Tietoa mainostajalle ›

I've got that summertime, summertime sadness

Elokuu on jo täällä, ja hyvässä vauhdissa onkin. Se on kamalaa.  Olen täysin kesäihminen, ja haluan myös pitää kesästä viimeiseen ast...

Elokuu on jo täällä, ja hyvässä vauhdissa onkin. Se on kamalaa. 


Olen täysin kesäihminen, ja haluan myös pitää kesästä viimeiseen asti kiinni. Toisin kuin monet, en ala heinäkuussa odottaa syksyä. En suin surminkaan valita helteistä enkä toivo niiden loppua. Olen vähällä itkeä lukiessani blogeista haaveiluja syysneuleista ja siitä, kuinka on ihanaa saada taas pukeutua bootseihin ja neuleisiin ja saappaisiin ja nahkatakkeihin ja harmaaseen ja ruskeaan ja huiveihin ja hattuihin ja ihanat syysneuleet ovat tulleet kauppoihin kun kyllä tämä hellepukeutuminen onjo niiin nähty.

Tunnen itseni vähän naurettavaksi, kun syysahdistukseni alkaa kesän ollessa vielä kukkeimmillaan. Ensimmäinen ahdistuksen tunne hiipii mieleeni jo hyvissä ajoin heinäkuussa: kohta on syksy, eikä siinä ole muuta hyvää kuin Salkkareiden paluu kesätauolta. Typerää tuo syksyn pelko noin varhain tietenkin on: kesälomani jatkuu syyskuun alkuun ja elokuussakin on tiedossa vielä vaikka mitä hauskoja kesärientoja, sekä suunniteltuja että suunnittelemattomia.


Ehkä tunnen vain kesäisin eläväni: en osaa oikein tehdä asioita muuten kuin kesällä. Kesälle kertyy aina pitkät listat tehtävistä asioista, joista monia ei kuitenkaan syystä tai toisesta tule tehneeksi: ei ehdi, ei löydy seuraa, ei jaksa, sää on huono, täytyy säästää. Esimerkiksi alkukesästä hehkuttamilleni piknikeille olen päätynyt tänä kesänä luvattoman vähän, huviretket eväiden kera ovat laskettavissa yhden käden sormilla. Kaveriporukalla suunnitellut, "jokatiistaiset" piknik-tapaamiset kutistuivat yhteen kertaan. Ihmisiä, joiden kanssa on suunniteltu aktiivisia kesähengailuja, ei näe eikä kuule koko kesänä. Uimaan en lukuisista aikomuksista huolimatta ole päätynyt kuin kerran. Sekin kerta oli toukokuussa. 


Saatan olla hivenen hullu, mutta mieleni yhdistää kesäajan hyvin selkeästi vapauteen. Kesällä voi tulla ja mennä, kesä on kaikilla, myös ylpeytensä menettäneillä, ei ole sen suurempia rajoituksia minkään suhteen, kesällä jaksaa vaikkei nukkuisi ja nukkuu vaikkei jaksaisi, ihmiset ovat iloisia ja mitä tahansa voi tapahtua. Syksy ja talvi tuntuvat hirvittävältä vapaudenriistolta, vaikka eivät sitä tietenkään oikeasti ole: opiskelunikin saattaa välillä vaatia jopa kuusi tuntia läsnäoloa viikossa. Kesällä jalatkin vapautuvat kuin emulsiovoidemainoksessa konsanaan: ajatus pian alkavasta sukkienkäytöstä tuntuu melkein fyysisenä pahoinvointina. Syksy tappaa jalatkin.

En halua sukkia, en syysneuleita, en hämärtyviä iltoja kynttilänvalossa kaakaomuki sylissä, ei, ei, ei. Ahdistus hälvenee, tai siihen turtuu, vuoden edetessä, mutta mitenkään eläväksi en itseäni kyllä talvikaudella tunne. Vähän valitettava piirre suomalaisessa elinympäristössä.

You Might Also Like

14 kommenttia

  1. Näinhän se juuri itselläkin on; tuntuu että kesällä sitä on koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa kaikkea. Nautin valosta, lämmöstä, keveästä pukeutumisesta, meren äärellä olemisesta, eri kesäriennoissa käymisestä jne. Tuntuu kuin eläisi moninkertaisella voimalla, kuulisi kaiken selvemmin, näkisi kaiken kirkkaamin, maistaisi ja haistaisi kaiken vahvemmin...

    Talvella mulle pahinta on loka-helmikuun välinen aika. Ensin märkää, koleaa ja pimeää, sitten kylmää ja pimeää. Viime talvena tuntui että varpaita ja sormia paleli ihan koko ajan. Siis ihan koko ajan. Takkatuli, kyttilät, kuuma tee, villasukat ja lämpöpeitteet olivat ihan päivittäisessä käytössä. Silti tuntui että välillä olisi vaan halunnut tehdä kuten muumit, mennä peiton alle nukkumaan ja herätä vasta keväällä lumien sulaessa ja auringon jo lämmittäessä.

    Mä selviän talvesta koska vaan jaksan kärsivällisesti odottaa kesää kaikki ne pitkät kylmät ja pimeät kuukaudet. Ja tiedän että se tulee taas ensi vuonna.

