Tietoa mainostajalle ›

8 HLBTI-kirjaa, jotka sinun on luettava

Kunnostauduin viime vuonna kirjojenlukemisessa. Onnistuin lukemaan jopa 12 kirjaa, joista 8 osui näppärästi HLBTI-sateenvarjon alle. Kute...

Kunnostauduin viime vuonna kirjojenlukemisessa. Onnistuin lukemaan jopa 12 kirjaa, joista 8 osui näppärästi HLBTI-sateenvarjon alle. Kuten Facebookissa ja Twitterissä lupailin, laadin nyt lukemisenarvoisista kirjoista pienen listauksen esittelyineen! 

 

Kirjallisuuden ylemmät voimat olivat elpyvälle lukuharrastukselleni suosiollisia: kaikki kirjat olivat lukemisen arvoisia ja voin mainiosti suositella niitä. Kirjat ovat myös keskenään vähän eri tyyppisiä, eli näistä pitäisi löytyä myös hyvin lukemista erityyppisistä kirjoista pitäville. Joistain olen kirjoittanut blogissa jo aiemmin, jotkut taas ovat jääneet syystä tai toisesta käsittelemättä. Kirjat ovat tässä tylsästi ihan vain lukemisjärjestyksessä.

Michael Cunningham: Illan tullen
Cunningham on hlbti-lukijoille luultavasti tutuin Koti maailmanlaidalla-romaanistaan, joka on myös filmatisoitu. Kirjasta riippumatta homosävyjä sisältävästä Cunninghamin tuotannosta olisi voinut ottaa lukuvinkiksi minkä vain, mutta mennään nyt Illan tullen-teoksella. Illan tullen kertoo nelikymppisestä taidegalleristista, Peteristä. Kauneuden ja taideidyllin ympäröiminä New Yorkissa vaimonsa kanssa elävän miehen maailma vinksahtaa, kun vaimon puolet nuorempi pikkuveli muuttaa heille asumaan. Rennosti hunningolla oleva komistus saa myös Peterin raiteiltaan.
Kirja tuli vastaan vuosi sitten alennusmyynneistä, ja suositusten ja tutun nimen perusteella nappasin sen mukaani. Kirjan lukeminen sujui ongelmitta ja oli viihdyttävää. Toisaalta en kyllä löytänyt teoksesta paljon puhuttua mestariteoksellisuutta, mistä usein Cunninghamin kohdalla puhutaan. 

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi
Sjónin Poika nimeltä Kuukivi on kirjana hyvä osoitus siitä, että joskus (ja vain joskus) kannattaa poistua mukavuusalueeltaan, jopa kirjoja lukiessa. En ole erityisen innostunut historiallisista romaaneista enkä toisaalta kovin symbolisesta tai abstraktista kielestä, mutta Sjónin Poika nimeltä Kuukivi oli kuin yhtä pitkää laulua tai runoa. Ihana, luin yhdeltä istumalta. Kirjoitin kirjasta laajemminkin viime huhtikuussa, postauksen voi lukea täältä. Pahoittelen blogimuutossa kadonneita kuvia.


Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin
 Gardellin vihdoin ja viimein suomennettu trilogia lienee tuttu vähemmänkin kirjallisuutta seuraaville. Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-kirjasarja kertoo AIDS-epidemiasta 1980-luvun Ruotsissa. Aiheestakin ehkä huomaa, että riemukasta tai kesäpäivän kevyttä rantalukemista ei ole luvassa. Synkistä teemoista huolimatta kirjoissa on kuitenkin yllättävää iloa ja lämpöä: sairaudenkin keskellä tiivis homoyhteisö kuvataan liikuttavan läheisenä ja hauskana. Trilogiasta on tehty myös tv-sarja, joka lienee tuttu useimmille. Kirjat toimivat, oli nähnyt sarjaa taikka ei. Myös Gardellin trilogiasta löytyy aiempia postauksia: 1. osa täältä, 2. osa täältä ja 3. osa täältä.

Elias Koskimies: Ihmepoika
Itselleni käy joskus niin, että ihastun palavasti elokuvaan, bändiin tai kirjaan jo ennen lukemista. Osaan ikään kuin ennakkotietojen perusteella muodostaa kuvan, josta joko pidän tai en. Harvoin olen mennyt tällä tekniikalla vikaan, vaikka toisaalta voi miettiä, kuinka monta elämystä on jäänyt kokematta, koska esimerkiksi bändin tai kirjan nimi on kuulostanut tyhmältä... Koskimiehen Ihmepoika on kuitenkin juuri tällainen kirja. Laajemman hehkutukseni kirjasta voi lukea täältä.
 
