Tietoa mainostajalle ›

Paahtis – Lempielokuvaksi kuuden minuutin jälkeen

Törmään silloin tällöin elokuviin, joihin rakastun jo ensimmäisten minuuttien jälkeen. Yle Teeman pari viikkoa sitten näyttämä Paahtis ( T...

Törmään silloin tällöin elokuviin, joihin rakastun jo ensimmäisten minuuttien jälkeen. Yle Teeman pari viikkoa sitten näyttämä Paahtis (Toast, 2010) oli juuri sellainen.


Nähtyäni tammikuussa Priden ja nyt Paahtiksen, olen melkein valmis luopumaan kaikista muista paitsi brittielokuvista: ainakin voisin katsoa vain edellämainittujen kaltaisia elokuvia. Molemmat aiheuttivat itsessäni saman fiiliksen: tiesin jo parin minuutin jälkeen, että nyt katson elokuvaa, josta syvästi pidän. Ei mitenkään niin, että ihan kiva kattoo leffaa tai oli se kyl tosi hauska hei, vaan niin, että on todellakin syvällä elokuvassa. Jotenkin vähän itkettää koko tilanne, kun elokuva on niin mahtava ja hieno ja kaikki tuntuu niin loistavalta ja haluaa vain nähdä lisää ja lisää ja samalla toivoo, että elokuvaa tehtäisiin jatkuvalla syötöllä lisää sitä mukaa kuin katsoo ja näin ollen elokuva olisi loputon. 


Paahtis kertoo brittikokki Nigel Slaterin elämästä, perustuen varsin löyhästi kokin omaelämäkertaan. Nigelin vanhemmat ovat enemmän tai vähemmän hysteerisiä, avuttomia ja muutenkin vinksahtaneita. Nigelin äiti on epäluuloisen lisäksi täysin kyvytön keittiössä, minkä seurauksena perhe syö lähinnä epäonnistuneesti lämmitettyjä säilykkeitä. Lopulta taistelu uutta äitipuolta vastaan saa Nigelin todella innostumaan ja loistamaan ruuanlaitossa. Ja loppu on auvoisaa historiaa huippuravintoloiden keittiöissä.

Kuulostaa ehkä hiukan köykäiseltä, eikä tässä katkeransuloisessa draamassa mistään uskomattomasta yllätyksestä sinänsä olekaan kyse. Elokuva tekee kuitenkin uskomattoman vaikutuksen todennäköisesti jokaiseen, joka on ollut lapsena outo, rakastaa ruokaa ja huippukokkeja, rakastaa Helena Bonham Carteria, menneen ajan nostalgisointia, kauniita vaatteita ja/tai jumaloi selviytyviä kasvutarinoita. Ja onhan elokuvassa pientä seksuaalisuuden etsintääkin, tietty.

Elokuvan käsiinsä saaminen voi olla hiukan konstikasta. Sitä kun ei haaveiluistani huolimatta tullut edes Yle Areenaan. Onnistuin kuitenkin itse löytämään leffan DVD:nä Huuto.netistä vaivaiseen kahden ja puolen euron hintaan. Sieltä kannattaa tutkailla. Myös Levykauppa Äxältä näyttää löytyvän ihan muutama poistokappale blu-ray-versiota alle kolmella eurolla.


You Might Also Like

0 kommenttia