Tietoa mainostajalle ›

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 3. Kuolema

Syksyn synkkyys ei ainakaan kirkastu Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogian Kuolema-päätösosaa lukiessa. Se ei kuitenkaan v...

Syksyn synkkyys ei ainakaan kirkastu Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogian Kuolema-päätösosaa lukiessa. Se ei kuitenkaan vähennä yhtään kirjan arvoa, sillä Gardell tuntuu vasta päässeen täyteen teräänsä.

(Kirja saatu arvostelukappaleena.)

Tiedättekö tunteen, kun samaan aikaan haluaa ja ei halua jotain? Esimerkiksi nähdessään jotain kamalaa: ei halua katsoa, mutta ei voi olla katsomattakaan. Sama tunne tulee lukiessa Jonas Gardellin trilogian päätösosaa. Lukeminen on samaan aikaan ihanaa ja kamalaa. Kirjan traagiset tapahtumat kun eivät tule lukijalle yllätyksenä: loppuratkaisu on ollut selvillä jo kauan, trilogian edeltävien osien ja tv-version paljastamina. Yhtään sen helpommaksi tietoisuus ei luku-urakkaa tee. Hahmoihin on kahden aiemman kirjan ja tv-sarjan perusteella kehittänyt syvän suhteen.

On poikkeuksellisen kamalaa lukea, kuinka nämä hyvät ystävät yksitellen kuolevat toinen toistaan kamalammin. Yksitellen mutta nopealla tahdilla henkilöt viedään pois, sekä toisiltaan että lukijalta. Läsnäolevasta kuolemasta huolimatta moniin hahmoihin saa vielä tutustua tarkemmin takaumissa.


Kaikessa kamaluudessaan kirjassa on kuitenkin edelleen samaa lämpöä, mikä on huokunut aiemmistakin osista. Tiivis mutta kutistuva homoyhteisö pitää loppuun asti yhtä ja huolehtii toisistaan hautaan saakka. Kirjan ajatus siitä, kuinka sairastuneet nuoret miehet kiertävät ystäviensä hautajaisissa, valmistautuen omiin hautajaisiinsa samalla tavalla kuin terveet nuoret kiertävät häissä, on samaan aikaan oivaltava ja traaginen. Tai kuinka viimeisinä päivinä ennen kuolemaa juhlitaan syntymäpäivää ja sairaudesta välittämättä toivotetaan satavuotista elämää. 

On sääli, että kirjan hahmot kuolevat juuri kolmannessa osassa. Tuntuu, että Gardellin teksti on parhaimmillaan vasta kolmannessa osassa, vaikka oivaltavat ja tarkkanäköiset havainnot ja ajatukset ovat toki mukana läpi koko sarjan. Myös historialliset faktat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa vasta viimeisessä osassa. Kirjasarjan parissa olisi viihtynyt pidempäänkin. Toisaalta kolmiosainen sarja tukee hyvin kirjan tarinaa ja henkilöiden elämää: loppu tulee liian aikaisin, kun luulee olevansa vasta alussa.

"Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä surua eikä parkua eikä kipua ole enää oleva. Entiset ovat kadonneet."


Lue myös postaukset trilogian aiemmista osista!

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Gardellin kirjasarja on mieletön kaikessa aitoudessaan ja koskettavuudessaan. Kirjasarja kuten myös tv-sarja jättävät pysyvän jäljen jonnekin syvälle sisälle. Minustakin Gardell oli parhaimmillaan tässä viimeisessä osassa, vaikka kaikista sarjan kirjoista pidinkin paljon. Mutta kirjasarja sai ainakin arvoisensa päätöksen.

    On ollut ilo seurata, miten lyhyen ajan sisällä on useampi kirjailija uskaltanut tarttua samaan aiheeseen, vaikka se ei ole helppo eikä kiva aihe. 80-luvusta on sen verran lyhyt aika, että tavallaan tässä tökitään sinne, missä aihe on vielä arka. JA hyvä niin. Erittäin hyvä. Lainasin tästä kirjasta innostuneena kirjastosta Karanteeni, kuinka aids saapui Suomeen - kirjan. Täytyy yrittää ehtiä lukea sekin vielä!

    Sinulla on upeita kuvia kirjan kannesta!

    VastaaPoista