Tietoa mainostajalle ›

Ylpeä hautajaissaattue

Niin on Helsinki Pride tältäkin vuodelta pridetty eli praidatty! Itse ehdin mukaan vain muutamaksi hassuksi tunniksi lauantaina, joista nii...

Niin on Helsinki Pride tältäkin vuodelta pridetty eli praidatty! Itse ehdin mukaan vain muutamaksi hassuksi tunniksi lauantaina, joista niistäkin osa meni Radio Helsingissä piipahtaessa.


Ihan hirveästi erityistä sanottavaa Helsinki Pridestä ei ole: tunnelma oli tänäkin vuonna hyvä ja tunnelma lähti nimenomaan ihmisistä. Kulkue ja puistojuhla ovat selkeästi kävijöiden yhteinen juttu. Organisaatiopuolella mun mielestä sen sijaan olisi paljonkin parannettavaa: kulkueen lähtö myöhästyi ja oli yhtä sohellusta, kun kukaan ei tiennyt minne mennä. Kuulutuksia aiheesta kyllä tuli useita: ryhmät aidatulle reunalle ja yksittäiset ihmiset "tänne puolelle". Saattaa olla, että vika on minussa, mutta en pysty ymmärtämään kaikkialla torilla kuuluvasta kuulutuksesta, että mitä torin neljästä reunasta mahdetaan "tällä puolella" tarkoittaa. Kulkue saatiin kuitenkin lopulta kulkemaan, ja voi jeesus kuinka kulkue olikin pitkä. Sitä jatkui ja jatkui, kun minun seurueeni jo söi puistossa täyttä häkää eväitä, emmekä me olleet paikalla läheskään ensimmäisten joukossa. 

Ennenkin olen pohtinut kulkueen vaisua meininkiä: Pride on iloinen ja ylväs juhla, mutta Suomessa jengi tuntuu vaeltavan viimeiselle tuomiolle, vaikka tapahtuman tarkoitus onkin hyvä. Asia voisi ratketa vieläkin runsaammalla musiikinsoittamisella ja äänentoistolla tai ilmaisella boolitarjoilulla ennen kulkueen lähtöä. 

Kulkuetta katsomaan tulleita ihmisiä oli kadunreunat pullollaan. Ihanaa!
Toisaalta ehkä Suomessa ei vain ole mahdollista saada todellista karnevaalitunnelmaa aikaan: ehkä meille sopii kulkuekarnevaalia paremmin hautajaissaattue. Surunauhat hihaan ensi vuonna! Tasapuolisuuden nimissä on tosin mainittava, että loppua kohden kulkue alkoi vähän lämmetä: loppusuoralla huutoaallot liikkuivat yhä pidemmälle, ja tunnelmakin alkoi vapautua. Suomipraidaajan lämmittämiseen tarvittaisiin ehkä puolimaratonmarssi.

Kulkueen tuoma riemu ei ehkä paljoa näkynyt ulospäin itsellänikään: saatoin säteillä pääasiassa sisäänpäin. Tuntui hiipaisevalta liikkua yhtenä valtavan suurena ryhmänä, valtavan suurella porukalla. Tätä ihmisryhmää on saapunut varta vasten myös seuraamaan huomattava määrä ihmisiä. Koiria, mummoja, vanhoja piikoja, pieniä tyttöjä, pieniä poikia ja kylmien asemien yksinäisiä miehiä. Kaikki aivan meitä varten, ja me kaikkia heitä varten. Niin maailma toimii.

Henkilökohtainen suosikkihetkeni Pridessä: Mannerheimin patsaan ohi marssiminen.

En haluaisi kaiken aikaa vinkua kaikesta huonoudesta, mutta myös tapahtuman äänentoiston puutteet vähän hämmensivät. Jos tapahtumaan odotettiin kaikkien aikojen kävijäennätystä, miksi ihmeessä äänentoisto on mitoitettu niin, että vallitsevallakin väkimäärällä miksauskopin takana on jo mahdotonta kuulla lavalla pidettäviä puheita? Ainakin juhlan alussa oli mahdotonta saada puheista selvää. Radio Helsingin vierailulta palatessani jäin lähemmäs lavaa, johon kaikki äänet kyllä kuuluivat. 

Nämä ihanan iloiset neidot tulivat moikkaamaan ja halailemaan ennen kulkuetta! Moikkamoi vain, jos satutte tämän näkemään :).

Muuten kyllä viihdyin puistojuhlassa. Ilma oli juuri suotuisan lempeä ja lämmin olematta tukala, sade ei uhannut, ihmiset olivat iloisia. Yllättävän moni lukija bongasi mut ja Killen ja tuli juttelemaankin. Monet halusivat myös halailla, mikä vähän vähensi uskoani siihen, että Prideä pitäisi viettää surupuvuissa.

Kuten sanottu, kovinkaan runsaasti en ehtinyt puistojuhlasta nauttia: lähestulkoon heti puistoon ehdittyäni piti jo rientää takaisin keskustaan Radio Helsingin haastatteluun. Etukäteen ehkä vähän kriiseilin jännitystäni, mutta paikan päälle mennessä en oikeastaan ehtinyt miettiä mitään kummempaa. Muutama siemaus skumppaa, Kristiina Halkola soimaan ja sitten vaan höpöteltiin. Moni ehti kommenteissa jo harmitella lyhyttä haastattelua, ja lyhyydestä yllätyin toki vähän itsekin. Toisaalta en huikean mielenkiintoisesta gay-lifestylestäni huolimatta ole ehkä aivan niin mielenkiintoinen, että minuun kannattaisi loputtomasti käyttää arvokasta aikaa. 

