Tietoa mainostajalle ›

Tulin Ruotsista kotiin

Kuten aiemmin kerroin, kävimme Killen kanssa päiväreissulla Tukholmassa viime viikolla!  Olen kesän aikana ollut vilpittömän innoissa...


Kuten aiemmin kerroin, kävimme Killen kanssa päiväreissulla Tukholmassa viime viikolla! 

Olen kesän aikana ollut vilpittömän innoissani Ylen Alaston matka-minisarjasta. Sen lisäksi, että sarjan pojat ovat söpöjä ja sympaattisen oloisia, innostuin myös matkapäiväkirjasta videomuodossa. 

Osittain Alaston matka-innostukseni vuoksi suunnittelin alunperin tekeväni reissusta videopostauksen, ja videopostausmateriaalia kyllä syntyikin. Kotona tosin huomasin, ettei pätkistä oikein synny minkäänlaista sisältöä: höpisin kaikenlaista epäkiinnostavaa ja tolkutonta, eikä kuvauksista koostunut selkeää draaman kaarta. Toistaiseksi videot jäävät siis odottamaan parempia aikoja, mutta voi olla, että julkaisen jotain kuitenkin jossain vaiheessa! Ehkä jo piankin! Something wicked this way comes!

Mutta niin, Tukholma! Täysipainoinen homobloggari olisi kiertänyt esimerkiksi kaikki Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin-tapahtumapaikat, mutta itse en nyt niin tehnyt. Sen sijaan tyydyin lähinnä kävelemään paikasta toiseen ja shoppailemaan ostamatta lopulta mitään. Sekin on aina välillä paikallaan, varsinkin jos on koko kesän käyttänyt rahojaan kohtuuttoman holtittomasti kaikenlaiseen yltäkylläisyyteen.


Matkaan lähdimme paljon kehutulla, glamouria ja luksusta tihkuvalla Viking Gracella. Olihan se toki fiinimpi kuin vanhat pikkupurtilot. Tiedotuksen suhteen laiva oli kyllä pahasti hukassa: varsinainen risteilyohjelma itse risteilyllä oli vaikeasti löydettävissä: aulatilojen näytöillä näkyi edellisen matkan ohjelma, tv-ruuduilta hyteissä nähtävä ohjelma taas ei vastannut todellisuutta millään muotoa: hytin tv:n ohjelmatietojen mukaan laivalla piti esiintyä Matti ja Teppo, vaikka etukäteen olimme saaneet kuulla esiintyjäksi Anita Hirvosen. Pettymys oli suuri, mutta lopputulos iloinen, kun suureksi yllätykseksi Anita Hirvonen oli risteilyn esiintyjänä sittenkin! 

Anitan keikka oli kyllä kokemisen arvoinen: kuulin etukäteen kertomuksia Anitan pikkujoulukeikoista ja "mä oon kuusi ja te leikitte mun alla"-tyyppisistä sattumuksista. Ihan näin ronskeihin juttuihin ei Hirvonen laivakeikalla äitynyt, mutta hyvin riippunutta lihaa kuulemma oli tarjolla, eikä muusikoiden vehkeisiin saanut kajota. Anita Hirvonen myös coveroi Jenni Vartiaisen Missä muruseni on, enkä vieläkään tiedä, mitä mieltä tästä versioinnista olisin.

Ohjelman lisäksi myös laivan Tukholmaan saapumisaika oli hämärän peitossa: lopulta varsinainen saapumisaika, ja erityisesti hytin luovutusaika, selvisi meille vasta kun hytti jo piti luovuttaa. No, ainakin aamutoimet tuli hoidettua tehokkaasti. Glamouria ja luksusta aamuun, todella.

Itse Tukholma oli ihana, tälläkin kertaa. Olen sitä mieltä, että Turku on Suomen kaupungeista Tukholmaa lähimpänä, eikä siltikään kovin lähellä. On jotenkin järjetön ajatus, että noin lähellä, mutta silti kaukana, on jotain noin metropolia ja suurta. Tukholmaan lähtö saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta laivamatkat Turku-Tukholma-Turku maksoivat meidän reissullamme kolmisenkymppiä, siis saman verran kuin junamatka Turusta Helsinkiin ilman alennuksia. Järjettömyydessään aika kiehtova ajatus. Tukholmassa voisi siis teoriassa käydä yhtä usein kuin Helsingissä, esimerkiksi kerran kuussa. 


Tukholmassa ärsytti oikeastaan vain kaksi asiaa: ensimmäisenä katukuvassa vilisevät lenkkarit. Lenkkarit ovat kuuluneet Tukholman katukuvaan jo pari vuotta, se ei tullut yllätyksenä, mutta lenkkareita oli kaikilla ja kaikkialla. Samalla tavalla meillä Suomessa näkyy esimerkiksi Converse Allstareja, nämä lenkkarit vain ovat huomattavasti räikeämmän värisiä ja siten erottuvampia. Uskoakseni näin lenkkitossuja Tukholmassa tarpeeksi, enkä täten tarvitse niitä niiden joskus rantautuessa Suomen katukuvaan. Lenkkitossukiintiöni on täynnä.

