Tietoa mainostajalle ›

Norsuja keskellä puistoa ja muovipussi jääkarhun takapuolessa – Kööpenhaminan eläintarhassa

Kun yhtäkkiä näkee norsujen tallustavan keskellä puistoa, ei voi kuin mennä katsomaan että mistä on kyse. Jos osaa lähestyä Kööpenhamin...

Kun yhtäkkiä näkee norsujen tallustavan keskellä puistoa, ei voi kuin mennä katsomaan että mistä on kyse.

Jos osaa lähestyä Kööpenhaminan eläintarhaa oikeasta suunnasta, todella näkee ensimmäisenä julkisen Frederiksbergin puiston puhkaisevan elefanttien aitauksen. Näky oli maaginen: puisto muuten oli käytännössä autio ja vieläpä sellaisella runosieluista fantastikkoa kiehtovalla tavalla vanhahtava, että kaikessa hiljaisuudessa tallustavat norsut tulevat todella yllätyksenä.

Ja jos sattuu näkemään sattumalta norsuja, ei voi muuta kuin selvittää mitä muuta voisi nähdä. Pienen harhailun jälkeen löysimmekin tiemme Kööpenhaminan eläintarhan porteille. Pääsylipun hinta oli aikuiselta parinkympin paikkeilla: verrattain edulliseen Korkeasaareen tottuneen suomalaisen päässä lippu tuntui  tyyriiltä. Köpis on toisaalta muutenkin kallis ja hintahirvitys toisaalta haihtuu nopeasti: kun näkee, mitä kaikkea on mahdollista nähdä, mieli kirkastuu hyvinkin nopeasti. Lajisto Kööpenhaminan eläintarhassa on nimittäin hitusen laajempi ja eksoottisempi kuin Korkeasaaressa.Rahoilleen saa todella vastinetta, ja toisaalta päivä eläintarhassa voi olla myös säästöä: onpahan ainakin päivän poissa ostoskatujen houkutuksien ääreltä.


Omaa nahkaani loppukesän aurinko kuumotteli, ja kieltämättä vähän pohdin, että miten mahtaa jääkarhu helteessä viihtyä. Toisaalta eläin vaikutti virkeältä ja hyvinvoivalta eikä yhtään läkähtyneeltä, toisin kuin karhun temppuilua seuraavat asiakkaat. Köpiksen jääkarhuaitaus oli siinäkin suhteessa uskomattoman siisti, että karhun uima-altaan läpi kulki läpinäkyvä tunneli, josta karhun uiskentelua saattoi seurata aika vinhasta kuvakulmasta. Koimme tunnelissa myös hämmennyksen hetkiä: miksi jääkarhun takapuolesta roikkui muovipussi (joka ei valitettavasti näy kuvassa)? 

 
Ilo sydämissämme läikkyi myös jäätelökioskin nähdessämme: eläintarhasta sai BJ:tä, eli Ben & Jerry'siä. Tuntui jotenkin juhlavammalta nauttia eläimistä lempijäätelö kädessään. Vähän toista kuin joku nihkeä pingviinituutti, sori vaan. Vaikka Köpis muuten on jumalainen ruokapaikka, ei eläintarha ravintoloineen juurikaan houkutellut. Kärvistelimmekin koko kierroksen vähän vahingossa pelkällä jäätelöllä ja liian vähäisellä vedellä. Ottakaa siis evästä mukaan.


Erityisen kiehtovina koin jo mainitut norsut: niitä olisin kernaasti tuijotellut vaikka tunteja. Yritin myös epätoivoisesti saada onnistuneen kuvan norsujen kanssa, mutta minkäpä ainutlaatuisen hetken taltiointi tässä maailmassa onnistuisi täydellisesti? Paitsi mieleni kovalevyllä norsut lönkyttelevät tietysti virheettöminä, ilman edessä poseeraavaa hikistä ja pöhöttynyttä bloggarituristia. 


Käsittämättömiä rauhantunnevirtauksia sain myös kirahvien ja sarvikuonojen äärellä. Rauhantunne tosin vähän kaikkosi sarvikuonolauman saadessa jonkinlaisen kohtauksen ja jahdatessa säikähtäneitä kirahveja ja muita aitauksen eläimiä täysin vauhkoina ympäri aitausta. Siinä kuulkaa tanner tömisi ja aitaa kaatui aivan toiseen malliin kuin Tuntemattoman sotilaan kuuluisassa vertauksessa.


Vähän toisenlaisia jännityksen hetkiä koimme tropiikkitalossa, jonka aulatilassa apinoita katsellessamme huomasin väkijoukon jaloissa vipeltävän peukalon pituisen torakan. Näin myös, miten torakka hipaisi jonkun paljasta jalkaa. Hyi helevetti, myö oon muaalta, myö en kahtele etelänhetelmiä, sanoimme me ja siirryimme edelleen väristen ulos talosta. Lasin takaa hyönteiset, jopa puistattavankokoiset, ovat ihan herttaisia ja kuuluvat maailmaan siinä missä söpöt ja pörröiset eläimetkin, mutta jalkoihini en niitä vapaana suo joutuvan. Tulevat vielä tallotuiksi, kun varomattomasti vipeltävät.

Kööpenhaminan eläintarhasta löytyy uskomaton määrä ties mitä muutakin ihasteltavaa, kaikki ei siis suinkaan ole listattuna tässä postauksessa. Olemme suuntaamassa Killen kanssa myöhemmin keväällä haistelemaan Köpiksen kevättuulia, ja saattaapa hyvinkin olla, että johdattelen mitään aavistamattoman Killen jälleen eläintarhan porteille. Ainakin norsuja voisin ihastella puiston puolelta, vaikka piknikin merkeissä. Sitä ja Kööpenhaminan kevättä muutenkin odotellessa.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Olen itsekin ollut Köpiksen eläintarhassa, ja se teki kyllä vaikutuksen! Jääkarhuaitaus oli upea, ja kirahvit ja norsut on vaan niin mahtavia. Tosi kiva ja kesäinen postaus ja upeita kuvia eläimistä! :)

    VastaaPoista