Tietoa mainostajalle ›

Kuinka monta aamua on ensi kesään?

Torkutin kahdeksan kertaa enkä vielä senkään jälkeen jaksanut nousta. Kellonsoittojen välissä mutisin peittojen ja tyynyjen alta Killelle j...

Torkutin kahdeksan kertaa enkä vielä senkään jälkeen jaksanut nousta. Kellonsoittojen välissä mutisin peittojen ja tyynyjen alta Killelle jotain siitä, että voitko laskea kuinka monta aamua on ensi kesään.

Syksy alkoi tänään. Ei kuun vaihteessa, ei loman loppuessa, vaan tänään. Syksy on nimittäin ennen kaikkea mielentila, ja se mielentila ei sovi minulle. En saa syksystä pontta uuteen elämään, intoa tarttua uusiin harrastuksiin, kykyä ryhdistäytyä ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ihanat syysneuleet eivät kiinnosta: vaatteet puristaa, ahdistaa ja kiristää ja tuntuu että kuolee, jos ei voi tökätä jalkojaan lököttäviin solmukuvioisiin shortseihin ja luopua niistä vain siksi aikaa kun ne ehkä kerran kesässä pesee. Aamut ovat pahimpia ja vaikka nousen, en herää. Vaikka tuntimäärällisesti unta olisikin tarpeeksi, ei olo ole levännyt. Näen mieltäpainavia unia, joissa ei tapahdu mitään, mutta joiden tapahtumapaikkoja, aikoja ja ihmisiä en välittäisi nähdä edes unissani.


Pitkään ajattelin, että Suomi on itselleni paras paikka olla ja elää enkä varmasti sopisi muualle. Tänä kesänä kuitenkin tajusin, että kesä, siis toisinsanoen lämpö ja valo, ovat se, millä viime kädessä elän. No okei, ehkä vähän pastalla, sipseillä, viinillä ja avokadoilla siinä ohessa, mutta pääasiassa. Lähestyvän syksyn paino ilmestyy vatsanpohjaan jo heinäkuussa, mikä on Suomen lyhyessä kesässä maailman typerintä. Syksy vie toimintakyvyn jo pitkään ennen todellista tuloaan ja kaikki tekeminen tuntuu muuttuvan säntäileväksi silpuksi, mistä ei synny mitään valmista tai eheää kokonaisuutta. Vain erilaisia puolivalmiita kekoja sinne tänne. Jos ei murehtisi katoavaa kesää, voisi toimia huomattavasti tehokkaammin. 

 Toistaiseksi paikkani on tukevasti Turussa ja talvisessakin Suomessa. Syysaamut lähtevät käyntiin käynnistyskaapeleilla, joina tänä syksynä tuntuvat olevan liian pitkät kuumat suihkut, loputtomat repeat-soittolistat Robinia ja Benjamin Peltosta ja sen pohdinta, että kummasta tykkää tällä hetkellä enemmän. 12-vuotiaaksi tytöksi muuttuminen on hyvin jännä suojakuori syksyä vastaan.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. Kohta taas tuulee, sataa ja vihmoo räntää. Varpaita ja sormia paleltaa, nokka vuotaa, kylmyys tunkee luihin ja ytimiin. On pimeää, kylmää, märkää ja harmaata. Puistoissa ja rannoilla on autiota, kaduilla märkä asfaltti imee vähäisenkin valon. Kärvistellään syksy ja talvi kevään ja kesän odotuksessa. Näin se vaan menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin menee ja sehän tässä onkin typerää. Menee ihan hirvittävästi voimavaroja hukkaan siinä, että kärsii n. 9 kuukautta vuodesta.

      Poista
  2. Jaan samoja ajatuksia. Vielä tosin syksy ei ole iholle päässyt-ei ole vielä tarpeeksi sateista siihen.
    Sinä kauniina päivänä kun koen olevani tarpeeksi aikuinen, muutan etelä-Eurooppaan ja elän aina kesää.

    VastaaPoista