Tietoa mainostajalle ›

Ruotsalaisdraama on ansiokas, osuva ja tietää mistä puhuu

Muistutuksen sanana vain, että ruotsalainen draamasarja Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin ( Torka aldrig tårar utan hanskar) jatkuu huomenn...

Muistutuksen sanana vain, että ruotsalainen draamasarja Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin (Torka aldrig tårar utan hanskar) jatkuu huomenna keskiviikkona toisella ja toiseksi viimeisellä osallaan klo 21.00 Yle Femillä. Jos ensimmäinen jakso jäi näkemättä, on se vielä mahdollista nähdä Yle Areenassa.

Sarjahan perustuu Jonas Gardellin Torka aldrig tårar utan hanskar-romaanitrilogiaan. WSOY julkaisee kirjasarjan myös suomeksi, ensimmäinen osa Rakkaus julkaistaan toukokuussa, toinen osa Sairaus tammikuussa 2014 ja päätösosa Kuolema "myöhemmin".

Toinen kotimainen taittuu sen verran heikosti, että alkuperäisteoksiin en ole päässyt tarttumaan. Siksi odotan suomennoksia innolla ja kirjoitan kirjoista varmasti ne luettuani. Tämä postaus siis keskittyy vain sarjan ensimmäiseen jaksoon.

Tarvitseeko edes sanoa, että pidän sarjasta. Olen toki puolueellinen arvioija, sillä yleisesti ottaen minua on helppo miellyttää melkeinpä millä vain homoaiheisella. Mutta Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin on oikeasti hyvä. Se tuntuu aidolta ja oikealta. Niin kuin onkin, sillä vastaavia tapauksia todellisesta elämästä on olemassa.


Päähenkilö Rasmus muuttaa pikkukaupungista suurempiin kuvioihin Tukholmaan. Erikoinen (=homo) poika ei istu pikkukaupungin pieniin ympyröihin ja tulee kiusatuksi. Kuulostaa itseltäni. Itse en kuitenkaan ikinä ole osannut tuntea vihaa omaa pikkukaupunkiani kohtaan.

Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin avasi silmäni tämän suhteen. Kuvaus 80-luvun pikkukaupungista Ruotsissa sopii kuvaukseksi nykypäivän Suomesta. Tajusin, että syyni olla tuntematta inhoa synnyinsijojani kohtaan ovat melko hataria, eivätkä kestä erityistä painoa.

Pois päästyäni pikkukaupungin aiheuttamat ongelmat on hirveän helppo nähdä. Toki samat ongelmat olisivat voineet osua kohdalle suuremmissakin ympyröissä, mutta enpä usko.


Erityisen ansiokasta sarjassa on myös homoyhteisön kuvaus: vaikka sarja onkin HIV-kuvauksineen raadollinen eikä todellakaan säästele katsojaansa, on yhteisö kuvattu onnistuneesti ja lämminhenkisesti. Aidosti. Vaikka kilpailu kumppaneista (kröhm panoista kröhm) voikin olla välillä kovaa, yhteisöllisyys ja yhteishenki silti säilyy. Samaa henkeä olen nähnyt myös kaveripiireissä, joihin olen päätynyt pois pikkukaupungista muutettuani.

Muodollisemmissakin tilaisuuksissa jutut voivat olla kevyen roiseja, koska tietää, että jengi todellakin tietää mistä on kyse. Selvästi huomaa, että Jonas Gardell tietää, mistä kirjoittaa.

Vähän niinku mä tässä blogissa, hehs.



Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin näyttää myös asiaan vihkiytymättömällekin mielestäni hyvin sen, miksi maaseudun idylli ei ole idylli kaikille. Kun seuraksi ei kelpaa se, mitä odotetaan, tai seuraa ei löydy.

Suuremmissa ympyröissä on aika paljon helpompaa rakastua ja tulla rakastetuksi.
 

Ehkä sarja toimii myös tehokkaana herätyksenä sukupuolitautien suhteen: muistan elävästi Teemu Blingin twiittauksen viime vuonna Helsinki Priden yhteydessä järjestetystä homojen HIV-testauksesta. Ilmaista ja anonyymiä, eikä paikalle silti ollut tullut käytännössä ketään. Elävästi muistan myös seuranhakuviestin, jonka lähettäjä kertoi näkevänsä päältä päin, kenellä on tauteja ja kenellä ei.

Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin jatkuu siis huomenna, kannattaa katsoa. Sarja luultavasti itkettää edetessään, jokainen päättäköön itse, miten kyyneleensä pyyhkii.

