Tietoa mainostajalle ›

Lukijoiden kaapistatulokokemuksia, osa 3

Perjantai-illan iloksi kolmas ja viimeinen postaus lukijoiden kaapistatulokokemuksia.  "15-vuotiaana, 9. luokan päättärinä, p...


Perjantai-illan iloksi kolmas ja viimeinen postaus lukijoiden kaapistatulokokemuksia. 


"15-vuotiaana, 9. luokan päättärinä, päätin että nyt kerron äidilleni. Istuttiin keittiön pöydällä, ja sanoin, että mulla ois asiaa. Äiti sanoi, että kerro vaan. Varmaan siinä jo jotain vähän aavisteli. Sitten sanoin "nyt on niin, että oon homoseksuaali". Eli aika tämmönen perinteinen kaapistatuleminen vai miten sen nyt vois sanoa. Äiti sitten vaan tokas, että hänellä ei ole mitään sitä vastaan. Sanoin sille, että se vois kertoo sukulaisille ku en ite viittis. Eihän niitäkään se sitten haitannut lainkaan.

Olin kuitenkin saman vuoden huhtikuussa  kavereille ensin kertonut. Heille oli paljon helpompaa kertoa."

Onnellinen

"Olen 14-vuotias poika ja olen kaapissa. Tai miten sen nyt ottaa. On muutamia ihmisiä jotka tietävät ja niitä jotka eivät tiedä. Tähän pätee sanonta "Sitä ei moni tiedä, harva arvaa ja lopuille ei kerrota." ;). Tämä on minulle vielä uusi asia, eikä mielestäni kaikkien tarvitse tietää."
--Minä Vain--


"Aloin käsittää tykkääväni tytöistä yläasteaikana, kun ihastuin syvästi parhaaseen ystävääni. Luulen, että ensimmäisenä asia tuli ilmi toiselle ystävälleni mesekeskustelussa. Yllätyksekseni hänellä oli samanlaisia tuntemuksia, joten oli helpottavaa voida pohdiskella näitä asioita jonkun kanssa. Käsiteltyäni tunteitani halusin palavasti paljastaa suuntautumiseni äidilleni. Äidin suhtautuminen jännitti kovasti. Kuten tavallista, pelkäsin hänen suuttuvan minulle tai pitävän minua vastenmielisenä. Mietittyäni pitkään, miten muotoilisin uutiseni, hiivin muuan ilta olohuoneeseen äidin luokse. Taisin olla noin 14-vuotias. Kerroin varovasti tykkääväni tytöistä. En muista äidin reaktiota kovin tarkasti, mutta päällimmäisenä tunteena taisi olla yllätys. Muistan suutahtaneeni, kun äiti uumoili kyseessä olevan vain teinin hämmentynyt vaihe; en ollut lainkaan samaa mieltä. Olin kuitenkin helpottunut siitä, ettei äiti ollut erityisesti pettynyt tai muutenkaan vihainen. Myöhemmin yläasteen aikana olen kuulemma käynyt sanomassa, että olen suuntautumisestani täysin varma ja ettei asiassa ole kyseenalaistamista. Allekirjoitan sanomani vielä näin 21-vuotiaanakin. Kaiken kaikkiaan äiti on suhtautunut asiaan alun yllätyksen jälkeen aina hyvin suvaitsevaisesti. Voin keskustella hänen kanssaan suhteistani aivan tavallisesti, myös vitsaillen. Äiti rakastaa minua juuri tällaisena, ja siitä olen todella iloinen.
Muutoin en ole kokenut tarvetta erityisemmin ”tulla kaapista”. En ole salaillut asiaa, vaan kertonut suuntautumisestani varsin avoimesti. Isoveljelleni kerroin asiasta melko huoletta, sillä tunsin hänen ajatusmaailmansa. Isälle taisin mainita suuntautumiseni ohimennen asenteella ”olen tällainen, deal with it”. Äiti puolestaan on jakanut tietoa tietämättäni monille sukulaisilleni, kuten mummolle ja tädilleni, eikä kukaan ole kuulemma pitänyt suuntautumistani huonona asiana.
Tiivistäen koen olevani äärettömän onnekas. Sukuni on yllättänyt minut vapaamielisyydellään, enkä ole koskaan kokenut syrjintää suuntautumiseni takia. Nyt toivonkin löytäväni rakkauden, jonka kanssa nauttia elämän ihmeellisyydestä. Äitikin olisi ylpeä."
Samahe, nainen, 21 vuotta


