Tietoa mainostajalle ›

Rakkaudentäyteinen kotiinpaluu

Palasin eilen illalla Helsingistä. Helsingin reissustani on tulossa vielä itseasiassa useampikin postaus, mutta ensin haluan kirjoittaa kiva...

kuva5

Palasin eilen illalla Helsingistä. Helsingin reissustani on tulossa vielä itseasiassa useampikin postaus, mutta ensin haluan kirjoittaa kivasta eilisillasta. En muista, milloin kotiinpaluu olisi tuntunut niin kivalta.

Menin suoraan kotiuduttuani noutamaan Killeä töistä. Haahuilimme aikamme kaupungilla, kunnes nälän ajamina siirryimme ruokaostoksille. Sain pitkään poissaolleena romanttisen hemmottelun tarpeeseen vedoten ajettua läpi ajatuksen pastasta ja ihanasta tomaattikastikkeesta. Siitä ei tullu aivan niin ihanaa kuin yleensä, mutta voi miten ihanaa se silti oli. Kaikki oli. Kille taas oli jo ennen ruokaostoksia ilmaissut halunsa viiniä kohtaan, joten tottahan sitä oli oltava. Sekin oli ihanaa.

Kaikki oli jotenkin kaikin puolin hyvin: oli ihana olla taas kotona, ihana tehdä ruokaa omassa keittiössä, raportoida kaikki mahdollinen Helsingissä nähty, kuultu ja koettu. Viini oli hyvää ja päihdyttävää, vaikka pullo valittiin summamutikassa, jolloin riski pahaan viiniin on aina olemassa. Toisaalta empiiristen havaintojeni mukaan huonokin punaviini on parempaa kuin huono valkoviini. Vaikka valkoisen puolesta yleensä mieluummin liputankin.

kuva2

Ettei ilta olisi hyytynyt syömiseen, yllätti aina niin terveellisen elämän nimeen vannova Kille minut täysin ehdottamalla, että pitäiskö hakee vielä suklaata tai jäätelöä. Innostuin, tietysti. Kille vielä keksi, että romantiikan maksimoimiseksi voisimme katsoa Pienen suklaapuodin. Vilken idea!, huudahdin ihastuneena. Suklaata, jäätelöä, tai suklaajäätelöä, ja Pieni suklaapuoti. Mitä muuta voi ihminen kotiinpalatessaan toivoa? Ei yhtään mitään.

kuva3

Harvat (uskoo ken tahtoo) herkkuhetkemme rakentuvat usein Ben & Jerry'sin, tuttavallisemmin BJ:n, ympärille. Valikoimiin oli ilmaantunut uutuuksia: Kille ehdotteli kiinnostuneena kreikkalaistyyppistä frozen yoghurt-jäätelöä, mutta kielsin. Pientä suklaapuotia ei voi katsoa syöden jogurttia! Päädyimme vanhaan tuttuun ja rakkaaseen klassikkoon, Chocolate Fudge Brownieen. Myös Pieni suklaapuoti oli jälleen kerran ihana. Se alkaa mielestäni kuulua samaan sarjaan Yksin kotona- elokuvien tai Sinkkuelämää-tuotantokausien kanssa: ne osaa jo ulkoa kymmenien katsomiskertojen jälkeen, mutta silti niitä jaksaa kerta toisensa jälkeen katsoa.

kuva4

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Olipas vallan ihana ja hyväntuulinen postaus, hyvä mieli tarttui tännekkin :)

    VastaaPoista