Tietoa mainostajalle ›

"Profiilikuva tuo marsun mieleen" - terveellisen elämäni ensiaskeleet

Olavi Uusivirran uusi Kauneus sekoittaa mun pään -biisi ja sen "Jos profiilikuva tuo marsun mieleen" -rivi inspiroi kirjoittamaan...

Olavi Uusivirran uusi Kauneus sekoittaa mun pään-biisi ja sen "Jos profiilikuva tuo marsun mieleen"-rivi inspiroi kirjoittamaan uudesta, terveemmästä elämästäni. 


Jätä mullekin!-blogimme puolella sivusinkin jo aihetta. Omalla kohdallani terveellisempi elämä tuli oikeasti tarpeeseen: kävin loppuvuodesta läpi iPhonella otettuja kuvia: mitä lähemmäs tätä hetkeä tultiin, sitä pyöreämmät olivat allekirjoittaneen posket. Mitään identiteettikriisiä ei syntynyt, mutta pieni korjausliike ei ehkä ole pahitteeksi. Uskon, että pysyn sympaattisen täyteläisenä, vaikka marsunposkeni vähän kapenisivatkin. 

Suurimmaksi haasteeksi ei suinkaan tässä vaiheessa ole muodostunut ruokavalion muutos, vaan vääntö siitä, kuinka paljon ruokavalion on muututtava. Kille on neuroottisen terveysintoilun lisäksi myös hyvin onnellinen syödessään esimerkiksi pelkkiä keitettyjä kasviksia. Itseäni taas ei haittaisi yhtään, vaikka ihan joka päivä ei söisi ihan niin terveellisesti. Kille ei kuitenkaan taivu. Kille hokee minulle ei, ei, ei, ei kuin lapselle, omaksi vakiovastauksekseni taas on muodostunut jos ei toi ortoreksia nyt lopu niin me lähdetään nyt heti sairaalaan. Rajankäynnistä huolimatta alkuvuosi on mennyt ihan hyvin. Mitä nyt vähän saatoin aloittaa vuoden leffaillalla kera pizzan, juustojen, sipsien ja popparien. Toisaalta mitään ehdotonta juttagustafsbergiläisyyttä en elämääni havittelekaan. Herkkuövereistä huolimatta syön kuitenkin ihan mielelläni perusterveellisesti muuten. Ei haittaa yhtään syödä kasviskeittoa tai salaattia, kunhan ei vaan jää nälkä ja kunhan samaa ruokaa ei tarvitse puputtaa päiväkausia. Tai jos sen kanssa saa lasin viiniä. Olen alkanut iloisesti syödä jopa greippiä! Vähän tekee silti kebabia mieli.


Kaiken muun uskomattoman lisäksi olen innostunut venyttelemään! No okei, ehkä innostus on vähän suurellinen ilmaus, sopivampaa olisi puhua ehkä suostumisesta. Se on ajoittain tuntunut jopa mukavalta. Usein ajatus venyttelystä on kuitenkin ihanampi kuin itse venyttely. Aika usein olen hihkunut innoissani että hei tää on nyt tää mun lempparivenytys ja seuraavassa kiljunut jo aisaatanasattuueivenytelläenää. Jonkinlainen muutos on kuitenkin tapahtunut! Tästä on enää hyvin lyhyt matka protskupirtelöön, gymselfieihin ja juoksutossuihin!

Vaan kuinkas te? Onko uusi vuosi tuonut mukanaan sporttipureman? Tai lupaukset terveellisemmästä elämästä? Miten on sujunut? Jaa vinkkisi ja virheesi!

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Kyllä vaan, nyt iski taas tämä terveellisen ruuan innostus ja herkkujen vähentäminen. Muutenkin on tulossa elämänmuutosta kuvioihin niin kaikki kerralla sitten! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, etten ole ainoa! Toivottavasti ei kuitenkaan tule liikaa suuria muutoksia, ettei muutu kauhean raskaaksi nämä muutokset :).

      Poista
    2. Valmistuminen ja opiskelijakämpästä pois muuttaminen, ei ihan hirveän negatiivista ;)

      Poista
  2. täälläkin jonkunnäköinen tappodietti menossa... alkaa olla ikävä kaikkea epäterveellistä! mut hei, kun tarpeeks kauan puputtaa terveysintoilu-pupunruokaa, alkaa kaikki rasvainen ja ns. entinen ruoka kuvottamaan niin paljon, että esimerkiksi vaalean pastan syöminen ei vaan onnistu enää. :D

    Oot niiiin suloinen tuossa kuvassa, aawnaaw. :*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :)! Kille sanoo mulle ihan samaa, mutta en jotenkin usko, että noin voisi käydä... Sen verran pastahiiri olen kuitenkin. Saa nähdä!

      Poista
  3. "Kille hokee minulle ei, ei, ei, ei kuin lapselle, omaksi vakiovastauksekseni taas on muodostunut jos ei toi ortoreksia nyt lopu niin me lähdetään nyt heti sairaalaan."

    "Aika usein olen hihkunut innoissani että hei tää on nyt tää mun lempparivenytys ja seuraavassa kiljunut jo aisaatanasattuueivenytelläenää"

    :D Voi taivas teiän kanssanne!

    -Torey

    VastaaPoista
  4. Meilläkin on aloitettu vuodenvaihteessa pienetämään vyötä. Aloitin itse 5+2 -muutoksella ja kumppani juoksemalla. Katsotaan kumpi pudottaa enemmän vuoden loppuun mennessä. Oma tapani on hieman pienempi elämänmuutos (paastota kaksi päivää viikosta ja syödä muutoin normaalisti) ja kumppanini taas juoksee joka toinen päivä. Eli itse todennäköisemmin pysyn ruodussa, mutta tuo toinen saattaa repsahtaa nopeammin =D
    - Cid

    VastaaPoista