Pirkko Saisio: Betoniyö
Saisiön Betoniyöhän ei ole toki kirjana mitenkään uusi, vaan muinaiselta 1980-luvulta. Tuoreen ja ajankohtaisen siitä kuitenkin teki Betoniyöstä muutaman vuosikymmenen myöhässä tehty elokuvaversio, johon rakastuin silmittömästi. En ole Saisiota lukenut ihan hirveän paljoa (mikä on vähän kiusallista, koska Pirkko Saisio kuitenkin on Pirkko Saisio, ja lukemista odottaa hyllyssäkin jo muutama teos). Betoniyö on kuitenkin erittäin vahva ja toimiva teos. Tietenkään ei pitäisi koskaan puhua elokuvasta kun puhutaan kirjasta, mutta aion nyt rikkoa kaikki maailman taidesäännöt ja linkittää teille postauksen, jonka kirjoitin Betoniyö-elokuvasta.

Antti Holma: Järjestäjä
Totesin Antti Holman Järjestäjän jo omassa postauksessaan hiljattain täydelliseksi kirjaksi. Tasapuolisuuden vuoksi en siis sano enempää, vaan ohjaan teidät lukemaan postaukseni kirjasta, mikäli ellette sitä vielä lukeneet.

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia 
Luin Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavian heti Järjestäjän perään. Siinä oli vähän liikaa vähän turhaa symbolikikkailua, mutta hieno ja tällaisen punavihreän liberaalisuvaitsijankin silmiä entisestään avaava kirja. Palaan Statovciin vielä omassa postauksessaan, mutta jo näin etukäteen kehotan uskaltamaan kirjan pariin! 
Jokerina pohjalla: 
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys
Tommi Kinnusen Neljäntienristeys sisältää niinikään yhden homohahmon. Sen lisäksi olen kuullut kirjasta niiin paljon hehkutusta, hypetystä ja hehkutusta (+ Tommi seuraa mua Twitterissä, mikä on kaikkein tärkeintä), että uskallan lukemattakin suositella Neljäntienristeystä teille. Samaan syssyyn  voisin kyllä torua itseäni kovin sanoin siitä, etten ole lukenut: Mikset ole? Vastaa? Ootko vttu tyhmä?! Hä? Lue heti!

Onko vielä muita, listan ulkopuolelle jääneitä teoksia, jotka huutavat tulla mainituiksi? Jaa omat vinkkisi kommenttikentässä, Facebookissa tai Twitterissä

You Might Also Like

20 kommenttia

  1. Cunninghamin Koti maailman laidalla on tosiaan mahtava. Suosittelen häneltä Tunnit-kirjaakin, josta myös on mainio elokuva.

    Pirkko Saisiolta olen lukenut Finlandian voittaneen Punaisen erokirjan, siitä pidin kyllä paljon. Kyseisen palkinnon voittaneista löytyy myös Johanna Sinisalon loistava Ennen päivänlaskua ei voi, sekä Pentti Holapan Ystävän muotokuva, joka oli lukukokemuksena mielenkiintoinen mutta haastava, sen verran erikoista juonen kuljetus teoksessa on...

    Kaj Korkea-ahon Tummempaa tuolla puolen -kirjassa on myös homohahmo, ja kirja on kyllä erittäin hyvä, jännittävä ja kauhutunnelmainenkin monessa kohtaa. Sami Hilvon Viinakortti oli myös pääosin oikein hyvä romaani. Kotimaisesta nuortenkirjallisuudesta hyviä lukukokemuksia ovat olleet Marja Björkin Poika, Hellevi Salmisen Hello, I love you ja Reija Kaskiahon Nikottelua.

    Ulkomaisista voisin mainita mieleen jääneinä vielä John Irvingin toistaiseksi uusimman kirjan Minä olen monta (bi-seksuaalisuutta, transsukupuolisuutta, HIV-teemaa) sekä William S. Burroughsin päihdehuuruisen Hämyn.

    Sarjakuvista suosittelen tietty saksalaista Ralf Königiä, kotimaisista pidin mm. Tiitu Takalon albumista Kehä.

