Tietoa mainostajalle ›

Vieraspostaus: Pridezillat ensimmäisen Turku Pride- kulkueen keulassa

Blogini lukija Mari järjesti Turku Prideen Pridezilla-blokin ja kertoo tässä postauksessa fiiliksiään lauantailta. Facebookissa tapahtumaa...

Blogini lukija Mari järjesti Turku Prideen Pridezilla-blokin ja kertoo tässä postauksessa fiiliksiään lauantailta. Facebookissa tapahtumaan ilmoittautui 2500 henkeä, mutta poliisin arvion mukaan kulkueeseen osallistui 3500 marssijaa. 


Heti, kun sain tietää, että Turku Pride järjestettäisiin, liityin suunnittelijoiden sankkaan joukkoon. Ikäväkseni, minulla oli paljon kiireitä muun muassa omien häideni kanssa (!), joten en ehtinyt paljoa ottamaan hommia vastaan ennen kuin omat bileet olivat ohitse. Seurasin kuitenkin innoissani, kuinka vapaaehtoisten määrä kasvoi kasvamistaan.

Turku Priden järjestivät tänä vuonna kaksi yksityishenkilöä, Roosa Laaksonen ja Laura Pohjola, jotka saivat tuekseen suuren joukon vapaaehtoisia. Kahden kuukauden rutistuksen aikana he laittoivat likoon vapaa-aikansa ja henkilökohtaista omaisuuttaan.

Itse pääsin siis ensimmäisen kerran Priden järjestäjien kokoukseen vasta torstaina. Minulle oli annettu jo puiston infotiskin vuoro. Ystäväni Rittis lähetti minulle Facebookissa viestin heti, kun olin hääyönä postannut kuvia morsiuspuvustani, että haluanko pukeutua siihen Pridessä.  No, tottakai! Puku haluaa tulla pidetyksi. Torstaina kyselin edes jotain nakkia infotiskivuoron lisäksi. Rittis kysyi, haluanko minä olla vastuussa morsianideasta.  Ryntäsin kotiin Suxesista. Jostain syystä kännykkäni ei nimittäin yhdistänyt Facebookiin Suxesissa.

Aloin masinoida ideaa somessa omassa profiilissani ja muutamassa ryhmässä. Joku ehdotti julkisen Facebook-tapahtuman tekemistä, jotta ilosanomaa on helpompi jakaa. Niinpä loin Tasa-arvoisen avioliittolain puolesta Pridessä -tapahtuman. Soitin hääyrittäjä Hanna Koskiselle, jonka kanssa sovimme pukujen toimituksesta kotiimme perjantaina. 


Perjantai-iltana keltainen pakettiauto saapui. Hanna Koskisen äiti, Mirja-Tuuli Koskinen, piti hääpukuliikettä Turussa 20 vuotta. Eläkkeelle jäädessään hän ihmetteli, mihin laittaisi varastosta muodista menneet hääpuvut ja -asusteet ja päätyi lahjoittamaan ne Turku Prideen: "Nämä morsiuspuvut lähettäkööt jokaiselle paraatin katsojalle tärkeän viestin: meillä kaikilla on oikeus halutessamme haluta tai olla haluamatta prinsessahäät. Meillä jokaisella on oikeus olla sellaisia kuin olemme ja haluamme olla. Kaikilla meillä on kyky rakastaa ja tarve tulla rakastetuiksi. Onko ihmisen onni toiselta pois? Jokainen menköön naimisiin sen kanssa, jonka kanssa haluaa olla sukupuoleen katsomatta. Toivomme, että Pride paraati herättää tunteita ja keskustelua tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta. Jos ei tällä vaalikaudella niin sitten seuraavalla, joka tapauksessa ennakkoluulojen aika on jo ohi."

Saimme lahjoituksena 18 morsiuspukua, ainakin 20 tiaraa, 3 alushametta, 5 laatikkoa saippuakuplia, 4 huntua ja kaksi isoa säkkiä tylliä. Vastalahjaksi avokätisestä lahjoituksestaan hääalalla työskentelevät äiti ja tytär halusivat, että mainitsemme tyttären Helsingissä sijaitsevan Stilissima-hääliikkeen. Saatuani kaikki häätarvikkeet asuntoomme, mielessäni kävi, kuinka arvokasta tavaraa käsissäni oli. Lähetin aviopuolisolleni tekstiviestin, jossa varoitin, mitä kotona odottaisi.

Kävimme ystäväni kanssa kaiken häätavaran läpi ja otimme hänen kännykällä räpsyjä Facebook-tapahtumaamme. Toivottelimme mukavat päivät lauantaiaamuna puolisoni kanssa ja miltei heti hänen lähdettyä töihin kymmeneksi, sain olla auttamassa morsiuspukuja innokkaiden pridezillojen päälle. Yritin rekrytä lisää osallistujia SOMEssa muun muassa vakuuttamalla, ettei pukua ole pakko pukea: pridezilla voi olla myös pelkillä hääasusteilla.

"Entä jos tulee joku vastamielenosoittajia? Saanko minä päälleni savupommin? Näin miehen, joka piteli Sodomaan ja Gomorraan viittaavaa kylttiä ja minua kylmäsi." 
 
Suunnilleen vartin yli yksi tapasimme keskellä Kauppatoria hovikuvaajani Aake Kinnusen, jonka kanssa olin sopinut pridezillojen kuvaamisesta. Aake räpsi meistä kuvia torilla ennen kulkuetta. Moni utelias otti itsekin kuvia tai tuli kysymään, mistä morsioiden kokoontuminen johtuu. Kellon lähestyessä puolta kahta päätimme lähteä kiipeämään Taidemuseon mäkeä.

