Tietoa mainostajalle ›

Kiireinen syksy

Herra mun vereni millainen syksy tässä on käynnissä. Ihan järjetön kiire, stressi, uupumus eikä toivoakaan tilanteen helpottumisesta. Se on...

Herra mun vereni millainen syksy tässä on käynnissä. Ihan järjetön kiire, stressi, uupumus eikä toivoakaan tilanteen helpottumisesta. Se on ehkä saattanut näkyä vähän täällä bloginkin puolella.


Tänä syksynä aloitin yliopistolla sivuaineena taidehistorian. Tai en tiedä aloitinko, sillä sivuaineoikeus puuttuu vielä, ja sen voi saada johdantokurssin tentissä riittävästi menestymällä. Taidehistoria on kiinnostavaa, mutta pikkkkuisen on ehkä päässeet ajatukset karkailemaan. Eräällä taannoisella luennolla nuokuin unen ja valveen rajamailla, kunnes kankaalle lävähti kuva Winckelmannista. Ihan ilmiselvä homo, ajattelin. - Winckelmannhan oli homoseksuaali, toteaa luennoitsija heti kuin ajatukseni lukien. Winckelmann myös ajatteli, että taidetta täydellisesti ymmärtääkseen on ymmärrettävä miesvartalon kauneus. Nyt puhut asiaa!, ajattelin. Minulla on siis täydet edellytykset tulla taidehistoriassa mestariksi.

Taidehistoria herätti mielessäni myös muita, rajoja rikkovia ajatuksia: ajatelkaapas, jos Tom of Finland olisi vaikuttanut jo antiikin Kreikassa? Jos Tom of Finland olisikin ollut kuvanveistäjä? Maailmankuvamme näyttäisi nyt hyvin, hyvin erilaiselta.

En muista, olenko kertonut teille piiitkään mieltäni vaivanneesta mielihalustani iPadia kohtaan. Kaikissa turhaa kuluttamista vastustavissa lehtijutuissa ja oppaissa neuvotaan odottamaan viikko/kuukausi/vuosi/kuolemaan saakka ennen ostamista, josko halu vaikka helpottaa. Itse sinnittelin puolitoista vuotta ilman, mutta nyt lopulta sorruin. Syytän tästäkin yliopistoa: erään kurssin opettaja sattui mainitsemaan, että tällä kurssilla on hirveesti hyötyä jos sattuu olemaan iPad. Ne olivat viimeiset taikasanat, ja vuorokautta myöhemmin olinkin jo onnellinen ipadin huoltaja ja ikuisessa velkavankeudessa operaattorille.
Kille varsinkin oli hankinnastani näreissään. Ymmärrän kuitenkin Killeä: toisen lasta voi olla vaikea rakastaa kuin omaansa. Siistejä asioita iPadilla kuitenkin voi tehdä, kuten ylläoleva kuva Killestä osoittaa. Kuvattu ja käsitelty vauvalla! 

(Ja ei, iPad ei ole mikään blogilahja, olen vain vilpittömästi rakastunut.)


Kille oli myös katkera, kun toin iPadin sänkyyn. Kille ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan haki sukulaisensa puutarhasta säkillisen omenoita ja toi oman applensa sänkyyn. Herkullinen herkkuomppuvauva sekin.



Kaikenlaisia herkkuja on herkuista puheenollen tullut syötyä viime päivinä. Jätskii, marenkii, uuniomenaa, omenapaistosta, omenahilloo, jätskii, popparii, pähkinöitä, suklaata.... Syksyn herkkupeppuviikot ovat alkaneet. Mulla on ainakin tällä herkuttelulla kohta melkoinen herkkupeba. 

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Voi, itsekin tuli taidehistorian perusopinnot suoritettua aikoinaan yliopistossa... Massiivinen Maailman taiteen historia löytyy vieläkin kirjahyllystä, joskin sitä enää harvemmin tulee selailtua.

    Herkkupeppuja olette Killen kanssa molemmat! Muistakaa toki herkuttelujen lomassa peuhata keskenänne siellä sängyssä niin tulee myös poltettua kaloreita, vieläpä varsin miellyttävällä tavalla!

    VastaaPoista
  2. Hui, että sivuaineoikeus? Meillä ei onneksi tarvitse mitään oikeuksia, kunhan vaan päättää että "tää on nyt mun sivuaine" ja menee kursseille :D Poikkeuksena lääeketiede ja psykologia, joita ei (ymmärrettävästi) voi lukea ilman opinto-oikeutta.

    Taidehistoria voisi olla kyllä omalla tavallaan kiinnostavaa, mun tietotaito taiteen kanssa on lähinnä tällä tasolla: http://themetapicture.com/how-to-recognize-the-artists-of-paintings/ :D

    VastaaPoista