"Olen 15-vuotias tyttö. Huomasin 13-vuotiaana tykkääväni tytöistä, mutta luulin sen olevan vain hetkellistä ja johtuvan murrosiästä. Ihastuin parhaaseen ystävääni ja se tuntui todella oudolta. Ajattelin kuitenkin tämän edelleen johtuvan murrosiästä.  Kun kerran vahingossa pussasimme, se tuntui jotenkin hämärästi oikealta. Annoin kuitenkin asian olla. Selailin netistä kaikenlaisia palstoja joilla käytiin keskusteluja bi- ja homoseksuaaleista. Parin viikon kuluttua tajusin olevani bi. Kerroin kavereilleni, jotka ottivat tämän todella hyvin ja ovat sujut asian kanssa edelleen. Osa hämmentyi ja ei uskonut. Äidilleni kerroin vasta kuukausi sitten, eikä hän taida edelleenkään uskoa asiaa. Olisi helpottavampaa jos tietäisi miten hän sen oikeastaan otti." 
Puoliksi kaapissa
"Mun kohdalla kävi onneksi oikein hyvin niin kavereiden kuin perheenkin kanssa tuossa kaapista tulemisessa. Olen siis 18v tyttö - tai helpompi sanoa tyttö vaikka olen alkanut ajatella että taidan pikemminkin olla genderfluid. No, joka tapauksessa tajusin suuntautumiseni siinä 14-vuotiaana, enkä varsinaisesti ole siitä lähtien ollutkaan kaapissa – jos on kysytty olen rehellisesti vastannut, etenkin kavereiden kesken enkä perheenkään sisällä peitellyt mitään, joskaan en mainostanut sitä. Virallisesti kerroin äidilleni 15-vuotiaana, noin puoli vuotta sen jälkeen kun tajusin tuntevani vetoa sekä poikiin että tyttöihin. Se oli yllättävän vaikeaa saada ulos suusta, vaikka varmuudella tiesinkin äitini hyväksyvän sen – hän on liikkunut teatteri- ja taidepiireissä ikänsä, ja itse asiassa ensimmäinen mies, joka piteli minua kun olin syntynyt oli eräs äitini miespuolinen ystävä, sattumalta homo. Mutta silti siinä kesti tuskastuttavan kauan, kiemurtelin kiusaantuneena varmaan tunnin muka jutellen niitä näitä ennen kuin sain kakistettua oikean asian ulos suustani että olen bi (nykyään kyllä pidän itseäni panseksuaalina, mutta on helpompi sanoa bi, kun tuo pan on aika monelle tuntematon käsite).
No, äitini vastaus oli todella ihana ymmärtäväinen, hän sanoi suunnilleen että ”rakkaudessa ja parisuhteessa on tarpeeksi mutkia ilman että kenenkään muun mielipiteillä pitäisi olla merkitystä”. Ja siitä lähtien olin voinut puhua aivan vapaasti äidilleni, joka myös kannattaa tasa-arvoa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kohdalla.
Isäpuolelleni kerroin 15-vuotiaana, vaikka hän olikin sen aivan varmasti jo tajunnut, en tosiaan peitellyt silloinkaan mielipiteitäni mitenkään. Jännää tuossa oli se, että vaikka hänenkin kohdallaan tiesin suhtautumisen olevan hyvä – esim. kun olin 11v. hän oli pyytänyt mut piirtämään hääkortin ystävilleen ja vasta tuona iltana ennen kuin kerroin isäpuolelleni hän sattui juuri kertomaan, että ne epäviralliset häät olivat olleet kahden hänen miespuolisen ystävänsä ja sattumalta olin tietämättäni piirtänyt heille sateenkaarenkin tuohon korttiin.
Mummilleni, isotädille ja kummisedälleni kerroin pari kuukautta sitten, heidän reaktioitaan en osannut ennustaa lainkaan. No, otin härkää sarvista ja wanhojentansseissa esittelin parini heille tyttöystävänäni – olimme seurustelleet noin kuukauden siinä vaiheessa. Mummi oli jo ilmeisesti arvannut, että tyttö ja minä olimme yhdessä ja muidenkin suhtautuminen oli positiivista, onneksi.
Joten mulla nämä kaapistatulot ovat menneet erinomaisesti, ja niin meni tuolla tyttöystävällänikin joka juuri viikko sitten kertoi vanhemmilleen – persuja kannattaville, ”normaalista” poikkeamista kaihtaville vanhemmilleen – suhteestamme ja tässäkin tapauksessa kävi niin, että hänen äitinsä oli jo arvannut asian. Meillä on ollut onnea, ja varmaan osittain helpottaa sekin että asumme pääkaupunkiseudulla: täällä on porukkaa laidasta laitaan, joten ihmisetkin ovat omien kokemusteni mukaan suvaitsevaisempia ja avarakatseisempia."
Tyttö, 18v


