Tietoa mainostajalle ›

Betoniyö ON vuoden paras elokuva

Johannes Brotherus näyttelee pääosaa elokuvassa Betoniyö.  ©Cinema Mondo Pääsin tiistaina viimeinkin, mutta vähän yllättäen katsomaan P...

Johannes Brotherus näyttelee pääosaa elokuvassa Betoniyö.  ©Cinema Mondo

Pääsin tiistaina viimeinkin, mutta vähän yllättäen katsomaan Pirjo Honkasalon ohjaaman Betoniyön. Se oli huikean hieno.

Elokuva perustuu Pirkko Saision samannimiseen romaaniin. Saisio on ollut myös käsikirjoittamassa elokuvaa. Elokuva keskittyy 14-vuotiaaseen Simoon, jonka elämää vaikeuttavat vankilaan joutuva, järjettömiä elämänohjeita antava isoveli ja alkoholisoitunut äiti. Lopulta pakkaa sotkee entisestään naapuritalon outo valokuvaajahomo, jonka Simo käsittää väärin. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat yhden vuorokauden ajalle Helsingissä. Betoniyössä liikutaan niin lähiössä kuin Kalasatamassa ja metrossakin.

Jo elokuvan ensimmäisiltä sekunneilta oli selvää, että elokuva on järjettömän kaunis. Edes elokuvan mustavalkoisuus, joka etukäteen arvelutti, ei haitannut, vaan päinvastoin. Honkasalo on itse kertonut, että elokuvaan kuvattiin vain tarvittavat kuvat. Harkinta ja tarkkuus näkyvät myös lopputuloksessa. Jokainen kohtaus on kuin taulu.

Hienoa työtä tekevät luonnollisesti myös näyttelijät. Luonnollisesti jalustalle nousee päähenkilö Simoa näyttelevä Johannes Brotherus. Brotheruksen tulkinta on juuri niin herkkä, jännittynyt ja epävarma kuin pitää ollakin. Hahmo ei kuitenkaan ole ilmiselvä, vaan jännite ja kiinnostavuus säilyy loppuun saakka.
© Cinema Mondo
Betoniyö-romaani on ilmestynyt vuonna 1981, elokuva taas piti tehdä jo kymmenen vuotta sitten. Elokuvan aihe on nyt ajankohtaisempi kuin kymmenen tai kolmekymmentä vuotta sitten. Silti elokuva on onnistuttu tekemään niin, että se säilyy, eikä jää aikansa kuvaajaksi. Muutamaa älypuhelinta huomioimatta elokuva on riisuttu tiettyyn aikaan sidoksissa olevista elementeistä ja toiminee näin ollen aina. Toisaalta jäin pohtimaan, miksi muutamat älypuhelimet on pitänyt sovittaa elokuvaan? Älypuhelin ei edes nykyaikana ole edellytys musiikinkuuntelulle. Pieni, mutta ärsyttävä yksityiskohta. Siihen epäkohdat toisaalta jäävätkin.

Elokuvaa voisi luonnehtia vähäeleiseksi, mutta silti hyvinkin tiukasti mukanaan vieväksi. Elokuvan jälkeen olin niin syvällä elokuvan maailmoissa, että oli vaikea kävellä portaita alas. Vaikka elokuva liikkuukin synkeissä ja masentuneissa maisemissa, ei elokuva kuitenkaan ahdista. Suurena tekijänä voi tässäkin pitää onnistunutta ja kaunista kuvausta. Symbolisista yksityiskohdista huolimatta elokuva ei sorru tekotaiteellisuuteen, vaan kaikki tuntuu perustellulta. Honkasalon tausta dokumenttielokuvien ohjaajana näkyy elokuvassa selkeytenä ja johdonmukaisuutena.

Vaikkei elokuvan juoni mikään salaisuus olekaan, en silti halua lähteä liikaa siitä paljastamaan. Toivon todella, että jokainen menee katsomaan tämän elokuvan. Betoniyö on nimittäin todella hyvä. Siksi onkin sääli, että ainakin Turussa elokuva pyörii vain ja ainoastaan arkipäivien päivänäytöksissä. Elokuvaa ei kannata näyttää yleisöä tavoittavaan aikaan, koska katsojia ei tule, eikä katsojia tule, koska elokuvaa näytetään typerään aikaan. Synti ja häpeä, sanon minä. 

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Olen samaa mieltä:mestarielokuva, harvinainen helmi. Honkasalo on ehdoton taiteessaan ja se näkyy.

    Älypuhelin ei jäänyt mieleeni, mutta huomasin, että elokuvassa mainittiin ABC-huoltoasema, joka on aikaan sidottu asia. sen olisi myös voinut jättää pois.

    Kouvolassa oli yksi näytös yhdessä elokuvateatterissa klo 14.45!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ABC mainittiin myös! ABC toisaalta ei ehkä vanhene ihan yhtä nopeasti kuin älypuhelin, joten en kokenut sitä niin häiritsevästi. Vähän väljempään aikaan sidottu asia kyllä.

      Mutta hyvä, että edes yksi näytös!

      Poista
  2. Tosi hämärää törmätä tähän blogimerkintään englannin tunnilla kun elokuvan päähenkilön näyttelijä istuu edessäni. Pitääpä käydä katsomassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot siis Kallion lukiossa!

      Poista