Tietoa mainostajalle ›

Blogimaailman haasteet ja saasteet

Viime päivinä bloggaaminen on tuntunut jotenkin poikkeuksellisen stressaavalta ja hankalalta.  Syykin on aika yksinkertainen: olen jäänyt...

Viime päivinä bloggaaminen on tuntunut jotenkin poikkeuksellisen stressaavalta ja hankalalta. 

Syykin on aika yksinkertainen: olen jäänyt vähän koukkuun kävijöiden, klikkauksien ja kommenttien määrien kyttäämiseen. Erityisesti stressiä on aiheuttanut se, että viime aikoina kävijöitä on ollut huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi muutama kuukausi sitten.

En osaa sanoa mistä tämä johtuu. Toki olen viime aikoina ehtinyt postaamaan vähemmän kuin esimerkiksi alkuvuodesta, mutta yllättävän suuri romahdus on silti tapahtunut melko pienen ajan sisällä. Ylipäätään saattaa olla suuri virhe kirjoittaa tästä. Pitäisi vain hihkua bloggaamisen riemua ja sitä, kuinka lukijoiden määrällä tai yhtään millään ei ole merkitystä, bloggaaminen on rajaton ilo- ja energiavara, jota hyödynnän vain bloggaamisen riemusta. Tietenkin tykkään bloggaamisesta, mutta en herranjestas tee tätä vain postailun ilosta. En olisi yhtään pahoillani, jos alkaisin hyötyä blogistani muutenkin kuin kivojen kommenttien ja Facebook-tykkäyksien muodossa.

Ahkerammalla postaamisella tietenkin saisin suurempia kävijälukuja ja enemmän kommentteja. Toisaalta liukuhihnalta sisältöä tuottavia blogeja on jo naurettavan paljon, enkä monenkaan blogin kohdalla ymmärrä niiden suosiota. Olen pääsääntöisesti pyrkinyt tekemään laadukkaita postauksia aiheista ja ilmiöistä, joiden takana voin seistä. En myöskään ole halunnut lähteä kirjoittamaan asiantuntevasti asioista, jotka eivät kiinnosta tai joista en ylipäätään tiedä mitään. Tätä ilmiötä näkyy blogien lisäksi toki ihan oikeissa julkaisuissa, televisiosta lehtiin.

Vähän vieraalta on tuntunut myös kirjoittaa täysin sielunimyyvää lifestyle-höttöä. Se ei mielestäni sovi blogin alkuperäiseen linjaan ja perusajatukseen, vaikka onhan blogi tietysti muutenkin muuttunut vuosien varrella. Hömpällä on helpompaa houkutella lukijoita ja sitä on myös loppujen lopuksi hirveän paljon helpompaa kirjoittaa kuin avautua oman elämänsä oikeista asioista. Kovin syvällistä sisältöä  ei mun mielestä yvesrocherin kuvat silmillä kirjoitetuista yhteistyöpostauksista kuitenkaan synny.

Puolimainosten tuottaminen ei anna ainakaan mulle oikeastaan mitään. En missään tapauksessa halua vähätellä tai haukkua kenenkään blogia, mutta kyllä mua ihmetyttää monenkin blogin valtaisa suosio, jos kieli ontuu eikä sisältökään ei ole mitään blogilahjoja kummempaa. Oman elämän dokumentoinnin lisäksi mulla on aina ollut pyrkimyksenä antaa lukijoille ajateltavaa ja aiheita, joita voi oikeasti miettiä. En tietenkään pidä itseäni suurena ajattelijajumalana, mutta ei mun mielestä viihteenkään tarvitse olla täysin köyhdytettyä kaikesta asiasta. Monin paikoin viihteen köyhyys tuntuu olevan rikkaus, ja se on ilmiö, josta en pidä.

Tulipas avauduttua :D. Mitä mieltä olette te, lukijat? Millaisista aiheista haluaisitte postauksia? Mistä ette? Ovatko kevyemmät postaukset ok, vai vaaditteko ehdottoman tiukkaa homoasiaa? Millaisia postauksia luette mieluiten? Risuja ja ruusuja on hyvä antaa juuri nyt!

You Might Also Like

23 kommenttia

  1. Oon seurannut sun blogia melko alusta saakka, ja tuolloin aikanaan musta oli tosi mielenkiintoista lukea sun erilaisista miesseikkailuista ym. sattumuksista. Nyt kun sulla on parisuhde jokseenkin vakiintunut, niin enää ei ookkaan aivan niin jännittävää. Mun henk.koht. mielipide vain, hienoa että ootte löytäneet toisenne killen kaa tietysti ja seuraan blogia edelleen. Älä ajaudu liikaa homoaiheen ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Anonyymimpi, 'kasvoton' sekoilu ja kommellukset olivat jänskämpää kuin parisuhde. Vaikka silti ihanaa että löysitte toisenne. :)

      Poista
    2. Tietysti täytyy muistaa se, että mä elän elämääni, en blogia varten. Blogin kävijämäärät ovat tietysti myös nousseet ja ihmiset ovat alkaneet tunnistaa mua. Sekin jo karsii sekoilujen ja kommellusten raportointimahdollisuuksia :).

      Poista
    3. Samaa mieltä, ehkä anonyymiudella oli puolensa. Oli jotain, mistä unelmoida. Ja tavallaan olit aika "seksuaalisesti liberaali" sinkkuna, nyt tuntuu, että olet patakonservatiivi parisuhteessa. Mutta elä elämääsi, kyllä tämä blogi on hyvä näinkin.

