Tietoa mainostajalle ›

Ehkä vähän tuhma lauantai

Kuten Twitter-seuraajani jo tietävät, olen (jälleen) aloittanut terveellisen elämän. Ja vielä koskaan se ei ole jatkunut näin pitkään eikä ...

Kuten Twitter-seuraajani jo tietävät, olen (jälleen) aloittanut terveellisen elämän. Ja vielä koskaan se ei ole jatkunut näin pitkään eikä toisaalta saanut näin suuria mittasuhteita. Viimeisen viikon aikana olen syönyt varsin terveellisesti kuutena päivänä, maksanut yliopistoliikunnan jäsenmaksun, käynyt useammalla lenkillä ja kerran salilla sekä ostanut liikuntavaatteita.

Tämän kaiken jälkeen oli jo aikakin vähän hellittää, olihan sentään lauantai. Nousin aamutuimaan ennen Killeä ja pyyhälsin Vinokinoon katsomaan Betoniyön, joka on vain aina yhtä hyvä, siis täydellinen. Vieläkin, kolmannella kerralla, löysin siitä uusia yksityiskohtia ja asioita. Täydellinen elokuva. 
Vinokinon jälkeen suuntasimme ripeästi Finnish Design Shopin ystävämyyntiin. Ystävämyynti oli alkanut jo aamukymmeneltä, mutta kuvittelin, ettei myynti olisi ihan niin hullua kuin se todellisuudessa oli. Iltapäivästä hallissa oli jo melkolailla tyhjää. Onneksi asuntoomme ei oikeastaan mitään uutta enää mahtuisikaan, onni onnettomuudessa siis! Paitsi pikkuasioita ostin, joista en kerro, koska osan annan joululahjoiksi. Tontut kurkkii jo.
 

Suuntasimme kulkumme myös Silakkamarkkinoille. Silakkamarkkinat on parhaat markkinat koskaan! Niissä on alkuperäistä, oikeaa markkinatunnelmaa eikä feikkicrocseja ja muuta krääsää kaupittelevat ole päässeet valtaamaan markkinoita. Silakkamarkkinoilla lounastamisesta on myös tullut perinne. Syön kalalautasen joka vuosi saman myyjän kojusta ja aina tulen siitä yhtä onnelliseksi. Oikeastaan onnellisuus alkaa jo hyvissä ajoin. Lokakuun alussa muistaa markkinoiden lähestyvän. Pian alkaa miettiä sopivinta ajankohtaa markkina-aterialle. Kun ajankohta on lyöty lukkoon, voi alkaa makustella mielessään sitä tunnetta, kun saa ensimmäisen haarukallisen kuumaa, voissapaistettua lohta tai silakkaa suuhunsa. Lämmittävä vaikutus jäätävältä viimalta (joskus jopa ensilumimyrskyn) suojaan päästessä on uskomaton. 

Ruokamyyjiä on Silakkamarkkinoilla tottakai useita, mutta ainoa oikea paikka syödä on suunnilleen Kahvila Paawon (eli suunnilleen Paavo Nurmen patsaan) kohdalla. Yleensä olen syönyt lohilautasen, mutta tänä vuonna iskin haarukkani herkkulautaseen, jossa on lohen lisäksi myös silakoita. Parasta. Kille sen sijaan söi lohiburgerin, joka oli sekin ihana: leipä oli rapsakka, lohta paljon ja majoneesiakin riittävästi. Silakkamarkkinat jatkuvat vielä sunnuntaina, vielä ehtii vaikka sunnuntailounaalle! 

Silakkamarkkinoilta matka jatkui kotiin: ilta sujui viinin, risoton, sipsien, juustojen ja Putouksen parissa. Ne eivät ehkä aivan täysin istu uuteen terveelliseen elämääni, mutta toisaalta en minäkään istu terveelliseen elämään, jossa ei edes lauantaisin saa sipsejä, viiniä ja juustoja. Silti omatunto vähän soimaa: unohdanko näin toimiessani uuden fitness-elämäni täysin? Nyt kun Putous-sketsihahmot hokemineen alkavat olla parin jakson jälkeen tuttuja, voisin luonnehtia, että päivä on ollut ehkä vähän tuhma.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Yksi herkkupäivä viikossa on ihan tervettä, kunhan ei lähde ihan lapasesta. Liika ehdottomuus voi johtaa täydelliseen repsahtamiseen. Tsemppiä elämänmuutokseen!

    VastaaPoista
  2. Svetlana Rönkkö kyllä paras hahmo tänä vuonna.
    Eilen paras kohta oli se, kun Svetlana oli kadottanut sukellusveneensä. Meinasin kuolla nauruun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Svetlana on Kissin ohella yksi mun suosikeistani. Sukellusvenejuttu oli tosiaan mahtava :D.

      Poista