Tietoa mainostajalle ›

Vierailupostaus Killeltä

Hei kaikille lukijoille, Kille täällä! En tosiaan ollut koskaan aikaisemmin tähän blogiin törmännyt, ja ajauduin tänne ihan sattumalta. S...

Hei kaikille lukijoille, Kille täällä! En tosiaan ollut koskaan aikaisemmin tähän blogiin törmännyt, ja ajauduin tänne ihan sattumalta. Selasin vain vähän alaspäin ja katsoin yleisesti, että millanen blogi on kyseessä kun en koskaan ollut kuullut. En hirveästi edes kiinnostunut siitä, joten en olisi alkanut sitä sen tarkemmin lukea. (Tämän kylän homo)Poika kuitenkin meni ihan paniikkiin ja vähän myöhemmin hyvin kärsivästi ja syntiä tehneen oloisena paljasti tämän olevan hänen bloginsa. Täällä sitä nyt sitten itsekin ollaan, vierailevana kirjoittajana! Lukijat ja itse kirjoittaja voivat olla ihan rauhassa, sillä en itse aio lukea tätä tulevaisuudessa, joten en myöskään tiedä mitä minusta kirjoitetaan. Mielestäni se ei minulle edes kuulu, sillä ei tämä minun blogini ole, eikä kerro kuin sivuavasti minun elämästäni. Olen kyllä ihan kunnioitettu tästä "julkisuudesta" jota olen saanut, haha!

Näin että joku oli aikaisemmin halunnut tietää lisää homojen lapsenhankkimisesta ja siitä miten se voisi tapahtua. Ajattelin, että voisin nyt itse yrittää sanoa jotain järkevää kun kerran on tilaisuus! Itselläni oli vuosi sitten erittäin paha vauvakuume, joka yllätti itsenikin… En ole koskaan pitänyt lapsista, ja edelleenkin vähän pelkään niitä. Vauvoista en erityisemmin pidä koska ne huutaa, joka saa minut paniikkiin, ja vähän vanhempia lapsia vierastan koska ne voivat sanoa ihan mitä mieleen juolahtaa. Olemattoman itsetuntoni takia jonkun lapsen tahaton lausahdus saattaa jättää pysyvät haavat herkkään sydämeeni. Kuitenkin luulen lapsikuumeen syttyneen kun olin vahtimassa kaverini siskon kolmevuotiasta poikaa. Se oli niin herttainen, aluksi vierasti mua, mutta sitten kun ujous häipyi meiltä kummaltakin niin tultiin oikein hyvin juttuun. Jollain tavalla se myös muistutti mua pienenä, joten sydänhän siinä suli.

Vauvakuumeeni aikana ehdin jo suunnitella vaikka mitä lapseen liittyvää, vaikken täysin ole ratkaissut sitä pulmaa, että miten sen lapsen saan. Keksin yhden mielestäni erittäin toimivan tavan, mutta siinäkin on pulmansa. Siskoni on geneettisesti kaikkista lähimpänä minua, joten kysyin häneltä jos voisin tulevaisuudessa ostaa häneltä munasolun. Sisko sitten luuli, että haluaisin yhdistää sen omien siittiöideni kanssa (juu ei aina kaikilla ihan leikkaa…), joten kerroin ideani hänelle. Ei se siihen oikein mitään sanonut, mutta uskon, että kun joskus summasta sovitaan niin se järjestyy. Hän kuitenkin ymmärtää sen näkökannan, että on geneettisesti lähinnä minua. Siskoni munasolu + kumppanini siittiöt = lapsi jolla on kummankin isän geenejä, vaikkei sillä suoraan minun geenejäni olisikaan. Ainoa pulma tässä on, että mielestäni ns. surrogate mother toiminta ei ole Suomessa laillista. Eli siis toisin sanoen meidän taikina jonkun toisen uunissa. Tästä laillisuudesta en tosiaan ole varma, mutta muistelisin lukeneeni, että ei ole laillista. Eli koko raskaus pitäisi tehdä ulkomailla, esimerkiksi Amerikassa. Tämä vaikeuttaa asioita huomattavasti, ja mahdollisesti kaataa koko suunnitelman.

