Tietoa mainostajalle ›

Ihana Vinokino

Viikonloppu Vinokinossa on nyt takanapäin. Oi, miten kaikki olikin mallikkaasti! Suunnittelin etukäteen katsovani suunnilleen kaiken , ...

Viikonloppu Vinokinossa on nyt takanapäin. Oi, miten kaikki olikin mallikkaasti!

Suunnittelin etukäteen katsovani suunnilleen kaiken, mitä Vinokinon ohjelmistoon kuului. Loppujen lopuksi pitkän ja touhukkaan lauantai-päivän jälkeen kotisohva kutsui niin paljon, että illan elokuvat jäivät katsomatta. Silti näin viikonlopun aikana reippaan määrän lyhytelokuvia ja kuten eilen kerroin, myös ikisuosikkini Betoniyön jälleen valkokankaalla.

Ohjelmiston syyksi ei tosiaan voi kotisohvalle jämähtämistäni laittaa: ohjelmisto koostui sopivassa suhteessa fiktiosta ja dokumentista. Erityisen paljon diggasin kuitenkin lyhytelokuvista, kuten jo etukäteenkin fiilistelin. On huomattavasti kivuttomampaa katsoa parikymmentä lyhytelokuvaa muutamassa päivässä kuin useampi 100-minuuttinen filmi. Myös elokuvien aiheet palvelivat nähdäkseni hienosti kaikenlaisia katsojia.

Muutenkin Vinokino oli ainakin Turussa järjestetty oikein mallikkaasti: opastekyltti Alvariumiin löytyi jo kadulta, ja perjantai-illan pienempään saliin oli oikein ihmisopastus Alvariumin pääovelta. Näin juuri pitää ollakin: epäröivä ja pelokas katsoja on hirveän helppo karkottaa sillä, ettei ihan tarkasti kerrota, mihin pitää mennä. Muutenkin Vinokinon tunnelma oli ihan loistava. Alvarium kun on paikkana siitä poikkeuksellinen, että baarista ostetut juomat sai  viedä myös leffasaliin. Olipa perjantain lyhärinäytöksessä jopa kahvi- ja popparitarjoilukin. Suomalaisesta tapahtumakulttuurista poiketen Alvariumin baarin hinnat olivat Vinokino-asiakkaille hyvinkin edulliset. Näin ei tapahtumissa yleensä ole, kuten saatatte messuja ja festivaaleja kiertäneet ihmiset tietää. 


Unohtaa ei sovi myöskään Marko Suomen Pitsipenis-näyttely, jotka ovat saaneet medioissa enemmänkin huomiota ja näkyvyyttä. Teokset ovat kiinnostaneet, mutta aiemmin en ole niitä päässyt näkemään. Vaan nytpä pääsin! Mitäpä noihin nyt on sanomista: melkoisia. Eniten huvia sain irti teoksen nimistä: teokset on nimetty chateissa ja seuranhakupalstoilla näkyvien nimimerkkien mukaan. Käsittääkseni näiden seuranhakijoiden munakuvista ovat saaneet innoituksensa myös nypläystyöt. Kerrassaan hulvatonta ollen samalla silkkaa neroutta. Hienoa, että nypläysperinne näin pysyy yllä. Pitäisiköhän itsekin alkaa? 



Elämäni ensimmäinen Vinokino oli siis mitä mainioin kokemus! Juuri sellainen kaikille sopiva, helposti lähestyttävä ja selvästi ihmisten aikaansaama tapahtuma. Uskomattoman hienoa, että ihmiset jaksavat nähdä näin paljon vaivaa. Varsinkin teinivuosinani HLBTI-teemaiset elokuvat olivat merkittävää ajanvietettä. Netti toki saattaa nykyaikana syödä leffafestivaalin viehätystä, läppäriltä kun katsoin aikoinaan itsekin kaikki näkemäni homoleffat. Mutta onhan se täysin eri asia nähdä leffat isolta kankaalta teatteriympäristössä. Ja vielä laillisista lähteistä, kröhm.

Pankaa tämä korvan taakse ja menkää tuleviin Vinokinoihin, te nyt väliinjättäneet lurjukset! Turun, Jyväskylän ja Oulun Vinokinot ovat siis jo ohi, mutta Helsingin ja Tampereen kinot ovat vielä edessä. Menkää siis ja kokekaa! Vinokino on ihana.

You Might Also Like

0 kommenttia