Tietoa mainostajalle ›

"Jos on antanut muiden tökkiä, ei lääkäri tökkimässä ole sen kummempi juttu" - Raportti sukupuolitautitesteistä

Vuoronumerokoneen kello oli vinksallaan. Vuosia kestäneen suunnittelun ja pohdinnan jälkeen tein eilen viimeinkin Sen. Kävin ensimmäist...

Vuoronumerokoneen kello oli vinksallaan.

Vuosia kestäneen suunnittelun ja pohdinnan jälkeen tein eilen viimeinkin Sen. Kävin ensimmäistä kertaa sukupuolitautitesteissä.

Kenenkään ei ole syytä hätääntyä. Olen ollut täysin uskollinen kumppani, enkä ole hairahtanut väärille poluille. Vuosien saatossa sinkkupoluilleni on luonnollisesti sattunut monenlaista sutinaa, joten tsekkaus oli todennäköisesti ihan paikallaan. Eilen lopulta lähdin testeihin vähän extempore, kun kaveri ilmoitti olevansa menossa. Lähdin seuraksi ja henkiseksi tueksi. Paikan päällä huomasin monien muidenkin tulevan paikalle pareittain. Kaverin kanssa tulo vaikutti siis olevan ihan yleinen käytäntö ja niin voi hyvin tehdä!

Minkäänlaisia oireita taudeista ei itselläni ole koskaan ollut ja suojautuminenkin on pääsääntöisesti ollut hallussa. Silti meneminen on tuntunut vaikealta: asiaa ajatellessa, ahdistui niin, ettei voinut mennä. Jos ei ajatellut, ei tuntenut tarvetta mennä. Silti ajatus kuumotteli. Mitä jos kuitenkin? Jos en sittenkää menis? Mitähän siellä tapahtuu? Ehkä en mene sittenkään, nyt ei jotenkin tunnu siltä. 

Ainakin TYKS:in T-sairaalan sukupuolitautien poliklinikalla voi käydä testattavana ilman ajanvarausta. Ilman ajanvarausta asiointi on mielestäni ehdottomasti hyvä: madaltaa huomattavasti kynnystä mennä, kun asiaa ei tarvitse suunnitella ja aikatauluttaa päiväkausia etukäteen.

Puoli tuntia ennen vastaanoton alkua paikalla oli jo jokunen innokas jonottaja, mutta vuoronumeroilla pääsimme jonon alkupäähän. Paikalle on siis hyvä tulla ajoissa, jotta välttää turhan jonottelun ja etenkin turhan kuumottelun paikan päällä.

Mikään hilpeä kokemus vuoron odottelu ei kuitenkaan ollut: ankeaa odotushuonetta koristavat lehtiartikkelit, tilastot ja valistuslehtiset. Niitä kelpasi sydän tykyttäen lukea: kuulunko tietämättäni tilastoihin? Alanko käyttää suonensisäisiä huumeita? Katon särisi vanha televisio, jonka näyttämässä dokumentissa käsiteltiin eriteleikkejä. Radiosta soi Pariisin kevät, minä odotan ovella hiljaa. Aika tuppisuina siinä oltiinkin, kollektiivisen vaivautuneen hiljaisuuden painostaessa. Hölmö reaktio tuollainen paikan päällä nolostelukin tavallaan on: jokainen paikalla olija tietää tasan tarkkaan, millä asioilla liikutaan ja mitä suurin piirtein on tullut tehtyä. 

 Odotellessa täytettiin tietolomake, jossa kysyttiin mahdollisia oireita, partnerien määrää ja mahdollisen tartuntatapahtuman yksityiskohtia. Pääasiassa lomake oli suunnattu yhden partnerin jälkeen täytettäväksi, mutta itse sovelsin kuponkia kaikkiin partnereihini:

 Olitko mahdollisessa tartuntatilanteessa humalassa? 
[x] En 
[x] Kyllä: [x]Vähän [x]Kohtuullisesti [x] Huomattavasti.

Vuoronumerot vilisivät silmieni edessä ja pian hetkeni koitti. Ennen varsinaisia testejä oli haastattelu, jossa kysymyslomakkeen kysymykset käytiin käytännössä uudelleen läpi. Samaa sukupuolta olevat partnerit havaittuaan lempeän asiallinen terveyssisartäti  totesi, että virtsanäytteen lisäksi otetaan verikokeet sekä nielu- ja rectum-näytteet, kun varmaan on tullut pyllynkin puolelle hellyyttä. Mietin vaan, että voi vittu, pitäiskö itkeä, nauraa vai paeta ja yritin aiheesta keskustellessani sekä katsoa että olla katsomatta hoitajatätiä silmiin.

Samassa yhteydessä ja samalla perustelulla terveystäti suositteli myös B-hepatiittirokotusta, vaikka se kallis onkin. Yllättävissä paikoissa sitä positiiviseen syrjintään törmääkin. Myöhemmin rokotusta suositeltiin muutenkin, eikä nyt pelkästään seksiasioissa vaan muutenkin kun nuorena ihmisenä varmaan kuitenkin käy ulkomaillakin ja onhan se hyvä olla.