Tässä oli siis kolmen postauksen verran lukijoiden kaapistatulokokemuksia. Näiden merkeissä toivotankin kaikille huomisen kulkueeseentulijoille mahtavaa ja ylpeää Pride-lauantaita! Kotioloissa Prideä juhlivia muistutan kuuntelemaan Radio Helsingin Prideurpot-lähetystä, jossa meikäpoikakin vierailee klo 15 paikkeilla! Lähetystä voi kuunnella myös netistä, www.radiohelsinki.fi!

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Kyselit muutama postaus sitten Salkkari Kallen vanhoja kohtauksia ja satuin löytämään youtubesta Kalle's stroy sarjan. Siinä on sellassia 5-10min pätkiä. Kannattaa katsoa jos et oo vielä kattonu :)

    www.iivariblog.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, joo! Pitääkin tsekata. Noitahan vissiin olisi myös julkaistuilla Salkkari-DVD:illä, joita en syystä tai toisesta ole viime aikoina tullut ostaneeksi... Pitää tarkistaa! Kiitos vinkistä.

      Poista
  2. (netti)radio päällä!

    VastaaPoista
  3. Eipä ollut kovin mielenkiintoinen lähetys ja musiikki oli paskaa. Ja ärsytti se jatkuva "kuuntelet radio helsinkiä" höpötys. Ohjelma oli kaikinpuolin pettymys, mutta haastattelu meni hyvin. Sulla on paljon miehekkäämpi ääni kuin olisi uskonut, mutta odotin vähän pidempää haastattelua, Mutta eipä jokainen pääsekkään mainostamaan blogiaan radioon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkä toki valita lyhyestä ajasta vaan siihen olisi mahtunut paljon enemmän asiaa ja parempia kysymyksiä... Paitsi että mitä mää sulle valitan.

      Poista
    2. Mäkin itseasiassa luulin, että haastattelu olisi kestänyt pidempään. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen haastatteluun ja ohjelmaan muutenkin: kyse on kuitenkin kevyestä lauantaipäivän viihteestä kaupallisella kanavalla, joten mitään kovin puuduttavaa keskusteluohjelmaa ei voi eikä edes kannata tehdä.

      Musiikkikin oli mielestäni hyvää: haastatteluni ympärillä kuullut biisit kun olivat itsevalitsemiani toivebiisejä :D. Ikävää, ettet sinä pitänyt.

      Poista
  4. Mistä ihmeestä sä löydät noita kuvia :DD

    En valitettavasti päässy radiolähetystä kuulemaan, pridessä kun olin :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Weheartit-sivustolta löytyi coming out-hakusanalla :D. Meinasin kuolla itsekin nauruun.

      Ja joo, radiolähetys oli kyllä sinäänsä hankalaan aikaan, kun monta potentiaalista kuuntelijaa oli puistossa juuri silloin. Mutta tiettävästi tuosta on tulossa myös podcast-julkaisu, sen siis pääsee kuulemaan!

      Poista