Tietoa mainostajalle ›

Lukijoiden kaapistatulokokemuksia, osa 1

Kyselin teiltä lukijoilta kesäkuun alussa omia kaapistatulokokemuksianne. Nyt Helsinki Pride-viikon vapautusrintamatunnelmissa julkaisen ...

Kyselin teiltä lukijoilta kesäkuun alussa omia kaapistatulokokemuksianne. Nyt Helsinki Pride-viikon vapautusrintamatunnelmissa julkaisen kirjoituksia pitkin viikkoa! 


Usein kuulee ihmisten pelkäävän hylätyksi ja vihatuksitulemista kaapistatulon myötä. Saamani kokemuskertomukset ovat tietysti hyvin rajallinen otanta, mutta yhtään hylkäyskokemusta ei lukijoilta tullut. Tietenkin niinkin voi käydä ja tällaisiakin tapauksia on, mutta nähdäkseni kuitenkin varsin harvoin. 

Tietenkin varovainen kannattaa olla ja käyttää harkintaa. Väkivaltaisessa uskonnollisessa lahkossa asuvan kannattaa ehkä tulla kaapista vasta, kun pakotie on avoinna. 

En kuitenkaan halua liikaa keskittyä kauhuskenaarioihin, sillä kuten sanottu, ne lienevät melko harvinaisia. Ensisijaisesti halusinkin jakaa lukijoiden kokemuksia teille vertaistuen ja voimautumisen vuoksi. Kaapistatulon kanssa painivat eivät ole yksin: kaapista on tultu ennenkin, kaapista tullaan juuri nyt ja kaapista tullaan tulevaisuudessa. Kuten yksi kirjoittajista tarinansa päätteeksi toteaa, hän on äärettömän onnekas. Sukulaiset ovat yllättäneet vapaamielisyydellään eikä syrjintää ole ilmennyt. 

Tässä siis ensimmäinen osa kolmen postauksen sarjasta ! 



Lukijoiden kaapistatulokokemuksia:

Olen 15-vuotias poika Vaasasta. En oikein tajua miten tähän päädyttiin. Olen aiemmin ollut kiinnostunut tytöistä, mutta jotenkin ihmeen lailla huomasin pitäväni enemmän pojista.
En tiedä miten tähän päädyin, katsoinko liikaa Salkkareita tai sitten minua painostettiin nuorempana jatkamaan sukua, sillä olen sukuni viimeinen. En jaluaisi ihan heti tulla kaapista ulos, sillä kaikki tietävät mitä siitä seuraa. Äitini on sanonut minulle, että voin kertoa avoimesti jos satunkin pitämään pojista. En kuitenkaan ole viitsinyt. Minulla ei ole ollut minkäänlaisia parisuhteita niin tyttöjen kuin poikienkaan kanssa. Olen silti epätoivoinen, koska en tiedä miten jatkaisin elämääni olemalla homo. Jos avoimesti tunnustaisin, salapoikakavereita satelisi, sillä en tunne ketään, joka olisi tunnustanut muille. Jos taas jatkan salailua, se voi tulla ilmi jostakin. Eihän sitä koskaan tiedä.

Banaanipoju123, 15-vuotias


Ensinnäkin mä kritisoin sitä, että kenenkään tarvii tulla kaapista. Kenenkään ei tarvis tehä mitään oletuksia kenenkään seksuaalisuudesta. Mutta hetero-olettamus se tietty kai tulee kaikilla kaikista aina olemaan.

Mä en ikinä oo tullut kaapista mitenkään kovin selkeesti kertomalla kaikille että "hei tiesittekö muuten että tykkään pojista", vaan hankin poikaystävän ja sitten kerroin kaikille että mulla on poikaystävä. Ja sitten erosin siitä. En tietenkään ajatellut sitä juttua etukäteen noin, mutta jälkikäteen oon miettinyt että kiirehdin siihen suhteeseen niin nopeasti, koska halusin että muut tietäis että tykkään pojista ja mun ois sitten helpompi olla oma itteni.

Tulin kaapista itselleni viime joululomalla, 20-vuotiaana. Törmäsin kirjastossa semmoseen kirjaan kun Saanko olla totta? - sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus ja lueskelin sitä viikon pari. Hyväksyin itteni tämmösenä kuin olen, vihdoin viimein. Vapauttavin tunne ikinä. Oon saanut aika kristillisen kasvatuksen ja oppinut, että homous olisi väärin, joten vei aikaa hyväksyä itsessään se homopuoli. Suljin sen pois ittestäni, ja muutaman kerran ihastuin kovasti tyttöönkin, joten ajattelin että ihan hyvin voin kieltää tuon puolen.

Jätin ton kirjan kotona tarkotuksella näkyville äitin kirjastoon palautettavaksi (olin joululoman kotonani) ja toivoin että se lukis sitä vähän ja laskis yhteen 1+1. Yhtenä iltana sitten tarvitsin kyytiä juna-asemalle kun haluisin tavata Helsingissä "yhen tyypin". Äiti kysyi kenet, ja istuin hiljaa itku kurkussa sen sängyllä pimeässä enkä vastannut. Sitten se sanoi että "kyllä mä tiedän että se on poika", mistä purskahdin itkuun. Juteltiin ja sain kuulla olevani ihan okei näinkin. Helpottavin tunne ikinä.

