Tietoa mainostajalle ›

Rakkautta museossa

 Viime viikolla Turussa vietettiin Taiteiden yötä. Itse jätin ruokottoman kulttuurihumaltumisen väliin ja kävin taidemuseossa!    Muu...

 Viime viikolla Turussa vietettiin Taiteiden yötä. Itse jätin ruokottoman kulttuurihumaltumisen väliin ja kävin taidemuseossa!

 

 Muutaman muun paikan ohella piipahdimme Killen kanssa Wäinö Aaltosen museoon. WAMissa on jo alkukesästä asti ollut esillä Suurin kaikista on rakkaus?-niminen näyttely. Aikomuksena oli suunnata näyttelyyn jo aiemmin kesällä, mutta nähtävästi kesä oli tälläkin kertaa niin kiireistä kaikesta lomailusta huolimatta, että sopiva ajankohta museoinnille tuli vasta nyt. Näyttely on esillä 8.9. asti, joten kiinnostuneet ehtivät sitä edelleenkin katsomaan.

Helposti voisi kuvitella, että rakkausteemainen taidenäyttely olisi pullollaan toinen toistaan irstailevampia rakkauden muotoja. Vähän tällaisin ennakko-oletuksin lähdin kieltämättä itsekin näyttelyä katsomaan. 

Rauha Mäkilän If You Check Me I Check You (Boy), 2010.
Tällä ennakko-oletuksella näyttely jäi ehkä vähän vaisuksi. En suinkaan kuvitellutkaan näyttelyyn mitään hirvittävän groteskia, mutta kieltämättä näyttely jäi vähän vaisuksi: vaikka näyttelyn esittelyteksti lupaili aihetta käsiteltävän monesta näkökulmasta, ei mitään kovin uutta ja kekseliästä näkökulmaa ollut kuitenkaan löytynyt. Näkymättömiin jäi myös samaa sukupuolta olevien rakkaus. Homoseksuaalisuus oli esillä selkeästi oikeastaan vain Kaija Pavun teoksessa, jossa polaroid-kuvissa esiintyvät miehet kertoivat syitä, miksi eivät halunneet harrastaa seksiä. Heikoissa kantimissa oli siis homorakkaus Wäinö Aaltosessa. Kokemisen arvoinen näyttely kuitenkin oli, varsinkin Taiteiden yönä järjestetyn rakkauskaraoken säestämänä.

Erityisen ihanaa oli muuten hiljaksiin hiippailla museossa Killen kanssa käsi kädessä, kun ilmeisen rakastunut eläkeläinen lauloi samaan aikaan museon rakkauskaraokessa Sua vain yli kaiken mä rakastan. Romanssi on muuten sukupuolineutraali rakkauslaulu, olettekos panneet merkille?

Kuten jo sanottu, näyttely on avoinna 8.9. asti, joten vielä ehtii katsomaan!

Wäinö Aaltosen museossa vierailun lisäksi tyydyimme Killen kanssa oikeastaan vain hiippailemaan kaupungilla kulttuurihengestä nauttien: erityisesti lämpenin jokirannan klassiselle musiikille. Poistuimme kotiin rullakebabit kainalossa pian iltayhdeksän jälkeen, joten loppuillan tunnelmia en ollut näkemässä. Alkuillan perusteella jäi kuitenkin tunne siitä, että Turussa Taiteiden yö voi todella olla muutakin kuin tekosyy vapun juhlimiselle syksyllä. Se oli ilahduttavaa. Jos näin ei oikeasti ollut, en totisesti halua siitä kuulla, vaan pitää kiivaasti kiinni omasta mielikuvastani.

You Might Also Like

1 kommenttia

  1. Haa, itsekin kävin tuolla WMA:ssa taiteiden yönä, osallistuin sen päivän viimeiselle opastetulle kierrokselle :D vaikka ei siitä kierroksesta välillä juuri mitään kuullut, kun karaoke soi sen verran lujalla, heh. Itse näyttelykään ei tarjonnut mitään kovin ihmeellistä, mutta eipä tuo 3 euron pääsymaksulla nyt jäänyt harmittamaankaan. Suuntasin vielä taideslummille tuon jälkeen, hieman erilaista lähestymistapaa taiteeseen siis myös... :D

    VastaaPoista