Kovin paljoa kulkueväkeä ei ollut saapuessamme vielä paikalla, mutta äkkäsin pian Priden järjestäjäkaksikon. Kysyin, mikä on positiomme kulkueessa. Koska näytimme niin upeilta ja silmiin pistäviltä, meidät sijoitettiin ensimmäisiksi. Asemoimme itsemme Aurakadun ja Puutarhakadun kulmaan. Ohikulkijat hymyilivät meille. Annoin haastattelut Turun Sanomien ja jonkun raumalaisen julkaisun toimittajalle. Painotin puhuvani yksityishenkilönä, en Turku Priden puolesta.

Kahden aikoihin Aurakadun taidemuseon pään oikea kaista tyhjennettiin ja siirryimme odottamaan alemmas kulkueen lähtöä. Tajusin olevani ihan oikeasti kulkueen eturivissä. Entä jos tulee joku vastamielenosoittajia? Saanko minä päälleni savupommin? Näin miehen, joka piteli Sodomaan ja Gomorraan viittaavaa kylttiä ja minua kylmäsi.

Vähitellen puoli kolmen aikaan puheet mäellä alkoivat loppua. Kulkue alkoi järjestäytymään taaksemme. Eteeni kurvasi rullaluistimillaan Rittsi paljettimekossaan ja Roosa megafonin kanssa. Se, että he liikkuivat edelläni, toi minulle turvaa. 


Kuljimme kulkueena kohti Kupittaanpuistoa iskulauseita huutaen. Pridezilloilla oli mukanaan saippuakuplia, joita puhaltelimme sivusta seuraajien iloksi. Minulla oli samanlainen olo kuin hääpäivänäni: unohdin syödä ja hymyilin niin että poskiin sattui. Olin todella tyytyväinen kenkävalintaani. Toisin kuin monella muulla pridezilloista, minun jalkani eivät kipeytyneet. 

"Minulla oli samanlainen olo kuin hääpäivänäni: unohdin syödä ja hymyilin niin että poskiin sattui."

Saavuimme vihdoin Kupittaanpuistoon, jossa puistojuhlamme vietettiin. Pridezillat ottivat vielä muutamia kuvia yhdessä ennen kuin hajaantuivat kukin omille teilleen viettämään loppuiltaa. 


Huomasin puistojuhlan aikana, että minulle tultiin helpommin juttelemaan ja kaikilla oli iloinen mieli. Varsinkin viimeinen esiintyjä Samuli Putro oli aivan loistava. Muiden jatkaessa vielä jatkobileisiin, minä kilautin äidille ja kävelin kotiin. 


Harrastin agressiivista mediaseurantaa lauantai-iltana ja sunnuntaiaamuna. Olin olettanut, että Ylen uutisissa olisi ollut edes pieni pätkä Turku Pridestä. Katsoin puoli yhdeksän lähetyksen, jossa Itä-Ukrainan tilanne ja Vihreiden oppositioon siirtyminen söivät Turku Priden sanoman. Selasin läpi ihmisten ottamia kuvia ja koitin etsiä mediasta mainintoja kulkueesta.

Sunnuntaiaamuna olin jo puoli yhdeksän aikaan hississä matkalla Siwaan ostamaan päivän Turun Sanomia, kun muistin kaupan aukeavan vasta tasalta. Kotiin päästyäni selasin Pride-uutisen kohdalle ja etsin nimeni. Soitin äidille ja luin sen ääneen: “Mielenosoituksen kärjessä nähtiin seitsemän naista morsiuspuvuissa. Yksi heistä oli turkulainen Mari Kuosmanen. –Menin naimisiin viikko sitten miehen kanssa, joten näinkin voi käydä. Nyt puvulle löytyi uusiokäyttöä. Muut ryhmän jäsenet saivat puvut lahjoituksena. Osallistumme tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Vastustajat vetoavat Raamattuun, mutta siellähän puhutaan myös rakkaudesta, hän toteaa.” Olin hiukan pettynyt, ettei jutun kirjoittaja ollut tarkistanut faktoja. Koitin kuitenkin ymmärtää, mutta nillittäjä minussa sai vallan. Kopioin jutun kuitenkin julkiseksi statukseksi Facebook-profiiliini ja lisäsin kommentteihin korjauksia: enhän minä ole turkulainen! ennemminkin 10 vuotta Turussa asunut savolainen. Pridezillojakin oli kymmenen, joista yksi biologisesti mies. 

Toisaalta olen tyytyväinen siihen medianäkyvyyteen, jota saimme, toisaalta pettynyt. Turun mittasuhteessa 3 500 on iso osanottajamäärä, joka ylitti odotuksemme. Itselleni jäi käteen todella mukava päivä, hymyilystä kipeät posket ja uusia ystäviä.  Sosiaalisen median seuraajilleni tuli varmastikin Pride-ähky.

Suurin osa Turku Pridessä käytetyistä hääpuvuista ja -asusteista ja ylijääneistä lahjoituksista tulee muuten myyntiin Turku Priden hyväksi. Asiasta voi olla yhteydessä allekirjoittaneeseen. Kiitokset vielä myös Stilissiman Hanna Koskiselle ja hänen äidilleen! 

Merkinnän kuvat: Aake Kinnunen

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Halusin kovasti kuulla jonkun henkilökohtaisia mielipiteitä pridestä. Harmistuin kun ilmoitit ettet päässyt, mutta tässäpä korvaava postaus. :) Kiitos!

    VastaaPoista