Tietoa mainostajalle ›

My life with Liberace

Tukholman reissun uuvuttamana kävin lepäämässä elokuvateatterin hämärässä ja katsomassa My life with Liberacen. Häpeäkseni on heti alkuun...

Tukholman reissun uuvuttamana kävin lepäämässä elokuvateatterin hämärässä ja katsomassa My life with Liberacen.

Häpeäkseni on heti alkuun tunnustettava, että en ollut mitenkään erityisen tietoinen koko Liberacesta. Elokuvasta kuultuani aloin selittää Killelle innoissani jostain kreisistä pianistista kertovasta homoelokuvasta. Kille katsoi minua kuin vähäjärkistä. Etsä tiedä Liberacea, kysyi Kille. No en tiennyt en, mutta nyt tiedän!

Liberace oli siis 1940-1980-luvulla vaikuttanut ja esiintynyt pianovirtuoosi, joka oli uransa huipulla ollessaan maailman parhaiten palkattu viihdetaiteilija. Liberace tuli tunnetuksi erityisesti ylellisistä esiintymisasuistaan ja leveästä elämäntyylistään muutenkin, pianon päällä palavaa kynttelikköä unohtamatta.

Blogipostaukseni ja myös elokuvan kannalta keskeistä on se, että Liberace oli homo. Elokuva kertookin nimenomaisesti Liberacen (Michael Douglas) ja Scott Thorsonin (Matt Damon) myrskyisästä suhteesta. Liberace haastoi menestyksekkäästi aikoinaan kaikki hänen homouttaan julistaneet lehdet oikeuteen. Myös suhde Scottin kanssa pysyi salassa aina riitaisaan ja julkiseen eroon asti. 

Elokuvan jälkeen fiilikset olivat kieltämättä vähän ristiriitaiset. Tietenkin maailma on täynnä miljonäärejä, jotka voivat kylvää rahansa esimerkiksi ylelliseen kitschiin, kuten Liberace teki. Tai maailman pisimpään turkisviittaan, jolla on oma auto ja autonkuljettaja. Ajatus tällaisesta sekoilusta tuntui samaan aikaan siistiltä ja sairaalta, en oikein vieläkään tiedä mihin lopputulemaan asian kanssa tulin. Toisaalta, kuten erityisesti Scott Thorsonin kohtalosta huomaa, ei ylellinen elämä välttämättä ole kovin onnellista, ja lopulta voi kuitenkin päätyä kohtuullisen narkkarina kohtuullisen paljaille puille. Raha ei tuo onnea ja sitä rataa. Kliseistä, mutta tositapahtumiin perustuvassa elokuvassa nähtynä totta. 

Mielenkiintoista kuitenkin on, että elokuva perustui nimenomaan Liberacen ja Thorsonin suhteeseen, joka vei Liberacen värikkäästä elämästä kuitenkin vain murto-osan. Liberacen elämä olisi kiinnostanut ainakin itseäni vähän syväluotaavampanakin kuvauksena, vaikka elokuvan perusteella Liberacen elämän viimeisiin vuosiin ei juuri kuulunut liikkumista luksustalon ulkopuolella. Toisaalta Liberacen luonne, tavat ja epävakaus ihmissuhteissa tuli esiin näinkin. Liberacessa, varsinkin Douglasin tulkitsemana, on traagisuudestaan huolimatta jotain hellyyttävän hauskaa. Elokuva ei draamasta huolimatta ole mielestäni sinäänsä synkkä, vaan ennemminkin hellyyttävä ja paikoin jopa hauska. Varsin onnistunut kokonaisuus, siis.

Mukavaa joka tapauksessa, että elämänsä salamyhkäisesti syvällä kaapissa viettäneestä taiteilijasta on uskallettu ja haluttu tehdä tällainen elokuva. Jälkipolvia Liberacelta ei suinkaan jäänyt, mutta luulisi silti jonkun tahon pahastuvan kaappihomon kuvaamisesta homona.

Elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa muuten näkyy homobaarin koristuksena Tom of Finland-julisteita! Olkaahan siis tarkkana, jos ja kun teattereihin Liberacen perässä riennätte!



Ohjaaja: Steven Soderbergh
Pääosissa: Michael Douglas, Matt Damon, Debbie Reynolds, Rob Lowe, Scott Bakula, Eric Zuckerman, Dan Aykroyd, Nicky Katt
 
My life with Liberace tuli ensi-iltaan 23.8.

You Might Also Like

2 kommenttia

  1. Tunsin tarinan Liberacen takana, ja jonkinasteista kauhua tuntien menin katsomaan tuon elokuvan.

    Kiemurtelin teatterin penkeissä (onneksi olivat isot ja syvät) samanaikaisen myötähäpeän, hysteerisen naurun ja "tää on niin väärin!" -tuntemusten kanssa - näyttelijäsuoritus oli mahtavaa kun miettii ketkä siinä olivat :-)

    Mukavaa oli nähdä myös, että mukaan oli tullut kovan tason näyttelijöitä ja muutenkin tuttuja hahmoja, joskin joidenkin kohdalla palaset loksahtivat kohdalle vasta kun roolihahmoa näyttelevä sortui omiin manoovereihin, jotka olivat tuttuja muista elokuvista.

    Elokuvahan ei saanut ns. Hollywood -rahoitusta laisinkaan (ei uskallettu ottaa riskiä), joten puitteet, lavasteet ja muu on kyllä näyttävää vaikka takana ei ole miljardiluokan rahoittajia suoraan elokuvamaailman ytimestä.

    -Mac

    VastaaPoista
  2. Kävin katsomassa yhden ensi-iltanäytöksistä, sillä aihe kiinnosti ja toki olin tietoinen Liberacesta. Minä tosin menin katsomaan elokuvaa nimeltä Behind the Candelabra, sillä mieleeni on iskostunut juuri se nimi liittyen tähän elokuvaan.

    Matt Damon todisti, että osaa lukuisten toimintasankariroolien jälkeen edelleen näytellä. Oli hienoa nähdä hänet tekemässä Thorsonin rooli - siinä näyttelijä Damon, johon olin tottunut.

    Michael Douglas. Mitä sanoa? Hesarin arviota lainaten hän oli melkeinpä enemmän Liberace kuin Liberace itse. Aivan käsittämättömän huikea roolisuoritus ja täydellinen come back syöpätaistelun jälkeen. Olin leffaseuralaiseni kanssa aivan myyty ja sanaton.

    Aluksi pelkäsin, etten kestäisi kaikkea sitä kimallusta ja kitchia, mutta onneksi olin väärässä. Ohjaaja on tehnyt loistotyötä ja sai minut välillä jopa unohtamaan sen, etten yleensä pidä ylenpalttisesta kullasta ja kimalluksesta.

    Minuun Behind the Candelabra iski täysillä. On suorastaan huutava vääryys, että siitä tehtiin suoraan tv-elokuva, sillä tässä on elokuva, joka huutaa pääsyä leffateattereihin. Se elämänmaku, joka kimalluksen takaa löytyy on raadollista, ihanaa, hullua ja...niin, Liberacea.

    VastaaPoista