Mielestäni ihan perinteinen adoptio ei ole ollenkaan huono vaihtoehto. En ole ollenkaan perillä adoptiolaista sun muista, mutta eiköhän sekin jollain tavalla onnistuisi. En siis ole tähän lastenhankinta asiaan kunnolla perehtynyt, eikä minun vielä tarvitsekkaan. Olen kuitenkin vielä niin nuori, etten juuri nyt mitään lasta halua, enkä ihan lähivuosinakaan. Ensiksi haluan, että olen oikeasti "saavuttanut" elämässäni jotain, ja kokenut eläneeni ja kokeneeni tarpeeksi, koska lapsi tulee olemaan loppuelämän kestävä sitoumus. Haluan myös taloudellisen tilanteeni olevan ihanteellinen lapsen kasvattamiseksi.

Olisin erittäin iloinen jos lukijat kommentoisivat omia tuntemuksiaan/kokemuksiaan aiheesta!

Kille

You Might Also Like

9 kommenttia

  1. Musta on ihan ok ja hyväksyttävää myös samaa sukupuolta olevien parien mahdollisuus saada yhteisiä lapsia. Ainoa toiveeni on, että lapsella pitää olla sekä isän että äidin roolimallit elämässään, oli hän sitten hetero-, sateenkaari- tai yh-perheessä. Sateenkaariperheessähän olisi juuri hienoa, jos lapsella olisi sekä kaksi isää että kaksi äitiä. Ja noita mies-kavereitahan yh-perheiden lapset saa erilaisten järjestöjen kautta yms. muuta kautta löytyy se puuttuvan sukupuolen roolimalli elämään.

    VastaaPoista
  2. Käsittääkseni sijaissynnyttämisestä ei ole Suomessa mitään lainsäädäntöä. Ainakin se olisi mahdollista niin, että lapsi on juridisesti siskosi ja puolisosi lapsi. Silloinhan se voisi ihan hyvin asua teidän luonanne. Käsittääkseni sisko voi myös luopua kaikista oikeuksistaan lasta kohtaan. (En oo tästä lainsäädännöstä ihan täysin perillä, kannattaa etsiä Googlella tarkempaa tietoa.)

    Adoptio ei ole lainkaan mahdollista rekisteröidyssä parisuhteessa oleville. Teoriassa on mahdollista, että jompi kumpi teistä adoptoi lapsen yksin (jos siis ette olisi rekkarissa). Käytännössä adoptiojonot ovat kuitenkin niin pitkät, että yksin adoptoiville ei lapsia välttämättä anneta.

    Helpoin ja yleisin tapa hankkia lapsia homomiehenä on ns. kolmi- tai neliapilaperhe. Sovitte siis jonkun naispuolisen tuttavanne (tai naisparin) kanssa, että hankitte yhdessä lapsen. Lapsi voi tällöin asua kummassa kodissa vaan (tai vaikka molemmissa vuoron perään). Lapsen juridisia vanhempia ovat tällaisissa kuvioissa yleensä naispari (sisäisen adoption kautta) tai lapsen biologiset vanhemmat. Sateenkaariperheiden keskustelufoorumit ovat täynnä naispareja tai yksin eläviä lesboja, jotka etsivät lapselleen isää (ja mielellään nimenomaan homoa/homoparia).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elenan teksti oli täynnä totuutta. Kohdunvuokraus on tosin yksiselitteisesti lailla kielletty, mutta ehkä tuollainen siskon & puolison yhteishuoltajuus voisi onnistua (ainakin teoriassa).

      Kuitenkin realistina haluaisin nostaa vielä yhden näkökohdan esiin: Hesarissakin on otettu viime aikoina esiin, miten isän asema yhteishuoltajuudessa on heikko. Esim. tällä hetkellä ei ole rangaistavaa, jos (eron jälkeen) äiti jättää antamatta lapsen sovittuina aikoina (esim. joka toinen viikonloppu) isälle. Ja tässä on siis kyse biologisesta heteroisästä, laillisesta toisesta huoltajsta!

