Tietoa mainostajalle ›

Tunnelmia Blogbook-bileistä

Eilen keräännyttiin Blogbookin porukalla vähän juhlimaan Helsinkiin, Agroksenmäen Holvikellariin. Vitsi miten hauska ilta! Tuskin olivat kai...

Eilen keräännyttiin Blogbookin porukalla vähän juhlimaan Helsinkiin, Agroksenmäen Holvikellariin. Vitsi miten hauska ilta!

Tuskin olivat kaikki selvinneet viikonlopun Aussie- ja Indiedays-gaaloista, kun oli jo aika juhlistaa omaa Blogbookiamme. Syystä tai toisesta media loisti Blogbook-bileissämme poissaolollaan, mutta mitä mainioimmat bileet olivat silti. Oikeastaan ilta oli jopa parempi ilman medioita: saatiin rauhassa jutustella ja tutustua toisiimme. Itse pääsin kätevästi tutustumaan kanssabloggareihin jo ennen juhlia: juhlapaikkamme kun oli sijoitettu sen verran vekkulisti, että paikan löytäminen tuotti vähän päänvaivaa. Ensin Miau's Lifeä kirjoittava Mia pysähtyi autollaan mun kohdalle, ja tiedusteli, olenko kenties Blogbook-juhliin menossa. Yhdessä ihmetellessämme törmäsimme vielä The Moment-blogin Lauraan. Yhdessä kävimme kysymässä huoltoasemalta reittiohjeita, ja lopulta ahtauduimme kaikki Mian autoon ja hurautimme yhteistuumin perille :D. Kivasti tuli siis tutustuttua jo etukäteen, eikä tarvinnut kiusaantuneesti yksinään ilmestyä lymyilemään juhlapaikan nurkkiin.

DSC_0033

Ihan täysin putkeen bondailuni kanssabloggareiden kanssa eivät menneet. Vaatimaton tavoitteeni oli, että illan päätteeksi meistä tulee Martina Aitolehden kanssa bestiksiä. Aika lähellä tätä jo käytiinkin: Martinan lapsi nimittäin käveli viereeni, tuijotti minua, kaatui maahan ja alkoi itkeä. Tunnen, kuinka tässä on kauniin ystävyyden alku!

 

[caption id="attachment_851" align="alignnone" width="1000"]DSC_0132DSC_0047 Blogbookin Sami pitämässä puhetta.[/caption]

Vaikka Martinan kanssa ei ihan putkeen mennytkään, niin monien muiden kanssa ehdin kyllä jutella ja bondailla huolellisesti! Seidan kanssa tultiin hyvinkin kivasti juttuun ja lähdettiin kotimatkallekin yhdessä, Turussa kun molemmat asumme. Yllättäen paikalle saapui myös Janne Naakka, jonka kanssa emme ehkä ihan aina ole olleet täysin yksimielisiä internetissä. Erityisesti Seidan ja Jannen kanssa jutellessa huomasi, että asioista voi olla, varsinkin netissä, hyvinkin kiivaasti eri mieltä. Se ei kuitenkaan estä tulemasta hyvinkin juttuun, esimerkiksi juhlissa. Asiat riitelee, ei ihmiset, sanoo vanha sananlasku.

Jossain vaiheessa muut muoti- ja lifestyle-aiheiden bloggarit katosivat omille teilleen ja löysin itseni istumasta ilmiöt/yhteiskunta/politiikka-jaoston kanssa. Se ei tahtia haitannut, vaan valitettavan nopeasti huomasimme, että kotimatka alkaa häämöttää.

[caption id="attachment_853" align="alignnone" width="1000"]DSC_0149 Selfie Seidan kaa![/caption]

Kotimatka itsessään olikin sitten aivan uusi seikkailu. Tarkoitus oli matkustaa viimeisellä, 23:02 lähtevällä junalla. Tässä vaiheessa on tietenkin selvää, ettemme koskaan päässeet tähän junaan. Ensin lipunmyyntiautomaatit olivat huoltotilassa, eivätkä toimineet. Nostimme rahaa ja katsoimme, että junan lähtöön on vielä kymmenisen minuuttia. Ehtisimme mainiosti napata matkaevästä rautatieaseman Hesburgerista, joka sijaitsee n. 30 metrin päässä junamme lähtölaiturista. Tilasimme hampurilaiset ja kuulimme, että saamme ne neljässä minuutissa. 23:00 olimme saaneet toisen burgereista, jolloin totesin, että ihan sama, nyt rahat takas, pakko juosta junaan. Sain rahaa seitsemän euroa, hamppari maksoi vähän alle neljä. Juoksimme junalle, mutta koska junan lähtöön oli enää alle minuutti, ei junan ovi enää tietenkään auennut. Ei, vaikka konduktööri neuvoi painamaan nappia oven vieressä.

Monta onnea siis onnettomuudessa: hitaan palvelun lisäksi saimme loppujen lopuksi Hesburgerista hyvääkin palvelua, kun rahat palautettiin kaksinkertaisena. VR:n käytöstä poissaolevat lippuautomaatit koituivat siunaukseksi, sillä emme saaneet ostettua turhaan lippua junaan, johon emme päässeet, koska ovet eivät enää auenneet. Niin voi siis negatiivisuus kääntyä positiivisuudeksi!

Lopulta suuntasimme bussiin, joka oli sekä täpötäynnä että matka-ajaltaan järjettömän pitkä. Aamuyöllä kotiin päästessäni taisin todeta ääneen, että nyt nukun ja herään aikaisintaan torstaina.

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Olipa kiva nähdä eilen! Tuli ihana fiilis tästä sun postauksesta vaikka ihan nappiinsa ei kotimatkalle lähteminen mennytkään. :D Toivottavasti nähdään taas pian uudelleen! <3

    VastaaPoista
  2. Tämän kylän homopoika15. huhtikuuta 2014 klo 18.00

    Kiitti, niin oli! Eiköhän me jossain merkeissä vielä törmäillä :).

    VastaaPoista
  3. jee oli kiva nähä !! :3

    VastaaPoista
  4. Tämän kylän homopoika15. huhtikuuta 2014 klo 21.39

    Niin oli :3!

    VastaaPoista
  5. Oli kyllä melkonen tää meidän reissu ja miksei iltakin osaltaan :D Nyt kun kotona on ja nukkunuut hyvät yöunet, niin voi nauraa eiliselle häsläämiselle :). Kaksi tenttiä olisi pitänyt tänään tehä, mutta päätinpä nukkua pidempään ja nauttia siitä unesta. Oli kyllä niin väsy bussissa. Kello oli ihan mun nokan edessä ja tuli aina välillä katottua. EIkö tää aika koskaan kulu! Onneks lopuks pääsi himaan.

    Tosi kivaa oli ja kiitos seurasta ja siitä, että annoit kerroshampparin mulle :D hhh. On se tosiaan totta, että vaikka joskus eri mieltä on, niin voi hyvinkin ihmisinä tulla toimeen ihmisten ja hyvien tyyppien kans :)

    VastaaPoista