    Ja hiukan jos saa mainostaa, niin tältä sivulta löytyy kokoamani lista, jossa on mainitsemieni lisäksi paljon lisää vinkkejä muista kiinnostavista HLBTI-teemaisista kirjoista, joita en ole itse saanut luettua vielä: http://www.kirjasampo.fi/fi/node/3325

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Tunnithan on ihan klassikko, joka itseasiassa niinikään odottaa hyllyssä lukemistaan... Punaisen erokirjankin olen lukenut, oli miellyttävä lukea, mutta jostain syystä en tullut siitä aikoinaan bloganneeksi. Holappa sen sijaan on pitäs joskus ku ei oo muuta-listalla...

      Tummempaa tuolla puolen-kirja onkin ihan uusi tuttavuus. Viinakortti sen sijaan löytyy hyllystäkin ja Pojasta olen tehnyt aikoinaan postauksenkin. Noihin muihin nuortenkirjoihin pitänee tutustua!

      Ulkomaiset kirjat ovat itselleni vähän vieraampia, ihan jo siksi, että olen aika pitkälti kotimaisen kirjallisuuden ystävä.

      Ja saa mainostaa, tuo listasi onkin itseasiassa ollut kirjanmerkeissä jo ikuisuuden tulevia kirjapostauksia silmällä pitäen :).

      Poista
  2. Itse tykkäsin erittäin paljon: Alan Hollinghurst: Vieraan lapsi.

    VastaaPoista
  3. Jess, ihanan hyödyllinen postaus, täytyy käyttää tätä kun pohdiskelee kirjastossa joku päivä mitä lainaisi :)

    Tuomasta lainaten suosittelen kans Sinisalon Ennen Päivänlaskua Ei Voi, sekä Viinakorttia o/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :). Ennen päivänlaskua oli kyllä ihana!

      Poista
  4. Kaksi ihaninta ja parasta lesbokirjallisuuden edustajaa ovat Vigdís Grímsdottírin Z - rakkaustarina ja Radclyffe Hallin Yksinäisyyden kaivo! Ihan lempparikirjojani molemmat. Just tällä hetkellä luen tota Koti maailman laidalla ja sekin on mahtava! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tuosta Z - rakkaustarinasta kuullut, mutta olen jotenkin siinä käsityksessä, että sitä on todella vaikeaa saada mistään!

      Poista
  5. Voi harmi, kävi kuten vähän liian usein kaikkialla: HLBTI-lista olikin oikeasti HB-lista. Taas tuli näkyväksi se, miten tässä (cis)seksistisessä kulttuurissamme valitettavasti tarinat miehistä kiinnostavat enemmän kuin tarinat naisista ja tarinat cissukupuolisista enemmän kuin tarinat trans- tai intersukupuolisista. Onneksi kommenteista löytyi täydentäviä vinkkejä myös LTI-kirjallisuudesta :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää, jos lista oli pettymys, kiitos kuitenkin palautteesta. Pidän blogia kuitenkin ihan täysin omaksi ilokseni ja luen omaksi ilokseni myös ihan sellaisia kirjoja kuin itse haluan. En tiedä miksi, mutta jostain syystä luen tosiaan mieluummin kirjoja homomiehistä kuin -naisista tai trans- tai intersukupuolisista. Sillä, että olen itsekin mies, on hyvin todennäköisesti asian kanssa jotain tekemistä. Kaikkia julkaistuja kirjoja, edes sellaisia, jotka itseäni kiinnostaisivat, en ehdi lukea saatika sitten blogissa kirjoittaa.

      Kerro kuitenkin ihmeessä, jos mielessäsi on joitain trans- tai intersukupuolisuutta käsitteleviä kirjoja. Otan vinkkejä mieluusti vastaan, kuten postauksen lopussa mainitsin.

      Ja jos yhtään lohduttaa, niin olen blogissani käsitellyt myös trans-aiheista kirjallisuutta. Marja Björkin Poika-romaanista olen kirjoittanut täällä: http://tamankylanhomopoika.blogspot.fi/2013/04/marja-bjork-poika-hyva-ja.html.

