlimaan rakasta ainejärjestöäni. En sairastelun vuoksi ole ollut missään ikuisuuteen ja voikin olla, että huomenna valo tuntuu kamalalta kaiken sen hämärän jälkeen. Ihanaa lauantaita, rakas lukijakunta!

You Might Also Like

0 kommenttia