Tietoa mainostajalle ›

Maailman paras sunnuntai

Tänään oli Ravintolapäivä. Olisin halunnut olla siitä valtavan innoissani, mutta en vain ollut. Lopulta kaikki oli kuitenkin hyvin. Vähän...

Tänään oli Ravintolapäivä. Olisin halunnut olla siitä valtavan innoissani, mutta en vain ollut. Lopulta kaikki oli kuitenkin hyvin.

Vähän tuntuu, että Ravintolapäivä on syönyt itsensä loppuun hyvin nopeasti: Ravintolapäiviä vietetään jatkuvasti, ja alun idearikkaus on muuttunut köyhyydeksi. Eniten kyrsi kuitenkin sää. Vettä ja loskaa, liukasta ja märkää, samaan aikaan kylmä ja lämmin.

Sanoohan sen järkikin, että ulos ei pidä lähteä, jos siellä näyttää tältä:

Lähdin kuitenkin, vaikka ennätysajassa huomasin sen virheeksi. Kotiin palatessa oli vatsan sijaan täynnä kiukkumittari: ei enää ikinä yhtäkään ravintolapäiväravintolaa.

Onneksi kotiin jäänyt, tai oikeammin kesken kaiken palannut, Kille oli kiukkupeppuilun sijaan ryhtynyt tuumasta toimeen ja pistänyt pystyyn oman ravintolan. Asiakaspaikkoja ja kattauksia oli vain yksi: minulle. Tarjoilija, aito balettipesunalle, odotti rusetti kaulassa, raitapaidassa ja balettitossuissa.

Kyllä vain voikin pienillä asioilla tehdä suuria. Tilattuani Café Pesunallén koko menun ei harmittanut enää yhtään. 

Pyydetyt hinnatkin maksoin mukisematta, ja annoin reilusti tippiä.

Niin vain muuttui mieli hetkessä. 

Ensin olin raivoissani aloittamassa loputonta raivohuutoa koko kaupunkitapahtumalle, mutta toisessa hetkessä olinkin maailman parhaassa ravintolassa omassa sängyssäni.

You Might Also Like

3 kommenttia

  1. On tää kyl aikas söpöä <3

    VastaaPoista
  2. Voi Killeä, voi sua, voi teitä! <3

    - Torey

    VastaaPoista
  3. Kainosti veikkaan, että Killen blogissa joskus kommentoinut Jorma olisi mielellään päässyt myös asiakkaaksi tähän ravintolaan.

    VastaaPoista