Tietoa mainostajalle ›

Pride – tyylipuhdas hyvän tuulen komedia

  Joulukuun lopussa infosin teitä elokuvateattereihin saapuvasta brittikomediasta Pride. Hyvän tuulen komedia on vähän loppuunkäytetty ...

 

Joulukuun lopussa infosin teitä elokuvateattereihin saapuvasta brittikomediasta Pride. Hyvän tuulen komedia on vähän loppuunkäytetty mainosfraasi, mutta Pride oli tyylipuhtaasti juuri sitä.


Yhteiskunnalliseen epäkohtaan turhautunut porukka nuoria perustaa yhdistyksen kampanjoidakseen tätä epäkohtaa vastaan ja muuttaakseen asioita. Kampanja leviää suurkaupungin lisäksi myös maaseudun pieniin kyliin, jossa alun epäröinnin jälkeen yhdistys otetaan avosylin vastaan. Yhdistys järjestää varainkeruutapahtumia, saa taakseen ammattiyhdistykset, jotka lähtevät myös näyttävästi mukaan Pride-tapahtumaan. Lopulta muutos tapahtuu ja maailmasta tulee parempi paikka. 

Kuulostaa aivan Suomelta ja Tahdon2013-kampanjalta, mutta kyseessä on kuitenkin Pride-elokuva, joka sijoittuu 1980-luvun Britteihin. Tositapahtumiin perustuvan elokuvan tapahtumissa on todella paljon samaa kuin Suomen viime aikojen HLBTI-meiningissä: yllättävätkin tahot lyövät kättä päälle ja puhaltavat yhteen hiileen, yhteisen tavoitteen vuoksi. Ja lopulta päästään tavoitteeseen ja vielä vähän sen ylikin.


Pride kertoo gay-aktivisteista, jotka ryhtyvät keräämään rahaa lakossa oleville kaivosmiehille. Aktivistit huomaavat, että aiemmin homoja vainonneet poliitikot, lehdet ja poliisit ovat nyt kohdistaneet vainonsa lakkoileviin kaivosmiehiin. Toista sorrettua vähemmistöä on autettava. Kaivosmiesten liitto ei homojen apua kaipaa, mutta sinnikkäät aktivistit lähtevät tarjoamaankin apuaan suoraan kaivoskaupungin lakkoileville asukkaille ja lahjoittaa rahat suoraan heille. Jos lakko kuulosti tutulta, niin samaa aihetta käsitellään myös Billy Elliotissa

Olen jostain syystä aina elokuviin mennessä vähän tunteet pinnassa. Kyse lienee siitä, että leffassa äänentoisto on erinomainen ja kuva suuri, kirkas ja terävä. Suosin myös päivänäytöksiä, jolloin salit ovat yleensä melkoisen väljiä eli mukavia. Täydelliset puitteet vapauttaa kaikki aistit uppoutumaan elokuvaan, ja se usein purkautuu niin, että elän tunteella läpi koko elokuvan. Prideä myötäelin niin, että loppuvaiheessa piti jo purra takin hihaa, etten olisi ulissut ääneen.


Mutta älkää käsittäkö tunnekuohuani väärin: elokuva todella oli oikeasti hyvänmielen elokuva ja kyyneleet olivat onnenkyyneleitä, kuin Cheekillä ja Sami Saarella konsanaan. Kaikki itku oli ihan vain puhdasta iloa kaikista onnistuneista ja sympaattisista kohtauksista ja henkilöhahmoista (herttaiset mummot ovat heikko kohtani), mieleentulevista oman elämän seikkailuista. Ei siis tarvitse pelätä vaipuvansa synkkyyteen ahdistavien ja masentavien kohtausten vuoksi. Päinvastoin.


Elokuva on hienosti keskittynyt olennaiseen, eikä homoaktivistien seksuaalisuus nouse keskeiseksi tekijäksi. Tietenkin mukana on muutama aidosti hauska alakulttuuriviittaus ja oletukset seksuaalisuudesta aiheuttavat jännitteitä, mutta seksuaalisuuden konkreettinen ilmentäminen on sulavasti jätetty pois. Toisaalta mitäpä muutakaan: sänkyhommilla on tiettävästi harvakseltaan autettu lakkoilijoita missään historian vaiheessa. Tietenkin elokuvaan luo jännitettään vuosikymmenelle olennainen AIDS:in pelko ja vähän tarpeettomaltakin tuntuva,  kömpelön salailun kautta kaapista ulos-juoni. Toisaalta, kenelläpä meistä ei olisi kömpelöä kaappisalailua taustallamme.

Pride elokuvateattereissa nyt.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Hei!
    Pienen tauon jälkeen luin parin viikon kirjoituksesi ja kommentoin nyt tähän koskien viime viikon huippupostausta otsikolla "Sormusten Herrat". Olette ostaneet toisillenne sormukset sen merkiksi, että suunnittelette vakavasti viettävänne yhdessä loppuelämänne, Tästä tärkeästä päätöksestä onnittelen teitä! Hienoa ja rohkeaa sitoutua toiseen ihmiseen.
    Olit kirjoittanut, että sormuksiin on kaiverrettu päivämääräksi 28.11.2014. Katsoin blogiarkistosta, että silloin olitte seuraamassa uuden avioliittolain eteenpäinmenoa. Silloinko teitte päätöksen vai nyt jälkikäteen laitoitte tuon päivämäärän sormuksiinne?
    Näin vanhana mummelina ja vanhanaikaisena toivon, ettette anna politiikan ja lakialoitteiden eteenpäinmenemisen rajoittaa TEIDÄN elämäänne. Toivon, että päätätte yhteisen elämän alkujuhlanne päivämäärän itse ja olipa sitten sinä päivänä mahdollista avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen somiminen, ette antaisi kenenkään muun määritellä teidän päiväänne vaan päättäisitte sen itse.
    No, tämä on tällaista vanhanaikaista. Te nuoret intomielet teette omat valintanne ja viette maailmaa eteenpäin. Mutta joka tapauksessa toivon teille yhtä paljon rakkautta ja uskollisuutta kuin itse olen saanut kokea yhteisessä liitossa saman ihmisen kanssa neljäkymmentä vuotta.
    Isoäiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä päätös tehtiin jo tuolloin 28.11., ei siis huolta :). Valinta oli ihan oma, ja liittyi enemmänkin siihen, että historiallinen päivä on ihana muistaa myöhemminkin, ei niinkään siihen, että jokin olisi tai ei olisi mahdollista.

      Kauniisti ajateltu ja huolehdittu :). Ei kuitenkaan syytä huoleen. Kiitos kivasta kommentista!

      Poista