Tietoa mainostajalle ›

Merkki siitä, että ihminen on liikkunut ajassa

Paluu arkeen, arki jatkuu, ihanaa siivota joulu viimein pois ja muuta össönsössöä. Pitkä joululoma on aiheuttanut sen, että olen orientoit...

Paluu arkeen, arki jatkuu, ihanaa siivota joulu viimein pois ja muuta össönsössöä. Pitkä joululoma on aiheuttanut sen, että olen orientoitunut pysyvästi lomamoodiin, mistä on todella vastenmielistä palata mihinkään normaaliin arkeen. 

Mielelleni ja ruumiilleni on sopinut viime aikoina erinomaisesti viettää valveillaoloaika XXXL-kokoisessa t-paidassa ja shortseissa, nukkua, köllöttää sohvalla, rytmittää päivänsä sen mukaan mitä televisiosta tulee ja löytää jostain aina vielä joku pieni joulusuklaa, vaikka on ollut varma, että nyt ne kyllä jo loppui.


Tällä viikolla on varovasti hiljalleen palannut opiskelujen pariin: käynyt pari kertaa opiskelijalounaalla ja käynyt jopa tulostamassa papereita yliopistolla, haistellut vielä tyhjiä käytäviä. Tänään siellä haisi keitetty peruna, luoja tietää miksi. Olen myös lukenut vähän esseematskuja esseeseen, jonka suoritusohjeissa opettaja mainitsi, että palautus tammikuun alussa, ei suinkaan aikana, kuten olen tähän tammikuun alkuun asti uskonut. 

Kiinnostukseni opiskeluun on juuri nyt aika pitkälti nollissa. Jotenkin huomasin, että opintojen nitkuttelu on tällä hetkellä lähinnä tapa elättää itseään. Toki olen saanut opiskella paljon mielenkiintoisia ja motivoivia asioita, mutta kevät näyttää näillä näkymin siltä, että jäljellä on vain ahdistavaa ja vastenmielistä pakkopullaa. Kauheen kiva kevät siis tulossa, onneksi pian on vappu ja sitten alkaa kesäloma. 

 
Opiskelujen tökkiessä olen päättänyt tänä vuonna vakavissani, oikeasti ja kunnolla keskittyä blogin kehittämiseen. Vielä en ole ihan varma, mihin suuntaan vuosi blogia vie, mutta vuoden mittaanhan sen näkee. Olen ajatellut kirjoittamista tälle vuodelle myös muuten. Aloitinkin ensitöikseni alkuvuodesta unipäiväkirjan. Olen aina ollut hyvin kiinnostunut unista, enkä tajua, miksen ole aloittanut unipäiväkirjaa aiemmin. Viime yönä (tai no, oikeastaan aamupäivänokosilla...) näin unta, jossa pieni tyttö sanoi minulle: annoitko sinä minulle paperivalokuvia? Se on merkki siitä, että ihminen on liikkunut ajassa.

Kuten ehkä jokainen lifestylebloggari jo on kirjoittanut, totean nyt itsekin, että jotenkin tuntuu, että vuosi alkaa todella vasta näin loppiaisen jälkeen. Uudenvuoden ja loppiaisen väli oli ikäänkuin siirtymäaikaa, valmistautumista uuteen aikaan. jolloin kaikki aloittavat liikuntaharrastuksen, laihtuvat 5 kiloa, lopettavat dokaamisen, aloittavat uuden harrastuksen, venyttelevät iltaisin, kiinnostuvat yhteiskunnasta, vähentävät lihansyöntiä ja sosiaalisessa mediassa kellumista. Ja sitten yhtäkkiä humpsis se uusi aika alkaa.

En ole ollenkaan valmis siirtymään siihen uuteen aikaan, joka huomenna alkaa. Elämää helpottaakseni hankin tänään kuitenkin uuden kalenterin. Kalenterin hankinta on kuitenkin vuosi vuodelta vaikeampaa. En tiedä oletteko huomanneet, mutta 98% kalentereista on sellaisia, joita kukaan ei halua. Hienoja ja hyviä kalentereita nimittäin on todella, todella harvassa. Se on outoa, koska kalenteri jos mikä vaikuttaa koko vuoteen: sen parissa lehteilee pahimmillaan monta kertaa päivässä. Ei ole yhdentekevää, tuleeko kalenterista hyvät vai ihan karseet fiilikset. 

Itselläni on ollut täydellinen kalenteri vain kerran: kaksi vuotta sitten. Samanlaista kalenteria ei tietenkään ole tullut vastaan sen koommin. Kalenteri oli kova-, mutta kangaskantinen, noin A5-kokoinen. Paperi oli luonnonvalkoista ja karheaa, eikä kalenteripohja ollut se jokaisesta kalenterista tuttu pystysuuntainen, liian kapeilla sarakkeilla varustettu ruma virastokaavake, jossa pyhäpäivät on merkitty punaisella. En tiedä teistä, mutta minun elämäni ei ole virastokaavake.

Mutta niin, lopulta löysin löysin yhden kalenterin, jonka pystyin kelpuuttamaan. Sekään ei ole ollenkaan täydellinen ja kannetkin ovat niin rumat, että aion vaihtaa kalenteriin uudet kannet pornolehdestä, etten joudu häpeämään kalenterini kansia niiin paljoa julkisilla paikoilla. Jos lomamoodistani julkisille paikoille joskus selviydyn.

You Might Also Like

6 kommenttia

  1. hah oi kyllä, täällä meinas mennä hermot kalenterikaupoilla!! niin järkyttäviä ja vihaan just noita pystysuuntasia virastokalentereita. en voi ymmärtää kuka noita suunnittelee. hienoille (tai edes jollainlailla järkeville) kalentereille kun varmasti ois kysyntää! ite päädyin sit ylihintaiseen moleskineen, joka seki oli oikeen värisenä ja laisena se ainut esittelykappale. huoh :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helpottavaa kuulla, etten ole ainoa joka kalentereista kärsii! Itsekin joka vuosi hypistelen Moleskinea, mutta jotenkin se ei vain tunnu oikealta.

      Poista
  2. Hommasin oman kalenterini jo hyvän aikaa sitten marraskuussa. Malttamattomana odotin tämän vuoden puolelle, että saan ottaa kalenterini käyttöön. Jo ennen sitä olen kuitenkin lukenut kalenterin melkein kannesta kanteen. Siitä voi opetella esim. Itä-Palestiinan saaria ja venäjänkielen aakkoset.

    "Onneksi pian on vappu ja sitten alkaa kesäloma". Näinpä! :D olen autuaasti unohtanut kaiken kouluun liittyvän kuukauden loman aikana. Ensi viikolla paluu kouluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis kieltämättä fiksua, jos itsekin aloittaisi kalenterin etsinnän vähän aiemmin kuin tammikuussa. Muutaman kerran kävin katselemassa kyllä jo viime vuonna, mutta jotenkin naiivisti sitä kuvittelee, että valikoimiin tupsahtaa täydellinen kalenteri, jos oikein kauan odottaa.

      Poista
  3. Samastun täysin tohon suklaan syöntiin... onneks ne joulusuklaat (kohta) loppuu... Ootko muuten koskaan miettiny et susta tulis toimittaja? Tuli vaan mieleen, noista opiskelujutuista...Musta oisit niin hyvä toimittaja:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän mä kirjoittamista ja toimittajuutta olen miettinyt ja jonkun verran tässä elämäni aikana tehnytkin :).

      Poista