Näytteidenotot itsessään on tietenkin ajatuksena  kiusallisia, mutta todella nopeasti ja erityisesti täysin kivuttomasti ohi. Sitä paitsi, kuten itseäni muistutin, jos on antanut muiden tökkiä itseään, ei lääkäri tökkimässä ole yhtään sen kummempi juttu. Verikoehuoneessa soi jostain syystä vanha Tiktak. Näytteenoton jälkeen sai kaupungin hienoimman Karvinen-laastarin. 
Verikokeesta sai hienon laastarin (laastarin takana näkyvä punainen alue on varjo, ei suinkaan mustelma toim. huom.)

Koko homma oli ohi todella nopeasti. Viidentoista minuutin takiako skitsoilin vuosia? Vaikkei epäilystä mistään taudeista olekaan, on mitä jos-epäilys herännyt aina silloin tällöin. Käynnin jälkeen takaraivossa nakuttava pitäismennäenuskalla-tunne oli poissa ja olo hirveän paljon kevyempi.

Sukupuolitautitesteihin liittyy häpeilyn lisäksi ihmeellistä hämäräperäisyyttä. Selkeää, helposti löydettävää tietoa ei juuri löydy, minkä seurauksena salamyhkäinen häpeilykin lienee syntynyt.

Testeihin menoon pitäisi kannustaa ja opastaa samanlaisella kevyellä ja hyväntuulisella tavalla, mikä on käytössä jo muussa seksivalistuksessa. Tietenkin tartuntojen ehkäisy on kaikkien etu, mutta taudit toisaalta vähenevät myös sillä, etteivät ne leviä holtittomasti eteen. Taudeista varoittelun sijaan pitäisi ehkä joskus myös neuvoa, miten taudeista pääsee eroon tai ne saa hallintaan, ei aina vain painaa punaisella kuolemaa ja kivuliasta lapsettomuutta. Paniikki ei kaipaa lisäahdistusta, vaan rauhoittelua.

Nyky-yhteiskunnassa ei ole minkäänlainen ongelma hakea raskaustestiä tai jälkiehkäisyä, mutta sukupuolitautitestit ovat tiukasti tabu. Niin homoilla kuin heteroillakin. Itsekin mietin hyvän tovin, kannattaako asiasta puhua: lopulta twiittasin testijonosta. Asiasta on hyvä puhua, enkä voi olla ainoa, joka on syystä tai toisesta lykännyt testeihin menemistä.

Reipas avautumiseni herätti hyvää keskustelua Twitterissä. Ongelmallisena pidettiin ainakin ajanvaraamista testeihin: aikaa varatessa voinee tulla tyystin torjutuksi, ei tossa mitään testejä tarvita, jos on esimerkiksi käyttänyt kondomia. Ylipäätään testaamisen tarpeen selittäminen puhelimessa on vähän kyseenalaista. Näen asian niin, että testin tarve on testattavan, ei testaajan käsissä. Vähän myönteisemmällä asenteella varsinkin pienemmillä paikkakunnilla testaaminen varmasti helpottuisi. Sukupuolitautitestit ovat loppujen lopuksi normaalia terveydestä huolehtimista: siinä missä verenpainemittaukset ja hammashuoltokin. Miksei testeihin kuitenkaan suhtauduta niin?

Valtakunnallisella tasolla ihmettelen tiedotuksen puutetta: puuttuuko kampanja-ajatus vai -rahoitus? Vai ovatko kampanjat vain menneet valppaiden silmieni ohi? Odotushuoneen seinillä oli toki Hiv & Aids-tukikeskuksen sinäänsä oivaltavia julisteita, mutta näin niissäkin vähän ongelmallisena kampanjoivan tahon: pirujen maalaaminen seinille ei toimi, ei varsinkaan enää sairaalan seinällä. 

Homma tuntuu toimivan hyvin ainakin Turussa: testeissä ei ollut jos ja kun-pelottelua, ei moralisointia moraalittomuudesta tai myöhäisestä testeihin tulosta. Tunnelma oli, yllättävää kyllä, kepeä ja hyväntuulinen. Sillä kepeää ja hyvää tuulta vakaviin asioihin joskus tarvitaan.

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Helsingissäkin saa mennä sukupuolitautipolille testeihin (Iho- ja Allergiasairaalan alakerrassa) ilman ajanvarausta, ottaa vaan numerolapun. Asiallinen ja alhaisen kynnyksen palvelu, kuten näköjään Turussakin. Toki terveysasemaltakin saa testit halutessaan.

    VastaaPoista
  2. Hyvä ja rohkea postaus. Vitsit, olipa terveystädillä lempeä ja eufemistinen kommentti: ... ehkä on tullut pyllynkin puolelle hellyyttä. TIRSK. :)

    VastaaPoista
  3. "Jos on antanut muiden tökkiä itseään, ei lääkäri tökkimässä ole yhtään sen kummempi juttu."

