Tietoa mainostajalle ›

Jonas Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin – 2. Sairaus

  Vihdoinkin ehdin syventyä kirjoittamaan Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian toisesta osasta. Mikään...

 

Vihdoinkin ehdin syventyä kirjoittamaan Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian toisesta osasta. Mikään hilpeä kesälukemisto ei ole kyseessä, mutta hieno sitten senkin edestä.

(Kirja saatu arvostelukappaleena)

Jonas Gardellin trilogian toinen osa, 2. Sairaus, julkaistiin suomenkielisenä jo keväällä. Luin sen melkoheti tuoreeltaan, mutta kirjan pureskeluun ei oikein jäänyt aikaa. Kirja nimittäin on huomattavan raskas lukukokemus, vaikka toisaalta luinkin sen yhdeltä istumalta. Siinä missä ykkösosa vielä kuvaa hilpeää ja kevein mielin ristiinrastiin lempivää Tukholman homoperhettä hyväntuulisesti, on kakkososassa iloisuus karissut: ensin sairaus kylvää ja lopulta niittää. Eristys ja erilaisuus vievät ihmiset erilleen ennen kuin kuolema lopullisesti erottaa. Tuskastuttavalta tuntuu lukea, kuinka ei ymmärretä vaikka yritetään, ja kuinka  toisaalla yritetään olla ymmärtämättä. Kuinka epätoivoisesti toivoo olevansa kaiken alussa, vaikka sisimmässään tietää lopun alkaneen.

Gardellin kuvaus on ahdistavaa ja lohdutonta: kieli kietoutuu lukijan ympärille ja vetää todella vahvasti mukanaan. Kieli on kuitenkin kaunista ja kirjoittaja todella tietää mistä kirjoittaa. Henkilöt ovat aitoja ja todellisentuntuisia. Hahmojen historiat ovat tarkkaanharkittuja ja kuvattuja.

Toisaalta aikatasoilla taiteilu ja tapahtuma-aikojen vaihtelu antavat sekavan vaikutelman ja välillä on pysähdyttävä tarkistamaan, minkä ajankohdan tapahtumia juuri lukeekaan. Näkökulmat vaihtelevat muutenkin, ja tuovat maailman järjettömyyden esiin: toiset menettävät poikansa sairauden, toiset uskonnon takia. Viime keväisten jehovan todistaja-uutisten aikana mietinkin teoksen välittämää kuvaa: kuvaus jehovan todistajista tuntuu aidolta mutta käsittämättömältä. Siinä missä teoksen tapahtumat muutenkin.

Mitään kepeää kesäluettavaa trilogian kakkososa ei ole, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen ja hieno teos. Kesäpäivää en kirjalla lähtisi synkistämään, mutta oivallinen valinta sadepäivään tai syksyn synkkyyteen.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Joku semmonen lukuvinkki postaus vois olla aika jees....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs muuta kuin lukuvinkki tällainen kirja-arvostelu on ;)? Mut joo, yritän saada jonkun laajemman listauksen aikaan jossain vaiheessa!

      Poista
  2. En ollut kuullutkaan tällaisesta, mutta kuulostaa mielenkiintoiselta. Pitää lisätä jo romaanin mittaiselle lukulistalle :D

    Emmi L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa! Ja kannattaa tietysti aloittaa ykkösosasta :).

      Poista