(KUVAT: screenshotteja Yle Areenasta)

You Might Also Like

16 kommenttia

  1. Rakastuin sarjaan heti, koska siinä on myös synkkä puoli ja rakastin sitä miten siitä kirjoitit!

    VastaaPoista
  2. Itsellä tuli katsottua koko sarja kerralla, kun löysin sen YouTubesta englanninkielisillä subeilla varustettuna (vink vink, jos haluaa viimeisenki jakson katsoa ennakkoon).

    Oon ihan samaa mieltä, että pikkukylästä muuttamiseen ja "homoperheen" löytämiseen on helppo samaistua, mutta ainakin itselle oli tosi vaikea edes kuvitella miltä on tuntunut elää HIV:n levitessä eli ei tämä ihan ajaton sarjakaan ole. Itse antaisin sarjalle erityisesti propseja uskonnon ja homouden käsittelystä yhdessä. Yllättävän vaikuttava ja onnistunut sarja monessa suhteessa.

    Ekaa kertaa tulee kommentoitua täällä sun blogissa vaikka kauan sitä on tullut luettua, keep up the good work.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai hitsi, vähän houkuttelisi. Ehkä kuitenkin seuraan ihan vain television tahdissa :). Kiitos vinkistä kuitenkin.

      Tietysti HIV:in levitessä tilanne on ollut täysin erilainen ja kuvaahan sarja nimenomaan tuota aikaa. Onnistunutta ihmiskuvausta siinä kuitenkin on, uskonnollisuutta myöden.

      Kiva että kommentoit :). Kommentoi toki jatkossakin! Ja kiitos!

      Poista
  3. Rakastuin tuohon sarjaan ihan täysin, vaikka välillä mietin et mitä ihmettä tässä tapahtuu :D
    Ton sarjan myötä kaipaan vaan enemmän Tukholmaan, kävin siel ensimmäistä kertaa viime kesänä ja huomasin et miten paljo 'avoimempi' paikka se on ku Suomessa ykskään :D

    - Ellu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllähän Tukholma vähän on edellä näissä asioissa :).

      Poista
  4. En malta odottaa, että toinen jakso tulee katseltavaksi!!!

    VastaaPoista
  5. En pysty kiittämään sinuu tarpeeks siitä että kerroit tästä sarjasta! En ois koskaan varmaan kattonu tätä ilman sinuu. Voi olla että en oo ikinä kattonu mitään noin surullista, raadollista ja siltikin kaunista. Olen myyty ja en malta oottaa kirjoja. Kiitos ♥

    (tarviin viimistä osaa kattoessa varmaan tynnyrin kyynelilleni...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvä, että tuli itsekin tämä huomattua :).

      Poista
  6. Yhdyn minäkin ylistäjien joukkoon. Toisaalta, olen fanittanut Jonas Gardellia jo parin vuosikymmenen ajan, niin kirjailijana kuin lavoilla esiintyvänä koomikkona. Molempina hän on vertaansa vailla!
    Torka aldrig tårar utan handskar lienee kuitenkin hänen uransa ehdoton kohokohta!

    Pari vinkkiä teille jotka pidätte sarjasta. Lukekaa ihmeessä hänen kirjansa Koomikon synty (En komikers uppväxt) http://www2.pirkkala.fi/kirjasto/nuaikesitt/koomikon.htm, sekä sen kaksi jatko-osaa Kummajainen astuu kehiin (Ett ufo gör entré) ja Jenny.
    Youtubesta löytyy myös edellinen 4-osainen sarja De halvt dolda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytynee perehtyä Gardelliin enemmänkin! Millainen tuo edellinen sarja on?

      Poista
  7. Seikkailee jännästi parin ajanjakson välillä, jotka lopussa sitoutuvat yhteen. Päätarina kertoo skinijengin kiusaamasta nuoresta homopojasta joka on löytämässä ensirakkauttaan. Synkkä, haikea ja paikoin hauska, pitkälti kuten tämäkin. Jos tykkäsi tästä, tykkää taatusti siitäkin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, kuulostaa hyvältä! Pitää tutustua tähänkin. Kiitos paljon vinkistä!

      Poista
  8. Täytyypä minunkin liittyä tähän ylistäjien marssiin. Kävin jo ensimmäisen jakson jälkeen Kampin suomalaisesta kyselemässä, josko kirjaa heiltä löytyisi, mutta sain saman tylyn vastauksen kuin ilmeisesti netistäkin: 1. osa ilmestyy vasta toukokuussa. Noh, onpahan mahtavaa kesäluettavaa tiedossa :)
    - Cid

    VastaaPoista
  9. Tää sarja on kyllä aivan mieletön, kaunis, koskettava ja surullinen! En millään malttaisi odottaa että saan kirjan käsiini ja typerää että toista osaa joudutaankin sitten odottamaan yli puoli vuotta! :(

    PS. Kaiken lisäksi Benjamin ja Paul on hyvää silmänruokaa. ;) Hehe!

    VastaaPoista