Eskimopusuja Killen kanssa puistojuhlassa. Tsihihihih.
Joku kritisoi myös ohjelman toimittajien ja musiikin huonoutta: en ole kummastakaan samaa mieltä. Toimittajat olivat erittäin päteviä ja sopivat ohjelmaan täydellisesti. Sitä paitsi: jos ohjelman nimi on Prideurpot, kannattaako edes odottaa kovin syväluotavaa puheohjelmaa? Musiikkikin oli mielestäni täydellisen priimaa: haastatteluni aikana kuullut biisit kun olivat juuri minun itse valitsemiani toivebiisejä. Mutta tunnettu tosiasiahan on, että nykyaikana radiossa soi vain pelkkä paska, who cares mikä biisi mutta paskaa kuitenkin.

Moni kyllä tuntui ihan pitävänkin haastattelusta, mikä oli mukava kuulla. Jos käsitellyt aiheet jäivät liian pintapuolisiksi, voin lohduttaa teitä syksyllä tulevalla Blogistania-ohjelmalla: siinä puhun ihan oikeasti puoli tuntia samoista aiheista ja teemoista, ilman välibiisejä ja mainoksia.

Koska sunnuntaiaamuna kutsuivat muuttopuuhat, emme voineet jäädä juhlimaan lauantai-illaksi Helsinkiin. Pääjuhlassa Krista Siegfridsin keikalla oli kuulemma ollut kova meininki, ja hienon show'n missaaminen vähän kaihertaa. Mutta kaikkea ei voi saada, joten vaihdoin Kristan avoliittoelämän aloittamiseen. Tulevaisuus näyttää, kannattiko valinta. Nyt on ainakin syytä irtautua näppäimistöstä, sillä Kille vaikuttaa siltä, että iskee minut henkarilla tajuttomaksi, jos en välittömästi ryhdy auttamaan muuttolaatikoiden purkamisessa... Siispä hei :D! 

Millä mielin olette te, rakkaat lukijat, Helsinki Priden jälkeen? Moniko osallistui? Oliko kivaa? Löytyikö seuraa? Moniko bongasi meitsin uskaltautumatta moikkaamaan?

Mikko Silvennoinen jakoi Mr. Gay Finland-kondomeja, minut nähdessään hihkaisi "Sä oot Tämän kylän homopoika!" ja iski sylin täyteen kortsuja.



Ihana Ninni myi itsepainamiaan Päivi-kasseja puistojuhlassa.

You Might Also Like

8 kommenttia

  1. mä pongasin teiät ja itseasiassa oon noitten ihanien neitosten kaveri, ja ne tuli hehkuttaa mulle, et näki teiät ja käveltiin ainaki hetken aikaan sit kulkueessa teiän vierellä, mut en sit uskaltanu tulla moikkaa tai mitään :--( oisin halunnu, mut ujous vei voiton. harmittaa, ku hukkasin kaverit sillon, ku tulivat teitä moikkaa, ku sit oisin voinu päästä.

    mut joo, oli mahtia :---) lonkka paskana on ikävää kävellä, mut silti oli hyvä fiilis, koska kuitenkin hienon asian takia siinä sitten käveltiin.

    VastaaPoista
  2. jee pistit ton kuvan tänne :)t. toi keskimmäinen noista ihanan iloisista neidoista :'D

    VastaaPoista
  3. me mietittiinki et päätyyköhän toi kuva tänne ja tattadadaa siellähän me ollaan (---: kiitoskiitos että saatin tulla juttelemaan ja halimaan c:

    VastaaPoista
  4. Aah, oisin nii halunnu pääst tän mut mu rahatilanteel ei Porist helposti tul Helsinkii...

    Onks tiatoo muute et oisiks/oisitteko tulos Pori Pridee 19.7.? Ois nimittäi tosi siistii, kysees kuiteski eka Pride tääl :3

    VastaaPoista
  5. Nää pride-tapahtumat on niitä asioita, jotka pitäis poistaa koko maailmasta. MAAILMA PUHTAAKS HOMOISTA!

    VastaaPoista
  6. johan on ANONYYMI. Jea, mainosta kasseille, kiitsa!

    VastaaPoista
  7. yhyy miks en huomannu päivi kassejaa?!?! oon naureskellu niille täs pitkin viikkoa ja samalla itkenyt veritimantteja sen takia ettei mulla ole sellasta!! t. 666 saatana

    VastaaPoista
  8. ei voi olla todellista, että kävelitte paraatissa mun ja mun tyttöystävän perässä, enkä tunnistanu teitä! kolmannessa kuvassa siis seurueeseen kuulunut hyvä kaveri punasissa farkuissa ja reunassa näkyvä gypershopin laukku kuuluu mulle ;)

    ja kyllä, selaan kaikkia mahdollisia pridepostauksia, koska kesästä on liikaa aikaa ja pride oli ehdottomasti paras muisto kesältä!

    VastaaPoista