      Poista
    4. hyvää suomea on hurmaavaa lukea

      Poista
  2. Voisit tehä Killen kanssa videopostauksen :D!

    VastaaPoista
  3. kyllä kevyemmätkin aiheet minusta käy postausaiheiksi, ehkä blogin "idean" huomioon ottaen jonkinlainen homonäkökulma olis kuitenkin hyvä säilyttää niissä kevyemmissäkin aiheissa. Sun omasta elämästä, tahdon2013-kampanjasta yms on aina hauska lukea.

    VastaaPoista
  4. Enemmän homoasiaa. Sisältö todella laadukasta, mutta aiheet välillä tylsiä. Liukuhihna blogit sopii paremmin minulle, kun olen malttamaton. Jatka kuitenkin tällä laatu linjalla, kyllä minä tätä luen. Kokeile poistaa se kuva juttu, missä pitää todistaa onko ihminen. Ja kommentteihin kannattaa vastata nopeasti, niin saa niitä enemmän. Ja kirjoita tunteet ja mielipiteet suoraan. (asiasta ja sen vierestä-sanonko suoraan)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan ongelmana on juuri se, että pelkästä homoasiasta postattavaa ei millään riitä jatkuvasti tai niin usein kun pitäisi postata.

      Kommenttiasiaan pitää perehtyä enemmän! Kiitos!

      Poista
    2. Mä luulen, että "enemmän homoasiaa" ei tarkoita sitä, että tarttis löytää aina uusia homokirjoja tai -teatterinäytöksiä markkinoitavaksi, vaan kokemuksia omasta elämästä ja tuttavapiiristä. Pikku juttuja, arkista elämää (homona).

      Poista
    3. Anonyymi, olen samaaa mieltä!

      Poista
    4. On todella kiva lukea muustakin kuin homoasioista. Sopivasti vain kaikkea sekaisin, ja enemmän mielipiteitä arkisista asioista.

      Poista
  5. Hei, kattokaa Killen kanssa, ja muutkin ihmiset, uusimmasta Pakko tanssia-jaksosta yle areenasta, esitys alkaen kohdasta 49.10. Takaan että tykkäätte, ainakin lopusta:), Jani Toivolakin tykkäsi:). Katsoin äsken ja oon niin esityksen lumoissa... aivan mahtavaa! ja mikä rohkea lopetus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huhhuh, tuli vähän yllätyksenä se loppu. Mutta tykkäsin :D

      Poista
  6. Lifestyle-höttö on sielutonta. Ehkä tuo lisääntynyt kuvallisuus on myös ollut viemässä blogiasi siihen suuntaan. Helposti tulee arjessaan kuvattua pieniä seikkaulutaan ja on inhimillistä haluta kertoa niistä, mutta ei ne nyt kovin kiinnostavia ole. Vaikka hodareilla oliskin Michelin-tähtiä, ne on edelleen vaan hodareita. Varmaan aika harva tätä lukemalla etsii uusia menomestoja.

    Parisuhde on varmasti vaikuttanut siihen, että elämä ei oo enää niin jännää. Mut samalla tuntuu, että blogistasi on kadonnut tietynasteinen rehellisyys. Enää et avaudu oman elämän ja maailman vääryydestä. Onnellisuus on hirveen tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta siinä on kuitenkin eroa, kirjoittaako Michelin-hodareista vai jostain Sibylla-kioskin koirista :). Siinä on kuitenkin mielestäni eroa, koska perusroskaruuasta löytyy aika runsaasti postauksia. Tiedostan kyllä kuvien ongelman :).

      Rehellisyys ei mun mielestä ole oikeastaan Killestä kiinni, vaan enemmänkin juuri siitä, että lukijoita on niin paljon. En uskalla enkä voi olla samalla tavalla rehellinen.

      Poista
  7. Minä haluaisin lukea enenmän homoaiheisia asioita omasta elämästäsi.

    VastaaPoista
  8. Minä pidän sinun nykyisistä teksteistäsi mutta olen itsekin tylsästi parisuhteessa. En ole blogiasi kovin kauan seurannut joten en tiedä millainen aiemmin.

    VastaaPoista
  9. Oikeesti mun mielestä sun blogis on muuttunu paljon parempaan ns. Kasvojen näytön jälkeen :) musta kirjotat tosi kivasti :) ja on kiva nähä minkänäköne jätkä siellä kirjottaa :)

    VastaaPoista
  10. Mä oon kanssa sitä mieltä, että lifestylehöttö on tylsää. Muuten blogilta kyllä kaipaa viihdyttävyyttä. Kauhean asiapitoisia juttuja ei jaksa lukea, ellei sitten ole kyseessä asia tai näkökulma, joka ei valtavirran mediassa tule esille tai saa palstatilaa. Blogi on mielestäni muuttunut hieman sen jälkeen kun "paljastit kasvosi", ehkä tietty kutkuttava salaperäisyys on hävinnyt, mutta tykkään kyllä lukea blogia nykymuotoisenakin. Söpöt jutut sun ja Killen elämästä ovat kivoja ja muutkin jutut pääasiassa kiinnostavia. Kirjoitat myös mielestäni hyvin. Tuosta suositut postaukset osiostahan näkee, mikä meitä kiinnostaa. Lari ja Elias ja Jesse Kaikuranta tyyppiset jutut:). Eihän kaikkien juttujen tarvitse olla muuten omakohtaisesti koettuja, voithan kysellä tuttaviltasi ja kertoa, tietysti luvan kanssa ja nimettömästi, muille sattuneista tapauksista ja homomaailman ilmiöistä.

    VastaaPoista