Tietoa mainostajalle ›

American Vagabond - sateenkaaren päässä on harmaata

Kävin tänään, vihdoin ja viimein, katsomassa American Vagabondin . Sinäänsä tilaisuus oli varsin viime tipassa, sillä tänään oli elokuvan...

Kävin tänään, vihdoin ja viimein, katsomassa American Vagabondin. Sinäänsä tilaisuus oli varsin viime tipassa, sillä tänään oli elokuvan viimeinen esitys Turussa. Lupailin jo elokuvan levittäjille Helsinki Pridessä meneväni ihan heti katsomaan, mutta todellisuudessa ehdin vasta nyt. 


Susanna Helken dokumenttielokuva American Vagabond kertoo totuuden homojen paratiisista, San Franciscosta. Sateenkaaren päähän pikkukaupungeista muuttavat homonuoret joutuvat pettymään ja päätyvät kodittomiksi. Kaivattua onnea ja glamouria ei San Franciscosta löydy. Dokumenttielokuvassa seurataan pikkukaupungista San Franciscoon karkaavien Jamesin ja Tylerin elämää. Kuten dokumentti toteaa, ei San Francisco loista sateenkaarenväreissä vaan on kertakaikkisen harmaa.

En oikein osaa sanoa, miltä dokumenttielokuva minusta tuntui. Hirveän sujuvasti se ainakin eteni, ja tuntui nimenomaisesti enemmänkin elokuvalta kuin dokumentilta. Kokemukseni mukaan se on dokumenttielokuvalle harvinaista. Suurin ongelma elokuvan jäsentelyssä on ehkä kulttuurieroissa: kuten muistaakseni Normihomolehden jutusta luin, on kodittomuus ikään kuin luonteva osa amerikkalaista kulttuuria. Dokumentissakin toinen kodittomista pojista puhuu luontevasti puhelimessa äitinsä kanssa, eikä pojan kodittomuus tunnu olevan oikeastaan ongelma, ainakaan siihen ei erityisemmin puututa. Tietysti poika voisi ilman poikaystäväänsä muuttaa takaisin kotiinsa, mutta kukapa jättäisi poikaystäväänsä kadulle?

Yhtä kaikki, loppua kohden dokumentti ylsi itkettävyydessään Toy Story 3:n veroiseksi. Jokin siinä siis osui ja upposi.

Päällimmäisenä mieleen jäi nuorten vähän naiivi, toisaalta myös epätoivoinen haave kaiken parantavasta paratiisista, jossa voi menestyä ja kävellä poikaystävänsä kanssa käsi kädessä kuulematta homottelua. Tunnistan tunteen erittäin hyvin, vaikka Suomen ja Yhdysvaltojen pikkukaupungeissa varmasti eroja onkin. Pikkukaupungit niin Amerikassa kuin Suomessakin tuntuvat vähän samalta kuin kirkko Suomessa: pitääkö konservatiivisia, itseen huonosti suhtautuvia yhteisöjä pyrkiä muuttamaan sisältä päin, vai ottaa etäisyyttä tietoisesti? 

Turussa American Vagabondin näytökset loppuivat tänään, pääkaupunkiseudulla ja Porissa on vielä mahdollisuus päästä American Vagabondia katsomaan. Näytösajat löytyvät Finnkinon sivuilta.Lisäys: Myös Tampereella elokuva pyörii edelleen, lisätiedot täällä.

You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Itseen huonosti suhtautuvia yhteisöjä pitä pyrkii muuttamaan sisältä päin! Mun mielestä. Muuten me kahtiajakaannutaan liikaa.
    Itekin kävin tuon kahtoon, oli kyl koskettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olisihan se ideaalitilanne, mutta ymmärrän senkin, että jotkut (monet) eivät niin toimi. Elämä on kuitenkin hyvä elää.

      Poista
  2. Kävin kattoo ja tykkäsin paljon :)

    VastaaPoista
  3. Itsellä oli onni päästä katsomaan tämä ennakkonäytöksessä DocPointissa. Siellä oli vielä mahdollisuus lopuksi esittää kysymyksiä itse Helkellä, joka avas taustoja vielä paremmin.
    Kuten jo arvelitkin, on tässä juuri paljon kysymys kulttuurieroista. Asunnottomuus katsotaan olevan oma syy, vaikka sinut olisi heitetty ulos kodista. Ja ongelmathan siihen lopu. Ilman osoitetta sinun on lähes mahdotonta saada töitä ja ilman tulonlähdettä et kauhean kauan missään hostelleissa tms. asu. Ellet ala myymään itseäsi... Ja kuten kuka tahansa voi arvata, ei ulkonanukkuminen suurkaupungissa tunnu kenestäkään turvalliselta. Siksi monet alkavat juomaan, imppaamaan tms. -jotta ei pelottaisi mennä nukkumaan. Jamesille ja Tylerille hatunnosto siitä, että he olivat oikeasti päättäneet etteivät lähe ottamaan mitään extrarohkaisuaineksia (tämän saimme Helkeltä tietää). Mutta ei ulkonanukkuminen -ainakaan muutaman yön jälkeen- kenestäkään kauhean freesiä tee. Ja työnhakuahan helpottaakin mukavasti epäsiisti, hieltä haiseva olemus...
    Mun mielestä kaikinpuolin silmiäavaava dokkari.

    VastaaPoista