    Jos oikein hankalalta tuntuu luminietosten ja pakkasen keskellä, niin pyri aktivoimaan joku miellyttävä kesämuisto. Istu rauhassa alas, sulje silmät ja palauta muisto mieleesi mahdollisimaan tarkasti, missä olit, mitä teit, miltä näytti, kuulosti, tuntui, tuoksui. Kun käyttää tähän mieleen palauttamiseen hieman aikaa ja vaivaa niin se on varsin käyttökelpoinen tapa hetkeksi unohtaa ikävä nykyhetki ja rentoutua. Pienen treenaamisen jälkeen onnistuu kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut niiiin totta!

      Tuota meditointia vois kyllä kokeilla! Tuskin se ihmeitä tekee, mutta ei toisaalta varmaan pahaakaan...

      Poista
  2. Mulla eka ahistuksen tunne syksystä on aina se, kun mainospostikasassa on joko sana "syksy" tai "koulut alkavat"
    Syksystä on nii lyhyt matka talveen: liukasta, pimeetä, kylmää ja kyllä ne sukat ja iho sen kauheen vaatekerroksen alla rutikuiva :(
    Ihana ukkos-Turku tuntuu vielä kesäseltä. Täytyy vaan nauttii viimeseen hetkeen asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, KOULU ALKAA TIIMARISTA HIULIHEI-mainokset on toinen hirvityksen paikka, yäk.

      Poista
  3. Harvoin kommentoin mihinkään blogeihin ym. mutt nyt oli pakko!Oon NIIN samaa mieltä tästä, miksi pitää alkaa "hehkuttaa" syksyä ennen kun se ees on täällä??Varsinkin kun siinä ei oo tosiaankan mitään muuta hyvää kuin se Salkkareiden jatkuminen :).

    Terveisin 110-prosenttinen kesäihminen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ei mikään ihme, että Suonen kesä on lyhyt, jos se lopetetaan kuukautta ennen sen loppua...

      Poista
  4. Mulla on TÄYSIN samat ajatukset kesästä. Olen useasti sanonut kavereille ja tutuille, että talvella en ole oma itseni, ja mun mieskin myöntää, että olen kesällä ihan eri ihminen. Matkalla töihin talvella keskittyy siihen ettei palellu hengiltä, ja kesällä tulee tehtyä mutkia ja istahdettua välillä nauttimaan auringosta ja ihmisten ohikulkemistakin on silloin mielenkiintoista terasseilta ja penkereilta seurailla. Talvella sitä näkee vain tien edessään ja kenkänsä kärjet... :P

    Aiemmin tykkäsin syksystä... nykyään ahdistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että en ole ahdistukseni kanssa yksin! Vaikka eihän se tietenkään kivaa sillee ole.

      Poista
  5. En vois olla enää enempää samaa mieltä, vaikka tää kesä ei olekkaan ollut kovin antoisa omalta osalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voih, kurjaa jos on ollut huono kesä! Mutta vielähän tässä ehtii kaikenlaista tapahtua.

      Poista
  6. Täysin samalla aaltopiitudella. Vihaan syksyä ja talvea. Kylmää, jäätä, pimeää, kurjuutta. En voi sietää ihmisiä, jotka ihannoivat syksyä. Se on mielestäni vuodenajoista turhin. Odotetaan vielä sitä helvetillistä talvea.

    VastaaPoista
  7. Todellakin samaa mieltä. Syyskuu ja joskus lokakuun alkukin vielä menettelee, mutta viimeistään lokakuun loppupuolella tekisi mieli häipyä jonnekin etelämmäs puoleksi vuodeksi. Ja kaiken kruunaa se, että töissä (Itella) koko vuoden pahin sesonki osuu luonnollisesti juuri joulukuulle - vuoden pimeimpään aikaan. Yrrggh!

    Kaikkein hirvein syyskesän mainoskampanja ikinä on luultavasti ollut Citymarketin takavuosien "ihana paluu arkeen". Se jos mikä kuulosti saunapuhtaalta v....tuilulta. Onneksi luopuivat siitä.

    VastaaPoista
  8. Mä ajattelen kyllä täysin samalla tavalla! Aloin jo heinäkuun puolessa välissä panikoida siitä, että "ihan kohta on talvi". Onhan sitä kesää tosiaan vielä jäljellä, mutta nyt kun koulukin alkoi taas niin ei kyllä yhtään siltä tunnu... Hyi, en yhtään odota sitä kaikkea kylmää ja pimeyttä ja kaikkea muuta mitä syksy ja talvi tuovat tullessaan.

    Toisaalta tämän ennakoinnin takia osaan jo maaliskuussa iloita siitä että on melkein kesä, joten talvi jää loppujenlopuksi todella lyhyeksi!

    VastaaPoista
  9. Täällä kanssa yksin jonka mielestä opintojen jatkuminen on synonyymi vapauden riistolle. Tein tosin taktiset ja hain keskeytystä, palaan ahertamaan tammikuussa. Todennäköisesti vielä pitkälle syksyyn palelen hellemekoissa ja ilman kenkiä, kesä ei vaan voinut vielä loppua.

    VastaaPoista