Tietoa mainostajalle ›

Ruokaa ja rakkautta

Kuten varmasti tiedätte, eilen oli ystävänpäivä. Itse en jotenkin näe ystävänpäivää sinäänsä ihmeellisenä päivänä, suhtaudun siihen juuri...

Kuten varmasti tiedätte, eilen oli ystävänpäivä. Itse en jotenkin näe ystävänpäivää sinäänsä ihmeellisenä päivänä, suhtaudun siihen juurikin tutulla ystävänpäivä on joka päivä-hengellä. Toisaalta otan ilolla vastaan kaikenlaiset juhlat, joita voi juhlistaa esimerkiksi syömällä ja juomalla. Sitä paitsi ruoka ja vähän juomakin ovat kyllä parhaimmat ystäväni: ei ole hetkeä, jolloin en jaksaisi heidän seuraansa. Nautin heistä aina ja löydän jatkuvasti uusia ulottuvuuksia. Suhteemme muuttuu jatkuvasti syvemmäksi. 

Ruoka on siis elämäni valo, there is a light that never goes out. Eiku siis ystävät ja rakkaus, ei ruoka. Kaikki ovat lähellä sydäntä, mieluiten yhdessä nautittuna.

No niin, asiaan, ennen kuin menee liian pelottavaksi.

Tein jo pitkin päivää illan ateriaan liittyviä valmisteluja: sen lisäksi, että juoksin ympäri kaupunkia ostamassa toinen toistaan kummallisempia asioita, tein iltapäivällä jälkiruuankin jo valmiiksi. 

Varsinkin Killen mielestä olen hyvin epäsiisti ihminen, varsinkin keittiössä. Itse en tätä piirrettä itsessäni juuri huomaa enkä varsinkaan allekirjoita. Eilen kuitenkin suklaista jälkiruokaa keitellessäni tuntui, että tästä sotkusta ei selviä kukaan. Suklaarouhetta oli:

-seinässä
-hellanlevyissä
-hellalla
-työpöydällä
-naamassa
-tiskipöydällä
-raastinraudassa
-kananmunissa
-avokadoissa

Koska oli ystävänpäivä, olin Killelle ystävällinen ja siivosin sotkut ennen Killen kotiinpaluuta. Normipäivänä en välttämättä olisi jaksanut. 

Saattaa suklaarouhetta muuten olla vielä jossain, mistä en sitä löytänyt. Suklaarouhe voi olla yllättävän juonikas sille päälle sattuessaan. Kaikeksi onneksi rouhetta päätyi riittävästi myös kattilaan ja jälkiruoka, suklainen creme brulee, onnistui mainiosti.

Pääruuaksi keittelimme sinisimpukoita. Sain ohjeen ruokanerolta ystävältäni, asianmukaisine tarkennuksineen ja ohjeistuksineen. Helpostikin paras ruoka aikoihin. Sinisimpukoiden ja creme bruleen ohjeet tulevat piakkoin Jätä mullekin-ruokablogiimme, seuraa siis sitä!


Kaiken syömisen ja viininlipittämisen jälkeen loppuilta sujui melko raukeissa merkeissä: kellahdimme sohvalle, emmekä edes suunniteltua elokuvaa jaksaneet ruveta katsomaan. Sopivasti televisiosta tuli miljoonankin katselukerran jälkeen loistavaa Kumman kaata. Ei yhtään huono tapa viettää ystävänpäivää.

Aamulla heräsinkin ikävästi vihlovaan päänsärkyyn (viinistä ei ole kyse) ja tukkoiseen oloon. Olo on muutenkin vähän hutera ja huimaava. Tämän olisi syytä olla olematta mikään ikuisuusflunssa tai flunssa ylipäätään, en nimittäin erityisemmin jaksaisi mitään sairastelua nyt. Olen kuitenkin pyrkinyt ottamaan aika chillisti tämän päivän, ja keskittynyt lähinnä väistelemään, kun Kille on vauhkona siivonnut vaatehuonetta, viikannut ja pyykännyt, järjestellyt ja siirrellyt.

Mitenkäs teidän ystävänpäivänne? Oliko ystävällinen tunnelma?

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Itse asiaan liittymättä ihan pakko vihdoin ja viimein kommentoida: Se on "sinänsä", ei "sinäänsä". Joka ikinen kerta käy pahasti silmään tuo "sinäänsä"! ;)

    t. kielioppi-natsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota samaa olen minäkin järkyttyneenä seuraillut.

      Poista
  2. Meillä turkkulaisilla se on sinäänsä. ;)

    - Torey

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pöh. Mäkin oon turkulainen, mutta sinänsä on sinänsä...

      Poista
  3. Tuo viimeinen kuva on ehkä paras kuva Killestä koskaan.

    VastaaPoista