      Homo- ja lesboparin yhteishuoltajuuden kohdalla voidaankin siis pohtia, että jos sukset menisivätkin ristiin tutun tai (todennäköisesti) vähemmän tutun naisparin kanssa, millään ennalta kirjoitetulla yhteishuoltajuussopimuksella ei ole käytännössä mitään arvoa. Mikään ei liene sen riistävämpää kuin oman lapsen pitäminen väkisin itsensä ulottumattomissa, joten tuollaista riskiä ei kannata kevyesti ottaa. Parempi olisikin, jos (lesbo)äiti ja (homo)isä olisivat viralliset huoltajat. Mutta tällöinkin isän oikeudet ovat riitatilanteessa heikot. Ja entäpä ei-biologiset vanhemmat, heillä ei ole käytännössä mitään oikeuksia erotilanteessa, vaikka lapsen elämässä he ovat yhtä vahvasti läsnä vanhemman roolissa kuin biologisetkin vanhemmat.

      Olenkin hyvin pettynyt siihen, että Suomessa kohdunvuokraus on kiellettyä. Se olisi kuitenkin selvästi luontevin tapa hoitaa homo- ja lesboparien vanhemmuus, kun adoptio"markkinat" eivät oikein toimi (vaikka oikeus adoptioon saataisiinkin). Tällä hetkellä pitää toimia lain rajamailla, erilaisilla vippaskonsteilla tai ulkomailla. Itse olenkin käytännössä hylännyt ajatuksetkin lapsista näiden käytännön syiden vuoksi.

      Poista
    2. Asiaan liittyen:
      http://www.hs.fi/kotimaa/Suomalaispari+p%C3%A4%C3%A4tti+vuokrata+kohdun/a1305596633995

      Poista
  3. Tavallaan on aika julmaakin viestittää sellaista kuvaa julkisuuteen, että homopareilla olisi realistisia mahdollisuuksia Suomessa hankkia lapsia. Hyvin erikoisilla tavoilla lapsia itselleen saaneita poikkeuspareja toki on, mutta yleisesti ottaen mitään sen tapaistakaan mahdollisuutta kuin heteropareilla tai lesbopareilla on, ei homoilla ole. Se vaan sattuu, kun joku sitten lähteekin taas jälleen ottamaan esiin sen yleisen (varmaan TV:n amerikkalaisista sarjoista peräisin olevan) väärinkäsityksen, että eikö teilläkin ole mahdollisuus adoptoida. No EI vaan ole, kiitos Päivi Räsäsen, perussuomalaisten, kokoomuslaisten, vähemmän sivistyneiden ulkomaiden, kirkon, xenofobian jne.

    Samoja suruja on toki lapsettomilla heteropareillakin, mutta heillä on ne erilaiset varasuunnitelmansa (esim. eilen tulleessa Kuukausiliitteessä kerrottiin, miten suomalainen heteropari kävi ostamassa sijaissynnyttäjän palveluksia Venäjällä, jossa laki tällaisen sallii, mikäli lisääntyminen ei lääkärintodistuksen perusteella _heteroparilla_ ole mahdollista). Homoilla ei oikein ole mitään tapaa edes prosessoida vauvakuumettaan, kun yhteiskunta ei tällaisen olemassaoloa edes tunnusta. Todella tärkeä aihe siis nostaa esiin, mutta EI sillä tavalla, että "joo kyllä mä haluan lapsia ja kyl se onnistuu kun vaa haluu tarpeeksi".

    VastaaPoista
  4. Tervehdys Kille. Tuosta adoptiolaista voin kertoa sen verran että adoptiokriteereinä muistaakseni on nämä seikat, esim. että täytyy olla vakituisesti yhdessä asuva ja neljä vuotta naimisissa oleva pari joka voi alkaa hakemaan adoptiota

    VastaaPoista
  5. Hienoa lukea vierailijankin kirjoituksia, Kille osaat kirjottaa tosi hyvin :)

    VastaaPoista
  6. Kille vaikuttaa tosi symppikseltä :)

    VastaaPoista
  7. Uudessa kirjassa :Tuntematon tuhlaajaisä ja hänen kaksi poikaansa kysäistiin ;Olvatko Nasarettilainen
    ja Paavali mahdollisesti myös homoja?

    VastaaPoista