Tietoa mainostajalle ›

Keuhkot kuin virttynyt college

Täällä ollaan, hei. Alkuvuodesta sain sellaisen fiiliksen, että tänä vuonna kaikki muuttuu. Aion tietoisesti muuttaa asioita. Alan tehd...

Täällä ollaan, hei.

Alkuvuodesta sain sellaisen fiiliksen, että tänä vuonna kaikki muuttuu. Aion tietoisesti muuttaa asioita. Alan tehdä asioita, joita haluaisin tehdä, mutta jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi tehdä. Keskittyä enemmän niihin asioihin, joita tekee, eikä tehdä ikään kuin puoliteholla. Tai lopettaa sellaiset asiat, joiden tekeminen enemmällä kuin puoliteholla tuntuu turhalta. Myös bloggaamisen suhteen suunnittelin suuria: täsmällisyyttä, säännöllisyyttä ja tavoitteellisuutta. 


No, fiilikseni asioiden muuttumisesta piti paikkansa. Kuten olette ehkä lukeneet, käytännössä koko alkuvuosi on mennyt vuodelevossa mystisen sairauden kourissa. Välillä vointi on ollut parempi, välillä pahempi. Sama meno jatkuu edelleen. 

Kuluneella viikolla sairastaminen vei ihan osastolle asti. Kuvat keuhkoista  kuulemma säikäyttivät lääkärit. En tietenkään ymmärrä röntgenkuvista mitään, mutta omaan silmääni keuhkot näyttivät koko kesän pyykkinarulla virttyneeltä collegepaidalta.
Tutkimuksia on tehty ja tutkitaan vielä lisää, mutta ilmeisesti oikea sairaus on jo löytynyt. Tilanne on sikäli hämärä, että ei ole aavistustakaan millä aikataululla tästä voi toipua. Puhutaanko viikoista vai kuukausista, en tiedä.

En oikein tiedä, mitä sairaudesta haluaisin kirjoittaa tai haluanko mitään. Jaksan aina ällistyneenä ihmetellä erään ruotsalaisbloggarin runsaasti kuvitettua postausta siitä, kuinka hänet vietiin ambulanssilla sydänleikkaukseen. Ruotsissa todella ollaan blogikulttuurinkin suhteen Suomea edellä. Epätietoisuudestani huolimatta ajattelin kuitenkin vähän kertoa missä mennään. Ettei sitten harmita jos ja kun postauksia ei lähiaikoina ihan jatkuvalla syötöllä satele.

Älkää olko kuitenkaan huolissanne! Vakaa aikomukseni on bongahtaa kevään edetessä narsissin lailla peiton alta sipuleitani hautomasta. Okei, nyt kuulosti jo vähän liialliselta

Lienee hyvä päättää tähän selfieen minusta ja sairaalapupusta, jonka Roosa ilokseni toi. Uskon sen parantavaan voimaan.

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Milleen joku voi olla sairaalassakin noin täydellisen näkönen? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, enpä osaa sanoa! Puristin ehkä viimeiset voimani pupuselfieen :D.

      Poista
  2. Toivottavasti paranet pian!

    VastaaPoista
  3. Paranemisia ja voimia!! Itse olen ollut kuumeessa vaihdellen 37.3 ja 38.6 välillä marraskuusta asti. Tutkimusten jälkeen löytyi SLE, joka leukemian pelon jälkeen oli hyvä uutinen, joskin vakava sairaus sekin. Ootko saanut jo jonkun diagnoosin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, voimia ja paranemisia itsellesikin! Kuten tänään juuri kirjoitin, ei nyt tosiaan mitään diagnoosia olekaan, vaikka niin kuviteltiin. Kauhean stressaavaa, kun ei tiedä.

      Poista