Toinen ärsyttävä asia taas olivat vessat. Ilmaisia vessoja ei ollut käytännössä missään, mikä on vähän ärsyttävää silloin, kun ei ole varautunut paikallisella kolikkokäteisellä. Toisaalta vessoja etsiessä tuli seikkailtua paikoissa, joihin ei muuten olisi tullut mentyä: esimerkiksi kuninkaallisessa kirjastossa on hyvät vessat, jonne pääsee, kunhan jättää takkinsa ja nyssäkkänsä säilytyslokeroon. 

Se lieneekin Tukholman ainoa ilmainen vessa.

Ihan keskustassa pyörimisen lisäksi vietimme iltapäivän Södermalmilla: Södermalmilla oli yllättävän vähän hipstereitä siihen nähden, että paikka on totisesti hipsterien mekka. Vähän kuin Kallio Helsingissä. Kaikenlaista jännittävää, kuten ylläolevan katusoittoperformanssin, saimme kuitenkin nähdä. Ostosmahdollisuuksiltaan Södermalm oli vähän pettymys: pääosin alueella oli samoja mainstream-hipster-ketjukauppoja kuin keskustassakin. Kuin kaikkien kaupunkien keskustoissa. Ehkä etevämpi etsijä olisi löytänyt enemmän pieniä kivijalkaliikkeitä, mutta mitään kovin autenttista ei sattumalta tullut vastaan. Se on sääli.

Södermalmilla muuten pyöri hipstereiden lisäksi myös ihka-aitoja homoja. Sekä kadunmiehiä ja kerjäläisiä, joiden rahankerjäys oli vielä intensiivisempää kuin Suomessa. Yllättäen Tukholman käytäntö tuntui olevan rahan antaminen, toisin kuin meillä Suomessa. Se oli mielenkiintoista.

Pohjoismaiden homolandiassa kun oltiin, tuli tietysti kuvattua myös jokainen vastaantullut sateenkaarilippu.


Kyllä, Tukholmassa on sateenkaarilippuja. Jopa bussien kyljissä ja asuntojen parvekkeilla. Koskas meillä Suomessa?


Sataman läheisyydessä on mäki, tai vuori, tai no joku korkea luonnonmuovaama kumpare, jolla oli viihtyisiä puistikkoja ja tunnelmallisia vanhoja taloja. Ja varsin kivat näkymät satamaan, merelle ja Gröna Lundiin. 

Edellämainittu näkymäkin olisi luultavasti jäänyt näkemättä, jos olisimme sokeasti luottaneet neuvoihin liikkua koko ajan jollain kulkuneuvolla: Tukholmassa, kuten monessa muussakin kaupungissa, etäisyydet ovat suhteellisen lyhyitä, jolloin vähän järkeä käyttämällä välimatkoja voi aivan mainiosti liikkua kävellen. Rahan säästämisen lisäksi kävellessä myös näkee huomattavasti enemmän kuin metrotunnelissa. Suosittelen siis kävelyä, se on terveellistä ja hauskaa!


Päivä Tukholmassa oli pitkä ja melkoisen väsyttävä. Paluumatka tehtiin Amorellalla, joka ei ihan ollut yhtä glamour kuin Viking Grace. Väsyneenä muutama lasi viiniä meni päähän muovipussin lailla ja hetken päästä haahuilinkin Taxfreessä silmät ristissä ostamassa tuliaisiksi "Sukulukuja".

Verrattain aikaisin mutta pitkän päivän jälkeen myöhään painoimme päämme tyynyihin. Aamu tuli liian varhain, satamaan kun saavuttiin auringon noustessa. Voimat riittivät satamasta kotiin, jonka jälkeen nukuin ensin yhdeksästä kahteentoista, söin, ja sen jälkeen jatkoin unta kolmeen. Illalla uni taas tuli pian yhdentoista jälkeen ja jatkui kellon ympäri. Taisi olla uuvuttava matka.

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Ihana postaus! Mukavan erillainen

    VastaaPoista
  2. Mä pidän niin älyttömän paljon siitä, että sä postaat noin ihania kuvia! Jotenkin tuli jo ikävä Ruotsiin <3

    VastaaPoista
  3. Aww...ihania kuvia teistä söpöläisistä, varsinkin toi ylin on tunnelmallinen.

    VastaaPoista
  4. Me oltiin tukholmassa myös. Mentiin gracella ja siellä oli tylsää, paitsi alku illasta retro ja myöhemmin rockmore. Tultiin amorellalla ja siellä oli kivat bileet

    VastaaPoista
  5. Wau, sainpas inspiraation lähteä joku päivä Tukholmaan, Turussa kun asun. Ps. näin sut muuten yks päivä Aninkaistenkadulla - oli kiva ylläri näin kaupunkiin vasta muuttaneelle :)

    VastaaPoista
  6. Oi kun kiva postaus! Itsekkin haluisin lähtee Tukholmaan joskus..Miks sun pitikin mainita älä koskaan pyyhy kyyneleitä paljain käsin.. Ihanin sarja mitä tiedän...onko sulla tietoa et pystyykö sen katsomaan jostain,netistä?

    VastaaPoista
  7. Pystyy!

    http://areena.yle.fi/tv/alastonmatka

    VastaaPoista