Tietoa mainostajalle ›

Rantaelämää, lokkeja ja mummeja

 Vietimme tällä viikolla kavereiden kesken kesäpäivää Ruissalon Saaronniemessä. Vietimme siellä kesäpäivää myös melko tarkasti vuosi sitt...

 Vietimme tällä viikolla kavereiden kesken kesäpäivää Ruissalon Saaronniemessä. Vietimme siellä kesäpäivää myös melko tarkasti vuosi sitten. Viime vuonna vain helle helli, tänä vuonna saimme sen sijaan nauttia melko ronskista merituulesta.


Ruissalossa on tottakai hiekkarantaa vaikka muille jakaa, ja ajatus beachille menemisestä on ylväs ja cool. Yllättävän moni oli paikalle ilmestynyt biksuissaan ja speedoissaan, vaikka tuuli oli mielestäni kohtuullisen viileä ja ihan mielelläni vedin kesämiesasuni päälle takkia. Suomessa tällainen beach-kulttuuri ei vain oikein toimi: meren rannalla loikomiseen kaipaa kyllä oikeasti lämmintä päivää. Sellaisia on Suomessa melko vähän. Viime kesänä lomailin Portugalissa, jossa kävin kokeilemassa ihan oikeaa beach-meininkiä. Sekään ei oikein toiminut itselleni: hiekkaa oli valtavasti, sitä oli kaikkialla, hiekka poltti jalkoja, aurinko poltti ihoa, ihmisiä oli liikaa. Merivesi sen sijaan oli suloisen viileää, joskaan en pientä pulahdusta enempää uinut. Ruissalossa jätin uinnin kokonaan väliin ja keskityin ihmettelemään seurueemme 8-vuotiasta, joka nautti uimisesta koko rahan edestä. Niin sitä vain lapset ja aikuiset eroavat toisistaan: 8-vuotias istui rantavedessä odottamassa veneiden aaltoja aikuisten palellessa jo ajatuksestakin...


Moni kuvittelisi rannallamakoilun olevan tehokasta toimintaa silmänruuankin kannalta. Päivämme Ruissalossa ei sitä ainakaan ollut:perheenisien ja eläkeläisten lisäksi paikalla oli yksi pikkuspeedoissaan loikoileva bodari, joka nautti kesäpäivästä syömällä ihan oikeasti rahkaa. Hyi for real. Eikö elämästään voi nauttia edes hetkeä ilman rahkaa, jos mielii olla lihaskimppu? Yhtälö, jota en ehkä koskaan pysty ratkaisemaan.

Ruissalon retkellämme koin myös ihan todellisia kauhun hetkiä käydessäni lähellä kuolemaa! Uhkarohkea seurueeni koki hyväksi ideaksi ruokkia eväitämme vaanivaa lokkia sämpylänpaloilla. Säikäytin sekä seurueeni, itseni, kahdenkymmenen metrin päässä istuvan seurueen sekä lokin rääkäisemällä säikähdyksissäni kuin merilintu lokin lennähtäessä minua kohti sämpylänpalan toivossa... KRÄÄK! Allaolevassa kuvassa kyseinen pahamaineinen elukka, joka on itseasiassa juuri loikkaamassa äskenmainittuun tilanteeseen. Pelottaisi ehkä teitäkin!


Jännittäviä, mutta ei ehkä aivan lokki-episodin veroisesti jännittäviä, hetkiä koetaan myös huomenna! Menemme Killen kanssa kyläilemään ensimmäistä kertaa ikinä yhdessä Killen mummille. Mummien kohtaaminen voi olla vaarallista: yleisestiottaen tulen vanhojen rouvien kanssa hyvin juttuun, mutta tällaisissa jännittävissä tilanteissa voin hyvin helposti antaa itsestäni täydellisen idiootin kuvan. Toisaalta voin lohduttaa itseäni lokki-episodilla: selvisin lokista, joten eiköhän meikämandoliini yhden mumminkin hoitele!

You Might Also Like

7 kommenttia

  1. Haha on noi lokit kyllä vaarallisia :'D Anyways,tosi mukava postaus jälleen kerran :)

    VastaaPoista
  2. Mun kimppuun on joskus hyökännyt tiira :D

    VastaaPoista
  3. Tullu nyt luettua tätä sun blogias ja pakko sanoo et tykkään :) Koitan nyt liittyä kännykän kanssa lukijaksikin :D Jaja onnea matkaan Killen mummin luo!

    VastaaPoista
  4. Rahkaa rannalla, voi ei :D

    VastaaPoista