Tietoa mainostajalle ›

Sjón: Poika nimeltä Kuukivi

Twitterissä huomasin puhetta islantilaisen Sjónin romaanista Poika nimeltä Kuukivi. Kustantaja Like lähettikin kirjan ystävällisesti minulle...

Kuva otettu 9.4.2014 klo 14.07 #2

Twitterissä huomasin puhetta islantilaisen Sjónin romaanista Poika nimeltä Kuukivi. Kustantaja Like lähettikin kirjan ystävällisesti minulle luettavaksi.

Kovin pitkää iloa kirjasta ei ollut, sillä luin sen käytännössä yhdeltä istumalta. Mutta voi miten kiva istuma se olikaan! 

Islantilaisen Sjónin romaani kertoo Máni Steinistä, orvosta homopojasta. Romaani sijoittuu Reykjavikiin vuosiin 1918-1929. Ennakkoon kirja vähän arvelutti: en suhtaudu kovinkaan lämpimästi historiallisiin romaaneihin. Usein niissä sorrutaan liialliseen historiointiin ja itse kirjan tapahtumat jäävät sivuseikoiksi, kun kirjailija pudottelee jok'ikisen selvittämänsä historiallisen faktan. Sjón ei kuitenkaan sorru siihen, vaan kirjoittaa juuri niin kuin historiallisessa romaanissa pitääkin kirjoittaa: tapahtumiin kuuluvat espanjantaudit ja tulivuorenpurkaukset on kirjoitettu onnistuneesti niin kuin ne tapahtuisivat nyt.

Keskeistä kirjassa eivät kuitenkaan ole tulivuorenpurkaukset tai edes espanjantauti, vaikka ne tietysti juoneen vaikuttavatkin. Päähenkilö Máni Stein, orpo homopoika, elää unenomaisessa elokuvamaailmassa ja rahoittaa elokuvissakäyntinsä myymällä itseään vanhemmille miehille. Siinä suhteessa kirja onkin hämmentävä. Kirjan kevyt ja kaunis kieli liikkuu hyvinkin unenomaisilla tasoilla. Unenomainen vaihtelevuus ei kuitenkaan ärsytä, päinvastoin. Kirja pysyy hienosti kasassa siitä huolimatta. Aina ei kuitenkaan tiedä, nähdäänkö kirjassa unta, elokuvaa vai elokuvan värittämää todellisuutta.

Kuva otettu 9.4.2014 klo 14.07 #3

Reykjavikin asukkaita pandemiana, säätyyn katsomatta kaatava espanjantauti kuvauksineen tuo vahvasti mieleen Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-trilogian. Valtavia määriä ihmisiä sairastuu hetkessä, eikä kukaan tunnu selviävän. Tunnelma on lohduton. Lohduttomuudesta kuitenkin noustaan, vaikka sairastuneiden hoidossa ansioituneen ja nousseen Máni Steinin asema silloin käykin alkuperäistäkin ahtaammaksi.

Vaikka kirja voikin kuulostaa masentavalta ja ahdistavalta, ei se kuitenkaan ollut sitä. Sjónin synkkyyskin on jotenkin miellyttävän valoisaa. Oikeastaan vain lukuisia ja yllättävän yksityiskohtaisia seksikohtauksia lukiessa herää hämmennystä.

Kirja ei painosta eikä pyri vaikuttamaan, vaan antaa hienosti tilaa mielenliikkeille ja lukijan omille ajatuksille. Juuri syntyvien ajatusten vuoksi on hienoa, että kirja on pidetty pienenä. Kirjan pituus on nimittäin vain 160 sivua. Aiheesta olisi varmasti ollut vaivatonta kirjoittaa laajempikin romaani.

Parhaiten kirja kuitenkin toimii lyhyenä: näin sillä on kasvunvaraa lukijansa mielessä.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta. Löytysköhän kirjastosta?

    VastaaPoista
  2. Tämän kylän homopoika13. huhtikuuta 2014 klo 16.26

    En osaa sanoa, riippuu varmasti kirjastosta. Kannattaa selvittää ja jättää omaan kirjastoonsa vaikka hankintapyyntö, jos ei löydy :).

    VastaaPoista
  3. Tämä menee ehdottomasti lukulistalle :)

    VastaaPoista
  4. Luin tämän juuri ja pidin tosi paljon! Suorasukaisista seksikohtauksista huolimatta tämä oli minusta ennenkaikkea kaunis. Ehkä ne lyyrisemmät jutut jotenkin oikein korostui kun mukana oli tummia ja rosoisiakin sävyjä.

    VastaaPoista