Koulussa pidin samoihin aikoihin puhekurssilla puheen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja totesin aiheen olevan mulle "henkilökohtaisesti tärkeä", mistä kaverit saattoi päätellä jotain. Muutamalle kaverille kerroin poikaystävästäni henkilökohtaisesti ja loput tutut saivat tietää asian lopulta facebookista. Vastaanotto oli ainoastaan hyväksyvää. Osa sitä oli miettinytkin, esimerkiksi isälleni asia ei hänen sanojensa mukaan tullut lainkaan yllätyksenä.


Laama
http://www.laamana.blogspot.fi



Kavereille rupesin tulee kaapista ulos 16-17-vuotiaana pikkuhiljaa ja yleensä netin/tekstarin välityksellä. ja silloin kerroin, että oon bi, vaikka nyt koen itseni lesboksi.

Joskus niihin aikoihin tulin kaapista myös luokassa.. :D en tiedä miksi! Meillä oli valokuvauskurssi valinnaisena ja siinä oli eri aiheita, mistä oli pitänyt kuvata. Yhdessä kuvassa mulla oli alueeni Setan kyltti. se taisi liittyä aiheeseen onnellisuus? Mua jännitti ja puhuin sen kuvan kohdalla asiani nopeasti enkä muista mitä kaikkea sanoin. Taputuksia sain ja pari kaveria alkoi itkemään, siitä kuinka rohkea olen :).

Sinä keväänä kun olin 17v ja mulla oli ollut juttua erään tytön kanssa jo muutama kuukausi, niin kerroin äidille. Muistan, että pelkäsin kun en tiennyt millaista reaktiota odottaa. Olin kertonu äitille aikasemmin, että käyn Setan nuorten illoissa, mutta äiti oli siihen sanonut vaan ok, nii en tiennyt, tiesikö hän mikä seta on vai eikö hän vain välittänyt siitä..
En muista ihan kaikkea, koska olin nii jännittynyt, mutta aloitin jotenkin, että "mähän käyn siellä Setan nuorten illoissa.." ja aloin itkeä jännityksestä. Sitten sanoin, että mulla on juttua erään tytön kanssa. Äiti sanoi mm. "kyllähän me on tiedetty, ollaan vaa ootettu millon tuut ite kertomaan. oot sama rakas ihana tyttö, eikä sua parempaa tyttöä ole! ei tätä asiaa tarvii piilottaa, muttei sitä tarvii huudella ympäri kyliäkään"
Olin niin onnellinen! Äiti oli sitte iskälle kertonut ja äiti kysyi myöhemmin, saako tästä puhua, sanoin, että saa. iskä sitten seuraavana päivänä alkoi selittämään "elämäntavoista" ja siitä kuinka he jotka eivät hyväksy sitä niin eivät ole oikeita ystäviä. Hassusti selitti, mutta ihana kun yritti :').

Osa suvusta tietää; isovanhemmat ei, serkut joo. En tiedä tietääkö tädit ja eno, yks täti ja setä ainaki tietää :)
Tyttö, 19-vuotias


Tässä siis ensimmäinen kolmesta postauksesta! Seuraavat ilmestyvät pitkin Helsinki Pride-viikkoa. Kommenttiboksi on teidän: millaisia ajatuksia muiden lukijoiden kokemukset herättivät?

You Might Also Like

10 kommenttia

  1. Oon niin herkkis, että tuli tippa linssiin! Ihania tarinoita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että näistä on teille lukijoille iloa!

      Poista
  2. Hah, empä usko että ihan Salkkareita kattomalla homoks muuttuu! :D Ihania juttuja, ootan innolla lisää! :')

    VastaaPoista
  3. Näitä ei voi kyllä koskaan lukea mun mielestä liikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minustakaan! Varsinkin vertaistukena nämä ovat erityisen hyviä minun mielestäni.

      Poista
  4. Minä, joka en koskaan liikutu mistään alkoi itkeä pillittää! Tuo viimeisin kertomus liippasi omaani hyvin läheltä, tosin äitini kokonaisvaltainen hyväksymisprosessi on edelleen meneillään.
    Mutta kiitos tästä postauksesta! Ja odotan innolla tulevia postauksia!! ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että pidit! Toivottavasti pidät myös tulevista postauksista :).

      Poista
  5. uskaltaispa iteki :'(

    VastaaPoista
  6. Mukava lukea hieman itseäni nuorempien kokemuksia ja tarinoita kaapista tulemisesta.

    Yksi mielenkiintoinen Coming Out blogi on Born This Way, josta löytyy paljon tarinoita kaapistatulosta. Sivua selaillessa voi viettää tunteja. Tuon blogin innoittamana kannustaisin kaivamaan esille vanhoja valokuvia ja miettimään sitä olisiko kukaan ennen kaapistatuloanne voinut arvata homouttanne. En usko että kovin monen vanhemmalle kaapistatulo tulee isona yllätyksenä, jos he ovat viettäneet yhtään aikaa lastensa kanssa.

    http://borngaybornthisway.blogspot.fi/

    Odotan mielenkiinnolla onnistunko bongaamaan Homopojan pridessa.

    Kiitos hienosta blogista, tsemmpiä ja hauskaa Pride viikkoa!

    VastaaPoista