    Tämä on toisaalta niin totta, mutta toisaalta taas niin ristiriitaista. Itselleni oli erityisesti nuorempana tyttönä tosi kova paikka, kun lääkärit väen väkisin halusivat päästä aina sorkkimaan (papat, sisätutkimukset jne.). Ja kun aina oli kotona ja koulussa opetettu, että kenen tahansa ei tarvitse antaa koskea itseensä! Aika usein kieltäydyinkin tutkimuksista, kun ahdisti niin kovasti :/ (ja ihan oikeasti, kuinka yleisiä ne syövät on alle parikymppisillä?). Vanhemmalla iällä menin sitten omasta halusta yksityiselle ja hoidin kaikki kuntoon.

    Näissä kaikissa asioissa (sp-tauti ja gyn. tutkimuksissa) pitäisi enemmän kannustaa ja rohkaista ihmisiä, kuin pelotella tai varsinkaan pakottaa! Ei pidä maalailla piruja seinille, ja pelotella että "sä kun sitä sukupuolielämää nyt harjotat niin voi kuule olla mitä vaan!". Ei tällaiset herkkikset uskalla mennä tutkituttamaan itseään jos ilmapiiri on tuomitseva :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on kyllä hyvä pointti! Toisaalta noilla rutiinitutkimuksilla ehkä tuetaan asian arkipäiväisyyttä, mutta ymmärrettävää on sekin, ettei "väkisin sorkkimisesta" kovin hyvä fiilis jää.

      Poista
  4. Äääh hyvä teksti.

    Itse käynyt kaks kolme kertaa kääntymässä täällä helsingissä (Iho- ja Allergiasairaalan alakerrassa). Aikasin sinne lähttenyt, muttei tarpeeksi aikasin ettei siellä olisi jonoa. Siinä jonotukusen aikana mitä enemmin väkeä tullut nii saanut ittensä ahistumaa ja varmasti nuo tilastot ja valistuslehtiset myös ja lähtenyt lätkimään..

    Kivasti tulkittu ja nimenomaa "Taudeista varoittelun sijaan pitäisi ehkä joskus myös neuvoa, miten taudeista pääsee eroon tai ne saa hallintaan, ei aina vain painaa punaisella kuolemaa ja kivuliasta lapsettomuutta." kuin muissakin asioissa täytyisi ajatella noin.

    Tämän ansiosta mä rohkenen viimein ja menen sinne! Danke schön, spasiba, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mahtavaa, että sait tästä rohkeutta. Pidän peukkuja!

      Poista
  5. Itse asun pienellä paikkakunnalla. Vähän villimmän sinkkukesän jälkeen päätin, että voisi olla hyvä käydä testaamassa ettei mitään tauteja ole tarttunut mukaan. Kuitenkin jos seksiä on harrastanut 16-vuotiaasta 22-vuotiaaksi saakka, niin mistäs sitä tietää mitä mukanaan kantaa jos ei koskaan testeissä käy.

    Mulla ei ollut mitään oireita enkä edes epäillyt kantavani sukupuolitautia. Varasin ajan neuvolan kautta labraan. Kerrottuani haluavani tehdä testit, oli neuvolatädin ensimmäinen kommentti: "Olet tietysti ollut suojaamattomassa yhdynnässä ja nyt olet aivan paniikissa?" No kyllä, olin ollut suojaamattomassa yhdynnässä (muutamaankin otteeseen, eri miesten kanssa) mutta en ollut paniikissa (apua olenko tyhmä).

    Minusta oli hyvin sanottu, kun tuossa tekstissäsi vertasit tautitestejä hammashuoltoon tai verenpainemittauksiin, ihan samallalaillahan se on terveydenhuoltoa. Siksi tuo kommentti terveydenhoitajan taholta olikin vähän kumma. Sinkkuna kyllä haluaisin säännöllisesti käydä terveydentilani tältäkin osalta tarkistamassa, mutta tuntuu vähän typerältä mennä turhaan/ilman oireita testeihin, mikäli vastaanotto on tuollainen. Isommilla paikkakunnilla homma toimii varmaan paremmin!

    Mutta ei siinä mitään, sain ihan asiallisesti lähetteen labraan ja terveen paperit. :) Kuitenkin testeihin menoa emmin pitkään. Täällä kun ei edes ole mitään sukupuolitautien polikliniikkaa. Mulle olikin tosi epäselvää, että keneen pitää ottaa yhteyttä ja miten pääsen testeihin. Testeihin menemisen kynnystä madaltaisi kyllä se, jos saisi enemmän tietoa näistä jutuista. Ainakin täällä julkisella puolella otettiin vaan hiv-, tippuri- ja klamydianäytteet. Ja pyysin siis koko setin.


    VastaaPoista