Tietoa mainostajalle ›

Pikkuleipää kahviin kastan iltapäivisin

Lauantaina kyläiltiin siis Killen kanssa Killen mummilla! Etukäteen vähän jännitti, mutta lopulta Kille taisi olla minuakin jännittyneempi...

Lauantaina kyläiltiin siis Killen kanssa Killen mummilla! Etukäteen vähän jännitti, mutta lopulta Kille taisi olla minuakin jännittyneempi. Yllättävää kyllä, mummi itse otti tilanteen smoothisti haltuun eikä ollut moksiskaan mistään kyläilevästä vävykokelaasta, tai miksi itseäni nyt sitten kutsuisinkaan. 

 

Vähän päänvaivaa tuotti jo ennen lähtöä pukeutuminen: sen lisäksi, että mummeja varten on joskus hankalaa pukeutua, oli tiedossa illaksi syntymäpäiväjuhlat, joihin oli tarkoitus jatkaa suoraan mummilta, samassa asussa. Lopulta päädyin nerokkaaseen asuratkaisuun: pilkulliseen kauluspaitaan. Tarkemmin katsottuna pilkut ovat itseasiassa aurinkoja tai tähtiä. Joka tapauksessa, asulla kelpasi hurmata sekä mummi että Dynamo!


Killen mummi itsessään oli hyvin perinteinen, vanhan kaliiberin isoäiti: sain kattavan esittelyn valokuva-arkistoista: Killen syntymäpäivät monen vuoden ajalta, joka vuosi mansikkakakkua ja mustikkapiirakkaa, enemmän Killeltä kuin itseltään näyttävä Killen äiti ja liuta kaikenlaisia muitakin serkkuja, niin kuva-albumeista kuin muisteluista ja puheista muutenkin. Kirjahyllystä löytyi monenlaista kiinnostavaa, niin vanhoja klassikoita kuin uudempiakin julkaisuja.

 Tutuiksi tulivat myös asunnon lukuisat taulut ja taideteokset, kauppatorin parhaat perunakauppiaat, oudosti käyttäytyvät naapurit, ikkunanpesun oikea ajoittaminen siitepölykauteen suhteutettuna ja moni muukin isoäitien sydäntä lähellä oleva aihe.


Merkillepantavaa oli myös ruokatarjoilu Killen mummilla: ruokapöytä notkui ja vatsanahka venyi. Oli lohta, oli graavilohta, oli salaattia ja vihannesta, perunaa ja kantarellikastiketta. Vaikka ihan kattavasti ja hyvin kotonakin syön, maistui tällainen oikeasti peruskotiruoka erittäin mainiosti.

Hauskaa oli myös isoäidin voivottelu, kun jälkiruuaksi oli vain teetä, kun ei tullut oikein mitään jälkiruokaa hankittua. Paitsi prinsessakakkua, pipareita ja muffinsseja. Ja jäätelöäkin olisi pakastimessa ollut. Voi isoäitejä.


 
Näin on siis ensimmäinen Killen isovanhemmista tavattu. Fiilis on vähän sellainen, että saattoi mummi jopa pitää minusta! Eikä sillä, olenhan toki hyvinkin sympaattinen ja supliikki jäbä. Ensi viikonloppuna juhlitaan Killen synttäreitä, jolloin olisi tarkoitus tavata loputkin isovanhemmat. En näe syytä, miksen heidänkin kanssaan tulisi juttuun, kun tämä on tähänkin asti mennyt näin lupaavasti. 

Mutta nyt kellahdan petiin, viikonloppu on ollut kohtuullisen raskas ja väsyttävä ja huomenna lähdenkin piipahtamaan pikkukylälle. Palailen vielä huomenissa viikonlopun juhliin. Hauskaa viikon alkua, mussukat! 

(P.S.: Teitä ilmoittautuneita lukijoita on jo 351! Jippii!)

You Might Also Like

5 kommenttia

  1. Ruokatarjoilut vaikuttavat kyllä oikein herkullisilta! Saisinkohan minäkin mennä joskus Killen mummille syömään :Dd

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun pitää ensin hurmata Kille pois tuolta toiselta. :)

      Poista
    2. Kyllä Killen mummille varmaan seura kelpaa, kuulemma tulee niin iloiseksi kun käydään kylässä!

      Poista
  2. Miten idyllisen kuuloista! Ite en voisi kuvitellakaan esitteleväni poikaystävääni mummillenni (tai edes kertovani siitä), saisi muuten sydänkohtauksen. Ihanaa silti että Killen mummin kaltaisia mummejakin on olemassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummit ovat erilaisia! Olen Killen mummista erityisen iloinen kyllä.

      Poista