      Poista
    2. Tätä asiaahan on oikein tutkittu: miehet lukevat pääsääntöisesti miesten kirjoittamia kirjoja, naiset tasapuolisesti sekä naisten että miesten kirjoittamia. Tässä nähdään nyt sama ilmiö, että "jostain syystä tosiaan" homomies lukee mieluiten homomiehistä kertovaa kirjallisuutta, kun taas heteronainen kykenee sujuvasti lukemaan sekä hetero- että homomiehistä ja -naisista kertovia kirjoja... Sukupuolella on todellakin tekemistä asian kanssa, sitä ei kannata kenenkään ihmetellä ;)

      Alempana mainittu Maupinin sarja on tosiaankin hyvä, vaikka aika onkin siitä jo ajanut vähän ohi. Tosin uusimmat kolme osaa ilmestyivät ihan lähivuosina, mutta vanhat 80-luvun kirjat (6 kpl) kannattaa toki lukea ensin, jos ne saa käsiinsä (muistaakseni vain ensimmäinen kuudesta on suomennettu). Jollei saa, niin kolmesta ensimmäisestä on tehty myös tv-sarja, jotka löytyvät kokonaisuudessaan Youtubesta (hakusanat Tales of the city, More tales of the city ja Further tales of the city), mutta itse en ollut kaikkiin näyttelijöihin niin ihastunut...

      Poista
  6. Minusta neljäntienristeys oli hieno. Se oli tarina homoudesta olematta kuitenkaan suoranaisesti homokirja. Hienoa että kirja on herättänyt suosiota, sillä silloin suuri yleisökin voi ymmärtää jotakin uutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Täytynee kiirehtiä itseäni lukemaan Neljäntienristeys.

      Poista
  7. Heippa! Kivankuuloinen lista, otin muutamat vinkit ylös itselleni että muistan seuraavan kerran kirjastossa mitä hakea. :) mäkin kyllä toivoisin, että tän postauksen otsikko ei viittais HLBTI-kirjoihin, kun listassa on vain hb-kirjoja. Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että lista noin muuten miellytti! Mä itse näen HLBTI-lyhenteen sitä käyttäessäni enemmänkin niin, että aiheet kiinnostaa kyseisen lyhenteen ihmisiä, vaikkei esimerkiksi kirjalista jokaista ryhmää käsittäisikään. Tuntuisi myös vähän hassulta puhua HB:stä tai vaikka TI:stä, lyhenne ei ehkä aukeaisi kovinkaan hyvin. Mutta pidän tämän mielessä jatkossa :).

      Poista
    2. Voi myös kirjoittaa homo/bi-kirjoista jos lyhenne ei toimi ;)

      Poista
  8. Kiitos listasta - tuossa oli monta, joista en tiennyt.

    Ensimmäinen pään räjäyttävä homoaiheinen kirja, oikeastaan sarja, minkä luin oli Armistead Maupinin Tales of the City ja sen jatko-osat. Siitä on valitettavasti suomennettu vain ensimmäinen osa. Ehdottoman suositeltavaa - erityisesti, jos on käynyt tai aikoo vierailla San Franciscossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että listasta oli iloa! Täytyy tsekata tuo Maupinin sarja. Kiitos vinkistä :).

      Poista
  9. Yksi klassikko pitää toki mainita, vaikkei kotimaista kirjallisuutta olekaan: Oscar Wilden Teleny. Se on melko "porno", mutta kertoo myös kiinnostavalla tavalla sen ajan brittiläisen yhteiskunnan asenneilmastosta. Tony Kushnerin Angels in America kannattaa lukea myös tekstiversiona, se TV-sarjahan on suvereeni. :) Kyllä näitä löytyy. :)

    VastaaPoista
  10. Pakko mainita todella mainio ja upea kirja: Jeffrey Eugenideksen Middlesex. Nimikin kertoo paljon. Päähenkilö on siis hermafrodiitti. Se on ihana kirja ja kaiken huipentaa hauskin koskaan lukemani takaa-ajokohtaus! Ja vaikka takaa-ajo onkin humoristinen, on koko kirja muuten kovin syvällinen ja vakavahenkinen, silmänpilkkeellä ja lempeällä kerronnalla. Suosittelen tosi kovasti!

    Saision Punainen erokirja on todellakin tosi upea. Koko trilogia on (Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo, Punainen erokirja).

    Nuortenkirjojen puolelta mulle joskus teini-iässä oli tärkeä Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja sen jatko-osa Minuuttivalssi. Niissä nuoria lesboja.

    Vähän uudempi samaan suuntaan kumartava, mutta taiteellisesti kunnianhimoisempi nuortenkirja on muutaman vuoden takainen Finlandia Junior -voittaja Valoa, valoa, valoa, jonka on kirjoittanut Vilja-Tuulia Huotarinen.

    Luin Ihmepojan viime syksynä ja tykkäsin kamalasti ^_^

    VastaaPoista